Telkku rikki

Eilisen päivän aikana lopetti televisio toimintansa. Ei signaalia luki ruudussa ja vaikka kuinka yritettiin hakea kanavia niin niitä ei tullut esille. Selvä se sitten oli, että melkein vuoden vanha telkku on nyt hajonnut.
Aamulla eiku soittamaan takuuasioista myyjä liikkeeseen, sillä takuu oli vielä voimassa joulukuun puoliväliin saakka. Myyjähenkilö oli avulias ja neuvoi vielä tarkistamaan muutamia asioita ennen kuin soitetaan huoltoliikkeeseen ja antoi kyseisen huollon puhelinnumeron. Tarkistettiin, tarkistettiin, mutta ei mitään muutoksia ja niin sitten ukkokulta soitti huoltoon jossa keskustelukumppanina oli "papukaija" joka neuvoi valinnan mukaan painamaan sitä ja tätä numeroa ja niin edelleen. Lopulta puhelimeen vastasi nainen joka puhui englantia, hän ei suomea osannut ja ukkokulta sai selville, että suomea puhuva ihminen on sairaana ja että puhelu on nyt Tukholmassa. Mynkään meni se puhelu eikä asia edennyt, joten seuraavaksi uudelleen soitto myyjälle. Hän antoi luvan tuoda telkun heille, he toimittavat sen eteenpäin.
Eiku telkku auton takapenkille turvavöihin nököttämään ja matkaan. Liikkeessä myyjä vielä laittoi piuhat kiinni telkkuun ja alkoi tutkimaan mikä on tilanne ja aikansa kapulaa näpelöityään... simsalapim... kanavat löytyivät. Hieno homma, mikä sen parempaa että ne löytyivät ja telkku olikin kunnossa, mutta arvaa harmittiko? Harmitti aika helekutisti!!!!!
Anteeksi pyydellen, myyjän avuliaasti auttaessa, pakkasimme telkun autoon ja lähdimme kotimatkalle. Matkalla ei niin kovin juttu luistanut, harmitus oli suuri molemmilla.
Analysoimme asiaa myöhemmin iltapäivällä ja totesimme, että oltiin me tosi taitamattomia.
Nykyajan tekniikka on tällaista on vaan härkäpäisesti tehtävä kaikenlaisia tarkistuksia ja uudelleen yrityksiä asioiden korjaamiseksi. Sen olen huomannut tietsikkanikin kanssa monta kertaa, ei kaikki ole järjellä selvitettävissä eikä sitä miltä se näyttää.
Myyjä lohdutti meitä ja sanoi tilanteen mahdollisesti johtuneen television tekemästä päivityksestä tai sähköpiikistä. Niinpä, kuka sen tietää mikä tämän hässäkän aiheutti!?
Loppu hyvin kaikki hyvin, telkku on nyt tuuletettu raikkaassa pakkas säässä. Sillä tänäänkin oli kirkas auringon paisteinen päivä ja pakkasta 14 astetta.

Kuva matkan varrelta.

Ps. Poika piipahti lapsiensa kanssa ja lapset kertoivat innoissaan, että tonttu oli soittanut heille eilen illalla ja kysellyt heidän joululahjatoiveitaan. Tontulta oli päässyt alkuperäinen lahjatoivomuslista sekavumaan jonnekin, kun siellä Korvatunturilla on niin paljon touhua ja vilskettä. Siitä ei ollut täyttä selvyyttä, että oliko soittaja poika- vai tyttötonttu, mutta niin he arvioivat, että varmaankin se oli poikatonttu. Näin jännittäviä aikoja nyt eletään. 

Huomenna alkaa joulukuu ja avataan ensimmäinen Joulukalenterin luukku. :)

Maanantai, vko 48

Maanantai ja varhain aamulla pakkasta -14 astetta, edellisen illan lukema liki puoltayötä oli -19.
Aamu valkeni ja aurinko paistoi koko päivän. Olipa talvisen kirpakka sää.
Heti aamusta alkoi tapahtua kaikenlaisia asioita. Varhaisesta aamusta asti yritin lähettää sähköpostin välityksellä ilmoituksen paikallislehteen siinä onnistumatta. Lopulta, ennen yhdeksää soitin ja tiedustelin jotta missä on vika, kun homma ei hoidu? Selvisi, että skannattu kuva ei mennyt läpi. Siitä sitten vaan kaupunkiin ja lehden toimistoon hoitamaan asia kuntoon.

