Kuukauden viimeisen päivän mietteitä

Elämä on tilaisuus, hyödy siitä.

Elämä on kauneus, nauti siitä.

Elämä on autuus, maista sitä.

Elämä on uni, todellista se.

Elämä on haaste, kohtaa se.

Elämä on velvollisuus, täytä se.

Elämä on peli, pelaa se.

Elämä on lupaus, täytä se.

Elämä on suru, voita se.

Elämä on laulu, laula se.

Elämä on ponnistus, hyväksy se.

Elämä on tragedia, kohtaa se.

Elämä on seikkailu, uskaltaudu siihen.

Elämä on onni, luo se.

Elämä on liian arvokas, älä tuhoa sitä.

Elämä on elämää, taistele sen puolesta.

                                                        Äiti Teresa

Lunta sataa hiljalleen maahan lumivalkoiseen

Aamun valjettua alkoi hiljalleen satamaan lunta, se on hyvin kevyttä ja tulee kauniisti alas. Viime päivien kova tuuli on nyt hellittänyt, pakkanenkin on mennyt pyllylleen, niin kai voi sanoa, kun sitä on vajaa kymmenen astetta.

Heti aamutuimaan piipahdin paikallisessa ruokakaupassa tekemässä ruokavaraston tankkauksen. Hiljaista oli kaikkialla, niin omassa kylässä kuin kirkollakin. Kaupassa oli muutama muu ostoksilla, jos olisi kesäaika niin tähän samaan aikaan siellä olisi väkeä pilvin pimein.
Kesäaikaan kaupunginosamme väkimäärä monin kertaistuu, kun kesäasukkaat tulevat mökeilleen. Talviaikaan uinumme täällä suht kiireettömässä tilassa, tai paremminkin tekemisen ja menemisen rytmi on rauhallinen.

Painonhallintani on nyt vakaassa tilassa, ei tapahdu mitään. Sauvakävelyt on kävelemättä ja kuntosalilla en myöskään ole nyt käynyt, tämä kaikki on surkeaa!!! Mutta syömiset ovat aika hyvin hallinnassa. Paino ei ole noussut, mutta ei ole laskenutkaan.
Pakkanen ja työtilanne ovat syyt liikkumattomuuteeni. Se on vaan sillai, että tässä ajanjakson vaiheessa töitteni on edistyttävä koko ajan, koska en voi tietää mitä tulee eteen ennen helmikuun viimeistä päivää, silloin on kaikki oltava valmiina. Niin no, tänä vuonnahan se onkin ensimmäinen maaliskuuta se finaalipäivä, mutta kuitenkin.
Syömiseni koetan ajatella valmiiksi muutamien päivien jaksoissa, että kun laitan ruokaa niin sitä piisaa sitten muutamaksi päiväksi.
Nyt ostin kalaa, kirjolohta, ja broilerisuikaleita ja pienen rasian pekonikuutioita. Tämän viimeisen käytän hernekeittoon jonka teko on suunitelmissani. Kirjolohen valmistan huomisen ruuaksi. Molemmat ruuat teen uunissa, se on vaivaton ja helppo tapa laittaa ruokaa. Broilerinsuikaleiden käyttöä en ole vielä suunnitellut, mutta aina on oltava joku pieni vara, että jos vaikka joku tulee käymään ja tarvitaan ruokaa tai no syömme sen jossakin vaiheessa se on varma asia.
Eilen illan suussa tuli Mika lapsineen piipahtamaan. He olivat käyneet hakemassa teettämiään makkaroita ja nakkeja,  niitä sitten maistelimme ja olivat ne tosi hyviä. Makkarat oli tehty hirvenlihasta ja mitä sitten valmistaja oli joukkoon lisännytkin, en tiedä, mutta hyvää oli.

Lopputulema on siis, että jos en nyt pääse liikkumaan riittävästi niin vartioin syömisiäni. Viimeistään kolmannessa kuussa tilanne on toinen, niin haluan uskoa.
Ja ainahan niitä selityksiä löytyy, ehkä tämäkin oli sitä itsensä heikkouden ja huonouden puolustamista eli selittämistä, sen näkee ken on näkemässä.

