Kesäpäivien valokuvaotoksia

Jasmiini pensaan kukkiessa täytti huumaava tuoksu pihapiirin.

Tässä muutaman päivän vanhat linnunpoikaset joiden kehittymistä seurattiin lastenlasten kanssa ahkerasti niin kauan kunnes ne olivat lentäneet pois pesästään.

Kesäiset viikot ovat olleet aurinkoisia ja lämpöisiä. Ollaan saatu nauttia kaikenlaisista kesäisistä toiminnoista. Ongittukin ollaan ...

... ja saalistakin tuli jota sitten uitettiin pesuvadissa ja isoimmat savustettiin. :)

Järvivesi on ollut ajoittain hyvinkin lämmintä, polskuttelu siellä on ollut mukavaa.

Kaikenlaisia sattumuksia tapahtuu. Tämä onneton pikkulintu oli jostain syystä tullut savupiipun kautta takkaan josta se pelastettiin ja lopulta se pyrähti sisätiloista ulos raittiiseen ilmaan ja vapauteen.

Juhliakin on kesään mahtunut. Tässä nuorin lapsenlapsemme ja hänen kaksi vuotiskakun kynttilöiden puhallus.

 Kesä on ollut lämmin, mutta sen seurauksena ovat tulleet rajut ukkoset.

Tässä tilannekuva; ulkona sataa, paukkuu ja salamoi ja sisällä tytöt ovat kuulolla ja ihmettelevät ääniä.

Ravustuskausi alkoi taas, tässä ensimmäisiä saaliita siirretään sumppuun. Se on vilkas ja nopea liikkeissään tuo rapu.

Kesäpäivän varhainen aamuhetki järvellä.

Kuikkaparvet ne vaan suurenevat, kun syksyä kohden mennään. 

Huomenna on sitten se maaginen Jaakon-päivä. Kuinkahan kylmän kiven Jaakko veteen nakkaa? Toivottavasti se olisi vain hiukan viileä, jotta saisimme nauttia jatkossakin näistä mukavista kesäpäivistä.

Hyvää alkavaa, heinäkuun viimeistä, viikkoa teille kaikille!

-:)

Kesäisiä tunnelmia

Kesäkuu on pian puolessa välissä ja Juhannuskin kovasti tulollaan. Niin on aika mennyt nopsaan ja tämä, "henkireikä", blogini on jäänyt täysin unholaan.

 Viime viikko oli kuuman kesäinen ja iltaisin oli mukava piipahtaa saunomaan rantaan, talviturkkikin tuli vihdoin viimein heitetyksi. 

Illan rauhan laskeutuessa oli mukava seurata järvellä tapahtuvaa vesilintujen liikehdintää.

Joutsen

Kuikat kokoontuvat iltaisin suureen joukkioon morjestelemaan toisiaan.

Silkkiuikku viipottaa pitkin rantavyöhykettä.

Kivellä istujan myötä toivon hyvää alkanutta kesää kaikille teille täällä piipahtaneille!

Palmusunnuntaina

Kevään ensimmäiset sinivuokot alkavat availla kukintojaan,

leskenlehdet ovat jo pidemmällä, niitä löytyi rantahietikolta.

Järven rantavyöhyke on jäistä vapaa.

Rantaa lukuunottamatta on järvessä vielä jääpeite, mutta ei varmaan montaakaan päivää sillä parhaillaankin kun aurinko paistaa on viisitoista astetta lämmintä ja tuulinen haihduttava sää.

Näin Oton-päivänä olemme piipahtaneet nimpparikaffeilla rannassa. Samalla reissulla tuli napsittua nuo kuvat. Seuraavaksi lähdemme Lindan nimppareille, jotka olivat perjantaina ja tänään juhlitaan. Vilkas nimppareiden viikonloppu ja sen lisäksi eduskuntavaali sunnuntai, illaksi palataan kotiin jännittämään vaalin tulosta.

Ne oli Pikkuvarpusia

Edellisessä viestissäni kaipailin tietoa, että mitä ovat nämä pikkulinnut?  Nyt asia on varmistunut, ne ovat pikkuvarpusia, sain varmistuksen luonportin kautta. Anja hyvin olit jäljillä! :)

Tänään meillä tehtiin ensihavainto västäräkistä, että "västäräkistä vähäsen" ... lämpenevää säätä odotellaan ja niin on pääskynenkin pian paikalla ja "pääskysestä ei päivääkään kesään!"

