Vuodenvaihde 2009 - 2010

Niin vaihtui vuosi ja ensimmäinen vuosikymmen kaksituhatluvulla alka lähestyä loppuaan. Juuri hiljattainhan vuosituhat vaihtui, aika kuluu niin nopsaan ettei aina tahdo pysyä mukanakaan.

Eilen, illan pimetessä veimme kynttilät haudoille, niin olivat tuoneet Matti ja Maijakin omat kynttilänsä. Hautausmaa oli melkein yhtä kaunis ja valaistu kuin Jouluaattonakin. Sukulaiset ja läheiset muistavat nykyisin pois nukkuneita omaisiaan muulloinkin kuin Jouluna. Muistan, että ollessani lapsi haudoille vietiin kynttilät ainoastaan Jouluaattona.
Lapsuudessani veimme Jouluaattoiltana Tuula-siskon kanssa kynttilän Kirsti-sisaremme haudalle. Lunta oli paljon, hautausmaan pääkäytävät olivat puhtaat lumesta, mutta sivulle mentäessä kahlasimme syvällä lumessa. Pikku tyttöjähän me olimme silloin, mutta kyllä sitä lunta oli Nurmeksessa aivan toisella tavalla kuin nykyisin on täällä etelässä.
Elämän tilanteemme on muuttunut edellisiin vuosiin nähden, sillä tänä Jouluna ja eilen illalla, veimme kynttilän myös Tuula-sisareni haudalle. Tuula laskettiin viimeiseen leposijaansa viime kesänä.
Lapsuuden muistot ovat olleet voimakkaasti läsnä, näiden viime viikkojen tapahtumien myötä.

Uuden vuoden päivä on ollut aurinkoinen ja kirkas ja pakkastakin on -14 astetta. Tuuli on aikamoisen navakkaa ja ulkona on siis tosi kylmä sää.
Mauno on heittänyt klapia pesään koko päivän, jotta meillä olisi lämmin täällä möksässä.
Havaitsimme, että Hytyn piipustakin nousee sauhu. Antti ja Ulla ovat tulleet käymään Kaukolassa. He saavat lämmittää tupaa tosi paljon mieli tarkenevat. Illalla havaitsimme, että Poskoossakin oli valot. Kaupunkilaiset ovat tulleet kesäasuntoihinsa. On vaan niin tosi kylmä jotta kuinka he mahtavat tarjeta. Hurrrrr.....

Tässä ikkunan edessä istuessani havaitsin linnun lentävän pihakoivun latvukseen. Jäin vaan ihmettelemään, että mikähän lintu se mahtoi olla. Olemus oli harmaa, tummaa oli myös havaittavissa, mutta siivet olivat isot ja pitkät ja vahvat, siis siipien väli oli pitkä. Istuessaan oksalla se vaikutti haukalta tai sittenkin huuhkajalta tai pöllöltä, en tiedä mikä oli mutta komea oli. Se lensi tuolta Mustanmäen suunnasta ja samaan suuntaan se poistuikin. Mikä noin iso lintu mahtaa viettää talvea täällä kylmässä? Taisi jäädä arvoitukseksi.


ps. Vielä yksi muistiin merkittävä hauska tapahtuma:

Katselimme ennen Joulua lastenlapsiemme Lindan ja Juhon kanssa joulukoristeita. Päällimmäisenä oli noin kolmekymmentä senttiä korkea "patsas" jonka olen joskus tuonut Tallinnasta. Mielestäni se on lehmä joka seisoo takajaloillaan ja sillä on päällään housut ja paita ja päässä on aikamoiset sarvet.
No, totesin Lindalle, että mihinkähän tuo lehmä laitettaisiin?.
Johon Linda totesi, että ei se ole lehmä se on poro.
Siihen taas totesin, että jaa, voihan se olla porokin, mutta minun mielestäni se muistuttaa lehmää enemmän kuin poroa.
Tähän sitten Linda totesi topakasti, että Mamma, Jouluna on poroja ei lehmiä! Siihenpä ei sitten minulla ollutkaan mitään lisättävää. :)
Nyt se poro/lehmä on ollut tuvan yhdessä nurkassa yhden enkelin seurana.