Tyttären perheessä on tänä syksynä sairastettu paljon. Perheen nuorin puolitoistavuotias on ollut yli puoli viikkoa kipeänä ja kuumeinen. Lauantaina lääkäri arvio hänen sairastavan angiinaa ja sitä alettiin hoitaa antibioteilla. Tänään tehtiin uusi lääkärireissu, koska kuumeilu jatkui, lääkkeitä tuli lisää ja taudin määritys oli jotakin muuta kuin edellisellä kerralla; sitkeä flunssa, johon nyt toivottavasti saatiin lääkkeet jotka auttaa ja sairastaminen loppuisi. Potilaan isosisko lähti mukaani kun lähdin kaupungista kotiin. Hän oli kanssamme iltapäivän ja toivottavasti edes vähäsen virkistyi, alkaa hänkin uupua pikkusiskon sairastamiseen. Harmillista tautista aikaa tämä syksy on ollut, nyt on pakkasta ja pöpöt kuolee, niin kovasti toivon.


Iltapäivällä piipahtivat miniän vanhemmat. Oli mukava tavata heitit sitten kesän rapujuhlien ja rupateltavaa riitti puolin ja toisin jos ei muusta niin ainakin lapsenlapsista. Heistä meillä onnellisilla Isoäideillä ja isillä riittää aina juteltavaa. :)

Monipuolisen vilkas oli tämä maanantaipäivä. Paljon oli tapahtumia ja nyt on aika väsy olo, joten hyvää yötä ja nukkukaa hyvin!

Nyt on pakkasta 16 astetta.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Pikkujoulu

Pikkujoulun kunniaksi ripustimme ukkokullan kanssa ikkunalle joulutähden ja toiselle piparisydämen. Toinen antaa valoa tupaan ja toinen jouluista tuoksua. Tämän piparisydämen toi pojan tytär eilen, sen oli lähettänyt meille hänen tätinsä. Hän muisti meitä tällä ihastuttavalla omatekoisella piparilla jonka ripustimme ikkunan eteen luomaan jouluista tunnelmaa.

 Mukavaa pikkujoulua kaikille, glögin ja pipareiden kera!

Pyryä ja kovaa tuulta

 Kurkistus postilaatikkoon

Aamupostia pimeässä hakiessani tuli selväksi mikä on keli tänään. Tuuli niin pahuksen kovaa ja lunta satoi. Tuuli sai aikaan sen että lumi oli kasapäissä siellä missä puhallus oli kovimmillaan.

Tänään olin luvannut mennä ystävieni kanssa kuntosalille ja olin siis lähtöpuuhissa. Pakkasin ne vähäiset tamineet jotka siellä tarvitaan ja eiku matkaan. Ennen isolle tielle pääsyä on meiltä kahden ja puolen kilometrin ajomatka yksityistietä pitkin. Jännäsin tosi kovin kuinka tuo matka onnistuu, sillä matkalla on iso peltoaukea ja siellä tuuli helposti kasaa lumet tielle jolloin läpimeno on tuurista kiinni. Vanha konkari olen ja  onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään kinoksien läpi joita oli muutamin paikoin oikein todella paljon.

Tietä oli kyllä jo aurattu, mutta lumen tulo ja kova tuuli tekivät sen ettei tie pysynyt kauaa auki ja sitä samaa tahtia on menty koko päivä. Nyt on  hyvä kun saa olla kotona eikä ole menemisiä minnekkään.

Pojan lapset olivat iltapäivän tässä. Olimme pienen aikaa ulkona, koska lapset olivat niin innoissaan lumesta. Ulkona olemisen into oli kova, haettiin pulkat ja potkuriakin koetettiin. Keli ei vaan ollut potkurille otollinen, mutta pulkka luisti mäessä mainiosti. Kova tuuli tuiversi niin, että pulkat kiirivät pitkin pihaa ja pikku Juho tuli ja otti jalasta kiinni ettei tuuli vie häntä. Niinpä sitten tultiin sisälle ja loppu päivä puuhailtiin askarrellen ja piirtäen.

Puuhakas päivä takana ja huomenna taas erilaiset työt odottavat tekijäänsä. Voin vain toivoa, että säätila muuttuisi rauhalliseksi sillä on tätä lajia nyt tähän puhtiin tullut ihan riittävästi.

Tiistaissa mennään

Tiistai päivä illassa ja viikko etenee vinhaa vauhtia. En tiedä kuinka aika voi olla näin hupaa. Joskus tuntuu, että se suorastaan haihtuu jonnekin.