Kiireinen viikko on pian lopuillaan. Tänään on ollut aurinkoinen päivä, ihan kiva, mutta voi tätä huushollin pölyä jonka auringon säteet paljastaa. Ikkunat on saatava huomenna puhtaiksi, vaikka ne ovatkin muutaman ajan päästä likaiset siitepölyn takia niin siitä huolimatta on talven jättämät jäljet nyt siivottava pois.
Ulkonakin alkaa päästä haravoimaan, paikat kuivaa hyvää vauhtia. Viikonloppu taitaakin mennä siivousten merkeissä.

Mukavaa keväistä vaaliviikonloppua kaikille!

Aurinkoinen kevätpäivä

Kurjet ja joutsenet ovat tulleet ja viihtyvät pelloilla, kaitpa sieltä löytyy ravintoa syötäväksi.

Kurjet töräyttelevät vahvalla trumpetti äänellään niin, että melkein kuuluu tupaan heitin ääntelynsä, ovat ne komeita lintuja. Viime viikkoina on ollut taivaalla oikein vilkasta, kun kurkiaurat toinen toisensa jälkeen lentävät ylitse.

Nyt toivomme kovasti, että viime vuosina pesinyt kurkipariskunta asettuisi taas pesimään tuohon liki olevaan suopellon suojaan.

Männä viikolla oli useita sumuisia päiviä ja pikkulintuparvet olivat ahkerasti liikkeellä. Nämä linnut viihtyivät jasmiini pensaan oksilla. En vaan tunnistanut keitä ovat? Liikkuivat isoissa pyrähtelevissä parvissa.

Mustarastaatkin ovat saapuneet ja varmaan monet muutkin. Muuttoliike on nyt vilkkaimmillaan.

Lumet lähtivät pois vauhdilla, ensin tulivat vesisateet ja nyt on aurinko tehnyt tehtävänsä ja sulattanut lumia ja kuivattanut maita ja mantuja. Pihapiirin vesilätäkötkin ovat tipotiessään, paikat alkavat olla aika kuivan oloiset. Pian saa ottaa haravan ja lähteä hommiin. Rajut ja voimakkaat kevättuulet ovat puineet puista oksia ja risuja, niiden siivoaminen on oma souvinsa.

Viime viikkoina olen osan aikaa mittaillut ja suunnitellut sisustusta uuteen työhuoneeseni ja muihinkin huoneisiin. Ikkunaverhot ovat nyt parhaillaan suunnittelussa. Olen havainnut, että sitten vuosikymmenten takaisten aikojen ovat verhotangot ja kiskot uudistuneet aivan täysin, ainakin aivan uudenlaisia systeemeitä on esitelty. En tahdo oikein olla kärryillä niiden kanssa, mutta eiköhän se tästä suttaannu. Uskon, että valaistun kun alan niitä ripustamaan paikkaansa. Kuvassa näkymä ulos sälekaihtimien takaa, hiukka myöhemmin jatkan töitäni näissä näkymissä.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Kevät keikkuen tulevi

Keväällä sää on vuoroin kylmä ja vuoroin lämmin ja tänään se on viileän sateinen. Koko päivän on satanut vettä taivaan täydeltä, lumi saa nyt kyytiä ja kinokset muuttuvat sulaksi vedeksi. Vettä kertyy suuria määriä kuten kuvasta näkyy on meitinkin ulkopihalla tuollainen iso vesilätäkkö. 

Tällä menolla on mahdollista, että pelto ja tieojat alkavat tulvimaan. Mutta ei mitään hätää, tästä se kevät etenee ja kesää kohden mennään aika mukavaa vauhtia. 

Talvi onkin mennyt kuin horrostaen, olo on kuin karhulla joka herää kevät auringon lämpöön pitkän talviunen jälkeen. Horrostamisesta huolimatta on työt tehty ajallaan ja hommat hoidettu niinkuin pitääkin.

 Nämä lumet ja lumimyräkät ovat viikon takaisia myllerryksiä.

Viikonlopuksi saimme pikku tytöt yökylään ja se olikin taas niin mukavaa. Touhua ja tohinaa riitti kun nämä pienet vipelsivät. Tehtiin palapelejä ja piirrettiin, luettiin kirjoja ja ennenkaikkea he pomppivat sängyssä. Alisa, kolme vee, sanoo, "minä rakastan pomppimista" ja sitten pompitaan ja eikähän sen huonommaksi jää Beakaan, yks vee kahdeksan kuukautta, hän pomppii siinä kuin iso siskokin ja hauskaa on.

Lauantaina olimme ulkona ja siellä olikin Alisalla hauskaa kun Pappa kyyditsi häntä traktorilla ja muilla ajopeleillä. Tämä tyttö onkin tosi valmis ratin kääntäjä, mihin sillä saralla vielä kerkiääkään.