 

Tässäkin taitaa olla aikamoinen selitys meneillään.

Suku on saman railon reunalla kuin missä olin viime kerran tekstissäni.

Lohjanjärvellä ollaan, se on Etelä-Suomen suurin järvi.

Maanantai aamu, vko 4

Viikonloppu takanapäin ja uusi viikko edessä. Maanantai on viikon eka päivä, silloin teen  itselleni tiettäväksi, mitä menemisiä ja tulemisia on täksi viikoksi sovittu ja sen mukaan sitten lähdetään liikenteeseen. Niin tekevät monet muutkin, olen huomannut. Viikonpäivistä maanantai on se päivä jolloin ihmisillä on monestikin tarve sopia ja selvittää tekemisiään ja asioita toinen toisilleen. Viikonloppu ja lepohetket ovat tehneet tehtävänsä on ollut aikaa ajatella asioita, uskon niin.
No juu, tällä viikolla menen tiistai-iltana kuntosalille ja keskiviikkona hammaslääkäriin ja kaiken muun ajan, normaali rutiineja lukuun ottamatta, istun koneella ja näpyttelen summia eri tileille. Alkava viikko vaikuttaa siis aika simppeliltä. :-)

Minulla on uusi itsehoitovempain jonka olin jo unohtanutkin, joulun tohinoissa sen hankin itselleni ja laitoin kaappiin talteen ja niin se melkein jo unohtuikin kunnes ystävättäreni kertoi kuinka hyvän apuvälineen hän on itselleen hankkinut ja kuinka se saa paikat lämpenemään kun sen päälle asettuu makuulle. Minullakin  on siis tämä sama apuväline kaapissa ollut jo muutaman viikon. Ajoittain olen näinä viikkoina kärsinyt kivuista niska-hartia seudulla. Eilenkin se kipu taas alkoi jäytämään ja viimeinkin otin piikkimattoni kaapista ja asetin sen hartioiden alle ja lepäsin sen päällä tovin aikaa. Ensin ei tuntunut ei oikeastaan mitään, ei siis piikkejäkään, niin on turtana paikat. Tovin verran siinä oltuani alkoi ihana lämmön tunne levitä hartioihin, veret lähti liikkeelle. Siitä sitten ylös noustuani kuulostelin itseäni ja pikkasen tuntui kuin olis päässä vipannut, mutta ei mitään hämminkiä sillä kivut olivat poissa. Jippii, tämä kokemus oli aivan upea juttu, tätä nyt vaan lisää ja ilman, että ensin tulee kipu vaan ennaltaehkäisevästi.
Ystävättäreni vinkkasi myös maton päällä seisomisesta, mutta se ei kyllä ainakaan vielä onnistunut. Jalan pohjat ovat niin herkät.

Pakkasetkin meinaa loppua, aamulla klo 5.30 oli -9,9 astetta. Eilen lukema oli - 25 astetta. On se vaan niin kylmää ollut ettei mies muistiin. Mitähän tästä tällä viikolla seuraa kun alkaa lauhtumaan. Hirvittää meinaan, kun lupaa lumisateita, jotta voiko ne sateetkaan tulla normaalisti vai onko senkin mentävä rajun kaavan mukaan. Täällä kaupungin syrjillä se vaan voi tietää sähkö katkoja ja ties mitä muita ongelmia.
Siispä odotellaan mitä tuleman pitää ...

ps. vielä muutama sana tästä maanantai-aamuna asioiden selvittämisestä, että tämän kirjoittamiseni aikana olen saanut jo kaksi puhelua. On siis maanantai ja asiat reerataan.

Railon tuntumassa v. 2007 helmikuussa

Ihan on pakko välillä kirjoittaa

Nyt on otettava breikki noista kirjanpitohommista, järki seisahti!
Asiakkaat ovat olleet aktiivisia viime päivinä ja ovat tuomassa töitä toinen toisensa perään. Ihan kiva juttu. Kiva senkin takia, että aineistot ovat valmiina niin pääsen aina juohevasti tekemään uutta kun edellinen tulee valmiiksi.