Tänään innostuin vaihtamaan mullat muutamaan kukkaruukkuun, en tiedä oliko viisasta tehdä se tähän aikaan vuodesta. Hortonomi en ole, sillä onnistun taitamattomuuttani nitistämään vaikka kaktuksetkin hengiltä.

Niin no, viime jouluna saamani joulutähti oli yksi kukkanen joka on säilynyt tänne saakka ja se sai tänään uuden mullan niinkuin leipäpuukin. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten nuo kasvit jaksavat eteenpäin.

Tänään sain kirjanpitotöitä tehtäväkseni, viimeiset tunnit ovatkin vierähtäneet vientejä kirjatessa. Nyt aion ottaa ehtoon ja alkaa kattelee telkkua ja jatkan sukan kutomista.

Tänään on ollut mahdottoman navakka ja kylmä tuuli joka menee luihin ja ytimiin.

Parhaillaan sataa lunta ja yöksi on luvassa myrskyä. Taas on syytä varautua sähkökatkoksiin; vähintäänkin on varattava ämpärillisen verran vettä.

Hyvää yötä kaikille!

Lunta pukkaa

Viime päivinä on viimein meilläkin satanut lunta ja muutaman pakkas asteen kera sää tuntuu hyvinkin talviselta.

Kuvailin eilen järvenranta maisemia. Järvi lainehtii vapaana, jäästä ei ole vielä tietoakaan.

Tuossa ensimmäisessä otoksessa on kalastajia, istuvat veneessään kylmässä lumisateessa ja pari lokkia leijailee heitin yllään. Mitään muuta eläintä tai niiden jälkiä en missään nähnyt, luonto oli seisahtanut.

Koko eilisen päivän niinkuin parina aiempanakin päivänä satoi lunta pikku hiljaa, sitä on nyt maassa muutaman sentin paksuinen kerros.

Talvi tuli viimeinkin. 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kuntosalilla, viimeinkin...

Tänään olin kuntosalilla, edellisestä käynnistäni onkin päässyt kulumaan aivan liian pitkä aika.

Mitä todennäköisimmin reissu ei nytkään olisi toteutunut saamattomuuteni takia ellen pari viikkoa sitten olisi puolimitten lupaillut ystävättärelleni, että saattaisin vaikka lähteäkin. Nyt en siis voinut olla lähtemättä, sillä laita selitystä poisjäämiselleni ei ollut ja lupaukset pidetään on periaate jota olen koettanut tässä elämässäni noudattaa. Ja haluanhan minä hoitaa itseäni, mutta kun nuppi ei vaan jaksa käskyttää minua, kun siellä on monia muitakin voimia vieviä asioita ja murheita joita pitää työstää.

Yhdessä ystävättäreni kanssa siis lähdettiin reissuun ja loppujen lopulta meitä oli perille tultaessa kolme naista ja kaikilla sama osoite; Kuntosali.

Kyseinen kuntosali oli minulle paikkana uusi tuttavuus, yllätyin  positiivisesti sillä laitteita oli paljon ja suht uusia sellaisia. Käyttöopasteet kunkin laitteen vieressä olivat selkeät. Asiasta jyvälle pääsy oli suht helppoa ja olinhan alku talvesta saanut henkilökohtaista opastusta näissä asioissa, kun olin ollut elämäni eka kertaa kuntosalilla, nyt vaan kun muistaisin nuo saamani ohjeet?! Ystäväni ovat ahkeria salilla kävijöitä, he antoivat apuaan kun siihen oli tarvetta. Tarvettahan oli toisinaan, sillä joskus saattaa olla todella vaikeaa osata istua oikeinpäin laitteeseen, tästä lienee muillakin kokemuksia? Tänäänkin olin havaitsevinani, että en ollut ainoa jolla oli homma hakusessa. :)

Tunti vierähti nopeasti ja anti oli mitä mainioin. Toivon nyt tosi hartaasti, että tästä alkoi minun viikottainen salilla käyntini. Vielä kun joku päivä saan itseni kävelemään sauvojen kanssa ja sitten säännöllisesti sitä tekemään, niin voin olla hyvällä mielellä. Sillä näihin omaa kuntoa kohentaviin asioihin minun on nyt paneuduttava ja on jaksettava jaksaa kuntoilla muuten "ei kunnian kukko laula".