Bea-pieni ei oikein ymmärrä mikä noissa koneissa nyt on niin mukavaa, että niiden ympärillä hyöritään. Huolestuneisuuden havaitsee hänen ilmeestään. Onneksi on Nasu mukana joka ymmärtää huolen aiheen.

Sunnuntaina sitten tulivat vanhemmat hakemaan tyttäret kotiin ja voi sitä riemua ja mahdotonta menemisen meininkiä mikä siitä sukeutui kun he tulivat. Siinä sai vesisänky kyytiä kun tytöt taas pomppivat ja hyppivät ja ilakoivat.  Hauskaa oli reissussa ollut vanhemmillakin ja sehän oli mukava kuulla.

Reilu vuorokausi pienten kanssa meni nopsaan ja nyt ollaan taas Ukkokullan kanssa kaksisteen. Tänään heti aamutuimaan olikin ihmetys suuri, kun makkarin telkun kapulaa ei löytynyt mistään. Eikä sitä ole vieläkään etsinnöistä huolimatta löytynyt, että mihinkähän koloon se on nyt tytöiltä mahtanut sujahtaa. No kyllähän se löytyy taas jostakin. Kapula ei anna hälytysääntä niinkuin kännykkä jota haetaan harva se päivä ja onneksi sen löytäminen on helppoa soittoäänen perusteella.

Katson ulos ikkunasta; sade on loppunut ja sää viilenee ja sankka sumu valtaa maiseman. 

Toivottavasti huomenna olisi aurinkoinen päivä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

ps. Kevään ensimmäisiä muuttolintuja odottelen. Isohko pitkäkaulainen lintu lensi pari päivää sitten, olisiko mahdollisesti kurki? Se selvinnee lähi päivinä.

Harmaa päivä tänään

Niin alkaa olla tääkin päivä pulkassa. Monenmoisia tapahtumia on tänään ollut.
Hett aamu tuimaan kun sain kahvin juoduksi lähdin piipahtamaan kampaajalla ja niin tuli pään leikkaus tehdyksi ja taas kelpaa mennä ihmisten ilmoille.
Iltapäivällä käväisin kävelyllä sauvojen kanssa. Aurinko ei tänään silmiä häikäissyt, niinkuin viime päivinä on tehnyt. Harmaata on tänään sään suhteen ollut.

Matkustushalu on nyt alkanut vaivaamaan, ahkerasti olen tutkinut matkanjärjestäjien sivuja,  niitähän netistä löytyy ja toinen toistaan parempia matkakohteita. Kauaksi en suunnittele reissaavani, mutta tekisi se hyvää välillä katsastella muunkinlaisia meininkejä kuin näitä jokapäiväisiä tuttuja juttuja.

Positiivarit lähetti just äsken niin mukavan sähköpostin, että heti kohta on tartuttava tarjoukseen. On nimittäin niin, että Heli Laaksosen uutuuskirja Peippo vei,  ilmestyy huomenna eli "OLEKS MUN, NIINÄKIN PÄIVIN KO VÄHITEN KANNATTAIS?".
Jään odottamaan tuota kirjaa, pian se kolahtaa laatikkoon.  :)

Nyt  niistän ahkerasti nenääni, yskin ja nautin kuumaa glögiä, jotta tervehtyisin!

Terveyttä teille kaikille! 

ps. kuva sivulta Dan Sugger

Näin komian tunnustuksen sain Nenuselta ja siihen kuuluu vastata viiteen kysymykseen:

1. Milloin aloitit blogisi?
   Aloitin sen tammikuussa 2010. 

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
   Kirjoitan ihan omia jokapäiväisiä asioita ja tapahtumia, joita meillä 

   Ukko-kullan ja kissojen kanssa täällä luonnon rauhassa sattuu ja tapahtuu.

   Isoäitinä on toisinaan mukava kertoa tapahtumista joita lastenlapset

   saavat aikaiseksi. Kaikki niin tavallista turinaa. :)

  

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
   Niin no, blogini ei ole millään lailla erityinen verrattuna muihin.

   Jokainen meistä tekee omista lähtökohdistaan syntyvän blogin.

  
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
    Sillon reilu vuosi sitten minulle tuli suunnaton tarve alkaa kirjottamaan Päiväkirjaa ja siitä tää blokkaaminen vähitellen tuli yhdeksi vaihtoehdoksi ja siihen päädyin, halusin koettaa uusia haasteita.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
   Tällä hetkellä en ajattele tekeväni muutoksia. Mennään näin etiäpäin.