Eilinen päivä menikin touhutessa lastenlapsien kanssa.
Isä oli jänisjahdissa ja lapset meitin ilonamme ja olihan metsästysonni myöden kun pupujussi tuli saaliiksi.
Tyttären tyttäretkin olivat paikalla ja kyllä touhua piisasi. Hypittiin ja pompittiin vesisängyssä ja muutenkin. Pappa luki satuja sillä aikaa kun nukutin pienimmän päiväunilleen. Isommat lapset leikkivät sairaalaa ja ihmettelivät joulukuusta, joka on lähes ruodoksi varissut.
Kuusi on talon toisessa päässä ja on siellä omassa rauhassaan, ei ole siis kenenkään tiellä ja on näin ollen jäänyt karsimatta ja ulostamatta. Eikähän sitä voi enää parhaalla tahdollakaan sanoa kauniiksi, sitä kuusta meinaan. Tarttee hoitaa pois kun ehtii.

Sauvakävely ja kuntosalikäynnit ovat tekemättä ja sen alkaa huomata omassa olossaan. Olo on niin tönkön kankea. On siis tarvetta ryhdistäytymiseen.
Mauno on lenkkeillyt järven jäällä. Tänäänkin hän kiersi Kotkaholman saaren.
Pakkastakin on ollut, päivällä oli - 13 ja aamulla -17 astetta.

Ilta uutisten aika lähestyy ja sitten taas unipuulle.

Serkukset

Isompien satuhetki.

Taas viikko pulkassa

Toinen viikko tätä vuotta takanapäin, nopsaan viikot menevät. Niin, että hupsista ja taas viikko on lopussa kun se juuri alkoi. Mutta hyvä niin ettei tartte sormia pyöritellä ja ihmetellä jotta mitä tekis.
Pari päivää on ollut ihan oudon kummallinen olotila, en ole oikein jaksanut ottautua juuri mihinkään. Ulos olen itseni raahannut ihan väkisin ja käynyt sauvakävelyllä, jalat ovat antaneet kävellä reippaasti ja syke on noussut kohisten. Siis jotain hyvää olen tehnyt itselleni. :)
Salillakin piti viikonloppuna käydä, vaan enpä ole käynyt. Harmittaa... mrrr mrrrr

Näin talvi aikaan on mukavaa saada tuoretta madetta ja keittää siitä kunnon kalakeitto. Kuluneella viikolla saimme tutulta kalamieheltä näitä mateita ja kuhiakin oli pari kappaletta. Madekeittoa olemme nyt sitten syöneet pari päivää. Ai että se on ollut hyvää ja kunnon ruisleipää sen kanssa niin vot on maistunut.
Kuhat valmistan huomenna paistamalla, keitän perunat ja laitan valkokastikkeen niiden seuraksi, ja taas me herkutellaan.
Ihmettelen minä noita meitin kissoja, joita on kaksin kappalein, kun eivät ne osaa syödä järvikalaa. Ne ovat aivan sairaita ja levottomia kun kala tulee huusholliin ja alkaa tuoksua nokkaan, mutta siihen se kiinnostus sitten loppuukin. Kun annan heille kalan roippeita tai vaikka esim. ahventa tai särkeä, niin ei maistu ei. :-(
Nämä kuviot käytiin taas lävitse kun käsittelin saamamme kalat. Perkauksen aikaa ovat ihan kahjuja, en tahdo saada jalkaani mahtumaan lattialle kun kiehnäävät jalan alla.
Äsken soppaa syödessämme toinen kissoista tuli melkein pöydälle tarkistelemaan syömisiämme, oli se niin kiinnostavaa. Keittoa jäi jäljelle pikku liru ja laitoin sen kissankuppiin jotta saavat syödä, niin ei, se ei maistu.
Mikä tää juttu oikein on, en käsitä? Sillä kun annan kissoille silakkaa niin kyllä syödään ja nopsaan syödäänkin.
Maailmassa on siis vielä ihmeellisiä ja selittämättömiä asioita joita joudun pohtimaan aika ajoin.