Flunssapiikit saatu

Maanantai aamu valkeni harmaana,  valoa päivään antoi sähkö ja kynttilä jonka sytytän jokaisena tällaisena harmaana aamuna, kun aloitan aamupuuron ja kahvi keiton.

Sumupilvet melkein raahaavat maata pitkin, vettä sataa, on märkää, ei paljon mieltä ylennä tällaiset päivät. Tekemisen puhti on tipotiessään ja ajatukset aivan seis!

Sen verran liikuttiin tänään, että käytiin Terveyskeskuksessa saamassa flunssapiikit. Tämä vuosittainen tapahtuma on taas huolehdittu kuntoon.

Matkalla seisatettiin tukkirekan taakse, johon oltiin tekemässä lastausta.

Tässä kohdin oli aikaa ja kamera fölissä niin nappasin tämän sumuisen otoksen.

Koetan vielä ryhdistäytyä ja lähden ajamaan kaupunkiin Sukututkimuskurssille, hiukan hirvittää tämä pimeä, sumuinen ajokeli.

Kaikesta huolimatta ja kuitenkin mukavaa viikkoa kaikille!

Isänpäivän kahvipöydän yllätysvieras

Päivä alkoi ihan mukavasti, heräsin siihen kun unessa ystävällinen miesääni sanoi "Marja herää nyt". Pimeää oli kun silmäni avasin, aattelin että mitähän kello mahtaa olla, olo on ainakin ihan virkeä. Nousin ylös, kello oli varttia vaille seitsemän oli ihan hyvä ajankohta herätä ja valmistaa ukkokullalle Isänpäiväaamun kahviaamiainen. Kissatkin lähtivät siinä samassa ulos aamulenkilleen. Ulko-ovella totesin että sama harmaa ankea säätila ulkona vallitsee kuin muinakin viime päivinä.
Ukkokulta sai aamiaisen sänkyyn ja nautti sen siinä vaikkei se ole niin mukavaa tuo sängyssä syönti ja juonti, mutta ilmiselvästi hän nautti saamastaan kohtelusta.

Ennen puoltapäivää vanhin poikamme toivotteli Isälleen puhelimella Isänpäivätoivotuksia ja puolenpäivän jälkeen tulivat tyttären sekä nuoremman pojan perheet piipahtamaan luonamme. Ukkokultaa muistettiin lahjoin ja tyttären tytär oli tehnyt onnittelukortin jossa oli Muumikin mukana, mikä oli erityisen merkillepantavaa. Hänelle ovat tällä hetkellä tärkeitä Muumit ja kaikki niihin liittyvä.

Iltapäivän tunnit menivät nopsaan, lastenlapsilla riitti keskenään toimintaa ja touhua. Isänpäivään liittyen totesimme, että kuluneen viikon aikana oli ystäväpiiriimme syntynyt kaksi uunituoretta, nuorta Isää, molempien perheisiin oli syntynyt esikoinen ja molemmille tyttövauva.
Näistä perhetapahtumista iloitsimme sekä myöskin Isovanhempien onnesta. Varsinkin ensimmäisen lapsenlapsen saannin onnea on mieltä lämmittävää seurata. On se kyllä niin järisyttävä asia tuo pienen ihmisen maailmaan tulo. Niin, että Isät ja Isoisätkin siinä tilanteessa ovat aivan "myytyjä miehiä", saatikka me muut onnelliset sivusta seuraajat.

Perhonen nauttimassa makeaa keksiä.

Aiemmassa blogissani kerroin "alivuokralaisestamme", perhosesta joka lenteli tuvassa ja sai Lenni-kissamme hämmennyksiin.  Sama perhonen on lennellyt viime päivinäkin ja ollaan ihmetelty millä se mahtaa elää, sillä onhan se ollut meillä jo useita viikkoja.
No mutta tänään meillä oli kahvipöytä katettuna ja siinä Isänpäivän kunniaksi muutamia herkkuja tarjolla. Yhtenä oli nuo kuvassakin olevat keksit, niistä tykkäävät kaikki ovat ne niin mahdottoman hyviä ja suussa sulavia. Joukon nuorimmallekin ne maistuivat, niitä ja karjalanpiirakkaa hän oli syömässä kun yks, kaks keksimurun päällä istui tuo perhonen. Siinä sitä ihmettä sitten ihmeteltiin, että mitä, mitä ...? Perhosella ei ollut kiire minnekkään, ei se säikähtänyt meitin hyörinästä ympärillään, ei keksin käteen otosta ei mistään, istui vaan istumistaan. Se imi sitä keksiä, viimeinkin nähtiin sen syövän jotakin. Olihan siinä ihmettä kerrakseen, tapahtuma joka sai aikaan hämmennystä . 