Seuraavat viisi haastan mukaan:

anja-reginan

Alma Alexandran

Aili-mummon arkea

Irenen

Maijun

Helmikuun viimeinen sunnuntai

Pitkän pitkästä aikaa olen kirjoittamassa muutaman rivin tähän päiväkirjaani. On tunne kuin olisin viimeajat ollut talvihorroksessa, mutta en kuitenkaan ole horrostanut vaan ollut erittäin virkeänä. Viimeinen kuukausi ja enemmänkin aikaa on mennyt tässä koneen edessä istuessa ja kirjanpito-ohjelmaan numeroita naputellessa. Tätä tehdessäni on kaikki muut asiat jääneet kesannolle eli muiden asioiden aika tulee nyt pikkuhiljaa ajankohtaiseksi.

Yksi osa työtäni on maatilatalouden verokirjanpidot ja veroilmoitukset, joita teen asiakkailleni. Tänä vuonna tuli muutamia uusiakin asiakkaita ja uusia haasteellisia asioita joten selvitin niitä itselleni tiedoksi. Haasteet on selvitetty ja tehtävät suoritettu ja veroilmoitukset lähetetty mikä minnekin päin Uuttamaata. Verohallinto uudistaa systeemeitään ja voimavarojaan eli ilmoitukset eivät aina välttämättä mene sinne tuttuun oman seutukunnan verotoimistoon vaan vaikka aivan toiselle laidalle maakuntaa. Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu ei entiselleen mikään jää ... oliko se Four Cats kun aikoinaan lauloi tuon kipaleen.

Meille iski räkätauti, niin Ukkokulta kuin minäkin ollaan nyt röhitty ja niistetty ahkerasti liikkeellä olevaa limaa. Korvat rytkii ja niistäessä päässä paukkuu ja vippaa, että ei niin kovin häävi olotila, mutta aika aikaansa kutakin.

Aamulla otin kameran mukaan ja nurkasta sauvat ja lähdin pitkästä aikaa kävelylenkille. Pitkä ei lenkkini ollut, mutta hyvä aloitus tämän pitkän istumisjakson päätteeksi. Kävelykeli oli mitä mainioin, ei ollut liukasta eikä lunta haittana.

Tein tuon alla olevan kuvakollaasin aamuisella lenkillä ottamistani kuvista. Niissä on taivaan pilviä ja lumisia maisemia, joihin on jäänyt monenlaisia jälkiä siellä liikkuneilta.

Kaiken keskellä on meitin Pörrö, vanharouva, hän odottaa malttamattomana sisään pääsemistään.

Ystävänpäivänä

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogikavereilleni

ja täällä piipahtaneille!

Sumuinen sunnuntaipäivä

Tähän sunnuntai päivään herättiin puolihämärässä vaikka kello näyttikin jo liki yhdeksää. 

Aamuyöllä olin vaivoissani valveilla ja laskin lampaita ja kuuntelin ukkokullan kuorsausta joka aika ajoin taukosi kunnes jatkui taas. Yritin lukea kirjaa, mutta siitä ei tullut mitään, koska tämän tästä torkahtelin kuitenkaan saamatta unesta kiinni. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että kun uni viimein voitti niin sitä riittikin pitkälle aamuun ja parhaat päivän tunnit menivät nukkuessa. Päivä oli epätavallisen pitkällä kun heräsimme.  Ulkona oli täys harmaa, sumuinen sää. Päivän mittaan satoi aika ajoin vettä. Lumet vyöryivät alas peltikatoilta ja puiden ja pensaiden oksilla roikkuivat vesipisarat, säätyyppi siis muuttui kertalaakista.

Vävyni äiti soitti iltapäivällä ja kertoi, että heillä sataa lunta taivaan täydeltä ja he meinaavat aivan hukkua lumeen sen runsaan tulemisen takia. Niin, samahan se täälläkin on ollut, nyt vaan on kaksi astetta lämmintä ja kostea ja vesisateinen sää, sanoin. Siitä se meitin rupattelumme lähti liikkeelle ja puhumista kyllä riitti monesta muustakin asiasta. Oli mukava kuulla kuulumisia itä-suomesta. Niin ja ainahan me isoäidit puhutaan näistä ihanista, rakastettavista lapsenlapsistamme. Heistä meillä riittää aina paljon keskusteltavaa. :)

 Eilen illan suussa saimme tuttavaltamme tuoretta kalaa. Hän oli käynyt kokemassa jään alla olevat verkkonsa. Kalaonni oli ollut myöden ja saalista tuli, josta riitti meillekin. Saimme kuhia ja mateen, jotka eilen perkasin ja tänään olemmekin nautiskellen syöneet paistettua kuhafilettä keitettyjen perunoiden ja valkokastikkeen kera ja huomenna laitan matikkakeiton ja sen kanssa ruisleipää. Ja niitä paistettuja fileitäkin on vielä jäljellä.

Joulun ruokien jälkeen tämä laji ruokaa on totisesti tervetullutta ja maistuu niin hyvältä. 

 Huomenna on arki ja Kansalaisopiston kevätkausi alkaa, eli illalla taas paneudun sukututkimuksen tekemisen saloihin, mukavaa. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille jotka täällä piipahditte!

Maisema muuttui

Peltojen keskelle ilmestyi parissa päivässä, metsähakkuukoneen tekemänä, korkea kallioinen mäki. Maisema on muuttunut, sitä nyt ihmetellään kunnes muutokseen taas totutaan.

Mukavaa loppiaista kaikille!
Joulun pyhät päättyvät ja alkaa tavallinen talvinen arki.

Vuosi on vaihtunut

Siitä on jo vuosi vierähtänyt, kun aloitin tämän blogikirjoittelun. Silloin vuoden vaihteen aikoihin tuli pakottava tarve aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen asioista joita lähipiirissäni tapahtuu. Käsinkirjoittaminen ei ole mieluisaa ja niin sitten hakeuduin tietsikan eteen ja taisinpa kirjoittaakin jo jotain omaan tekstitiedostooni kunnes äkkäsin blogivaihtoehdon. Tosin en ollut ajatellut, että päiväkirjani olisi kenen tahansa luettavissa, mutta näin nyt kuitenkin on. Monet asiat tämän asian suhteen ovat muuttuneet, olen aika sopeutuvainen.
Koskaan kirjoittaminen ei ole ollut minulle helppoa, saatikka näiden muutamien sairastamisjaksojen jälkeen. Kaikesta huolimatta ja kuitenkin ajattelin, että tässä vaiheessa elämää olisi paikallaan ottaa jokin uusi haaste ja tässä nyt sitten ollaan ja kirjoittelemiseni jatkuu, helppoa se ei ole vieläkään.
Silloin vuosi sitten tuli tehtyä painonpudotuksen lupaus, mutta se lupaus ei onnistunut. Kaikki liiat kilot ovat edelleenkin tallessa kannettavanani, eikä se ole hyvä eikä helppo asia. Onneksi kiloja ei ole tullut lisää, siitä olen itselleni tyytyväinen.
Mennyt vuosi oli aika rauhallinen ja yllätyksetön ajanjakso. Oma terveys oli vakaa niinkuin ukkokullankin, vanheneminen edistyi tasaiseen tahtiin.
Silmälääkärini antoi neuvot ja ohjeet mahdollisen klaukooman tarkkailuun, tämäkin asia on siis hallinnassa.

Omassa perheessä ei ole ollut perhetapahtumia tänä vuonna. Ystäväperheissä on tapahtunut muutamia iloisia asioita, olemme saaneet olla mukana yksissä häissä. Ystävien lapsille on syntynyt lapsia useampaankin perheeseen ja niin edelleen.

Lastenlapset ovat antaneet paljon sisältöä elämäämme. Meihin on luotettu ja olemme saaneet aika-ajoin hoitaa heitä. Lastenlasten kasvamisen ja kehittymisen seuraaminen on niin ihana asia, se antaa sisältöä elämäämme. Jokainen näistä pienistä ihmisisitä on niin täydellisen oma persoonansa ja jokaisella on oma temperamentti ja tavat hoitaa asioitansa. Hurmaavia ovat joka ikinen piipero.

Vanha vuosi on takanapäin ja uusi hyvällä alulla. Vuoden vaihtumisen otimme vastaan muutamien tuttava pariskuntien kanssa. Isäntäpariskunta oli tehnyt meille tunnelmalliset puitteet. Kynttilät, soihdut ja tulet loimusivat, ulkona ja sisälläkin, luoden tunnelmaa. Oli valmistettu maistuva ruokatarjoilu joka nautittiin nautiskellen vilkkaan seurustelun merkeissä. Raketitkin ammuttiin taivaalle, niinkuin kuulostivat monet muutkin tekevän. Mukavasti vuosi vaihtui ja nyt mennään hyvää vauhtia kohti vuoden ensimmäistä viikkoa ja muutaman päivän päästä ollaankin jo Loppiaisessa.
Täksi vuodeksi en ole antanut uuden vuoden lupauksia. Toivon, että tämä vuosi voisi olla seesteinen, saisimme olla terveitä ja näin jaksaisimme eteenpäin.

Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille tämän lukeneille!

Aamupäivän aurinko uuden vuoden aattona

31.12.2010