LU:n Bastogne, candy sugar & cinnamon, keksit ovat siis maistuvia vaikka perhosellekin saatikka muille herkkusuille.

Tässä tämä meitin hivenen siipirikko alivuokralaisemme.

Isänpäivä alkaa olla lopuillaan ja huomenna alkaa taas uusi viikko.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Lenni-Kalle ja Nokkosperhonen

Tässä on meidän kissamme nimeltänsä Lenni-Kalle,
Lenniksi häntä kutsutaan.

Tänään Lennillä on ollut harmaa valoton päivä niinkuin meillä muillakin, koska mitään virkistävää ei ole tänään tapahtunut. Illan suusssa Lenni virkistyi, sillä hän havaitsi että tuvassa on joku joka lentää, lentäjä suorastaan syöksyi kohden lattialistaa. Valppaasti Lenni pinkaisi listan viereen ja koetti antaa tassua jos toistakin tälle liitäjälle. Uudesta kaverista innoissaan Lenni melkein hyppi tasajalkaa. Lentäjällä oli onni matkassa sillä sen lento päätyi suoraan lenkkariin sisälle joka siinä nökötti kuin tilauksesta kiitoradan päässä. Ei Lenni päässyt tassutuksellaan pahaa tekemään. Eikähän Lenni pahalla tassuta, olis ollu mukava leikkiä tämän äkkiarvaamatta ilmestyneen uuden kaverin kanssa. Syystä tai toisesta tuo perhonen on ollut jo muutaman viikon meillä alivuokralaisena, mutta aiemmin se on liikkunut paikasta toiseen niin ettei olla sitä havaittu.

Sitten tämä nokkosperhonen otti ja lennähti lentoon ja asettui järkytykseltään lepäämään korkean kaapin oven kulmalle ...

... aikansa Lenni vahti haikeasti perhosen perään kunnes luovutti ja lopetti vahtimisen.

Tuossa tuo nokkosperhonen nyt oleilee, sitä en tiedä mihin se mahtaa talveksi asettua.

Tässä kukan kaverina on ja yksi pörriäinen, sain tämän Halloween-viikonloppuna.

Shoppailupäivä

Aamulla tarkisteltuani sää- ja ajokelin sopivaksi lähdin liikenteeseen ja käänsin auton nokan kohti pääkaupunkia, päämääränä oli sen liepeillä oleva leikkikalukauppa johon oli nyt asiaa. Poimin tyttäreni matkanvarrelta kyytiin. Olin tosi iloinen, että sain hänet mukaani leluasiantuntijaksi.

Kyseisessä kaupassa on siis myytävänä vain lasten leikkikaluja, monipuoliset valikoimat kaikenlaista, sellaistakin mitä ei muualta tahdo löytyä.
Ovesta sisään astuttuaan törmää aivan ihaniin hoidettaviin nukkevauvoihin. Niitä voi syöttää, antaa juotavaa tuttipullosta, vaihtaa vaippaa ja istuttaa potalla ja päällepäätteeksi nukkevauva pissaa ja itkee kun itketyttää. Kaikenlaisia erilaisia toimintoja näillä näytti olevan.
Ensivaiheen ihastelusta toivittuamme katseltavaa riitti vaikka kuinka paljon ja pikkuhiljaa alkoi kärryyn kertyä yhtä ja toista. Lopulta tuli tunne, että kyllä tämä alkaa jo riittääkin, oli pieni ähkyn tunne kaiken runsaudesta, niinpä poistuimme pusseinemme ja kantamuksinemme autolle.

Olotila oli helpottunut, sillä joululahjat oli nyt hankittu.  Kaikki ne neljä lahjaa jotka Joulupukin konttiin on tarkoitus hankkia on nyt ostettu.

Pitihän meitin vielä seuraavaksi piipahtaa isoon kauppakeskukseen, kun kerta oltiin näinkin kauas tultu ja koska se oli ihan matkan varrella.
Lounaskin nautittiin, jotta jaksetaan jaksaa ostaa onnistuneita ostoksia.
Seuraavat tunnit sitten vierähtivätkin kierrellessä eri putiikeissa. Ukkokullalle löytyi parit pitkäthousut ja kauluspaita, itselleni muutama t-paita ja nilkkasukat. Marimekosta ostin viemisiä pienelle tyttövauvalle joka on syntynyt ystävien lapsen perheeseen.
Muutama tunti meni kuin siivillä, yllättävän vähän täältä löytyi kotiin tuotavaa, mutta tulipa nähtyä monenmoista.
Viimetteeks istahdettiin ja nautittiin softicet ja sen jälkeen oltiin aivan valmiit kotiin lähtöön.

Paluumatkalla oltiin päivän kävelyistä aivan uupuneita eikä juttukaan ihmeemmin luistanut, mutta eipä ollut tarvettakaan.

Taas kerran oli mukava todeta kuinka on ihana tulla kotiin tuolta ison maailman melskeistä. 

Meillä oli onnistunut shoppailupäivä.

*************

Nyt sitä taitaa alkaa tulemaan

Tänä aamuna on tiedotusvälineissä tehty tiettäväksi, että lumimyräkkä rantautuu Hankoniemelle aamupäivän aikana ja iltapäivällä se jo hankaloittaa mm työmatkaliikennettä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010110912662702_uu.shtml

  Ukkokulta aloitti lämmityksen jo heti kuuden aikaan aamulla, jotta varaajassa olisi lämpöä mahdollisen sähkökatkoksen varalle. Nimittäin, saattaapi käydä niin, että sähköt tuossa tulevassa myräkässä menee ja sitten onkin taas olosuhteet ihan mullin mallin ja aggregaatilla käyttöä.

Onhan tässä jo kerkitty tuota lumen tuloa odottaakin ja nyt sitä sitten taidetaan viimein saada ihan roppakaupalla. Tosin viikonloppuna sitä tuli jo sen verran, että juuri ja juuri maa peittyi. Nyt jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Muisteloita

Irene heitti pallon ja otin kopin!
Vastaan muutamiin lapsuutta koskeviin kysymyksiin.

Mitä vastasit pienenä kysymykseen: Mikä sinusta tulee isona?
 - Kaupantäti! 

Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
 - Kieku ja Kaiku oli vanha sarjakuvaklassikko, joka oli äidille tulleessa Kotiliesi-lehdessä. Aku Ankka-lehti luettiin tarkkaan ja telkusta tuli piirretty sarja Kiviset ja Soraset joka katsottiin.

Lempileikkejäsi
 - Leikkimökin nukke- ja kotileikit olivat mukavia.  Nukkeleikeistä muistan erityisesti sen ettei minulla ollut nukenvaunuja jotka olisin halunnut ja niinpä värkkäsin sellaiset. Alkeellinen, käsivoimin työnnettävä ruohonleikkuri sai hoitaa hommaa, käänsin työntötangon niin ettei leikkuuterä pyörinyt ja siihen terän päälle laitoin ison laatikon ja pedin nukelle. Olihan sen työntäminen hiukkasen hankalaa, mutta sainpa työnnellä nukkeani. :)
Kauppaleikit olivat mukavia, äidiltä säästyi purkkeja ja pussukoita ja niin kaupan hyllyllä oli niinkuin olisi ollut oikeita tavaroita.

Parhaat synttärisi ja miksi
 - Synttäreitä ei sen ihmeemmin vietetty, ei tule mieleen mitään sen kummempaa.

Mistä urheilusta pidit/harrastit
 - Talvella hiihdin ahkerasti ja luisteleminen oli tosi mukavaa vaikkakin nilkoille rankkaa.
Kesällä käytiin pyöräillen uimassa ja pelattiin sulkapalloa.

Ensimmäinen musiiki-idolisi?
 - Beatles,  John Lennon oli niin ihana. Danny, Johnny Liebkind ja Tapani Kansa, jokainen omalla tavallaan ensimmäinen idoli.

Paras joululahjasi / muu lahja, jonka olet saanut
- Täytin 15-vuotta kun sain mopon, se on jäänyt mieleeni, koska siitä alkoi liikkumisen vapaus vähän pidemmänkin matkan päähän.


Mitä olisit elämässäsi halunnut tehdä, jota et vielä ole tehnyt
- Jaa-a, eipä ole mitään haikailuja mistään asiasta.
        
Lapsuuden muistelopallon heitän seuraaville kahdeksalle: Alma A:lle, Anjalle, Famulle falsetissa, Lezzielle, Millanille, oman onnen sepälle, Rosinalle ja Tanskulle.

Mukavaa viikonloppua kaikille, nyt hiljennyn huomisen Pyhäinpäivän viettoon.