Ja eiku taas huomenna uuden viikon kimppuun, töitä on tiedossa ja istuminen koneen edessä siis jatkuu.

ps. tässä kuva pienestä pojan pojastani. Hän ihmettelee elämänsä ensimmäistä kalansaalista.

Keskipäivän hetkiä kävelylenkillä.

Uusi viikko alullaan

Niin on pakkasta pidellyt viime viikot, että alkaa jo ottaa päähän tämä ainainen kylmyys. Eilen aamulla sitä oli liki - 20 astetta, se on paljon se.
Lauantainakin oli kylmää, emme päässeet ulos pienten tyttären tyttärien kanssa. He olivat hoidossa päiväsydämen, mutta olihan meillä puuhaamista sisälläkin. Heistä nuorempi on kuusi kuukautta vanha ja hänen kanssaan ei vielä niin ihmeitä tarvitakaan. Ajallaan syötetään ja nukutetaan ja väliajat nautitaan hänen olemassaolostaan. Vanhempi, kaksi vuotias tytär, pitää huolen siitä, että ohjelmaa piisaa. Monesti sitä ihmettelee, että kuinka näillä pienillä riittää energiaa ihan loputtomiin. Touhusta toiseen mennään koko päivä. Pienten vierailut virkistävät meitin arkeamme, huomattavasti.

Tänä aamuna heräsin jo puoli viiden aikaan ja aikani pyöriskeltyäni nousin ylös ja lähdin taas kaupuntiin, kuntosalille. Matkalla olin jo seitsemän tienoilla, salilla ei sitten ollutkaan muita ihmisiä. Oli tosi rauhallista ja ihan hyvä fiilis kuntoilla, tunti meni nopsaan. Käväisin hakemassa ruokakaupasta maitoa ja vihanneksia ja silakoita, jotka olivat juuri tulleet. Oli tosi mukava saada tuoretta kalaa ja myyjältä niin hyvää palvelua. Oli mieltä lämmittävää, kun myyjä tuli perääni ja kertoi, että kalat tulivat. Olin nimittäin kysellyt niitä hetkeä aiemmin eikä kalat sillä hetkellä olleet tulleet. Tällaista lähimmäisen huomioimista voi tapahtua isossa kaupassa, olin aivan otettu saamastani kohtelusta.

Asiakkaani ovat viime viikkoina soitelleet kirjanpitojensa suhteen, niin on taas aluillaan minun parin kuukauden mittainen työrupeama tietokoneella. Verohallinnon yhtenäistämisohjeetkin on taas julkaistu ja osviitat siis annettu, maatilaverotuksen ohjemappi päivitetty, että eiku töihin vaan. Huomenna saan ensimmäiset työt sisään ja siitä se alkaa. Pidän todella paljon tästä osasta työtäni, siinä riittää haasteita.

Joulukin pitäisi purkaa pois, ei vaan millään raaskeis sitä tehdä.

Loppiaisena

Loppiaisena loppuu joulun aika ja alkaa ne reikäleivät ja härkäviikot, näin sanotaan vanhassa sananlaskussa. On se vaan hyvä, että ruuan kanssa mässäily loppuu taas tämänkin Joulun jälkeen. Hyvin on syöty ja nyt se saa taas vähäksi aikaa riittää, se ylenpalttinen syöminen meinaan.

Aloitimme eilen talviaikaisen soppien syönti jakson, eli laitoin varhain aamulla hernekeiton uuniin hautumaan ja lähdin kuntosalille. Kävin siis Lohjalla heti aamutuimaan ja olin takaisin kotosalla jo ennen kymmentä ja soppa alkoi ollakin jo syömistä vaille valmista. Nautimme hernekeittoa, se oli tosi hyvää ja kuinka yksikertainen ja helppo laitettava onkaan tämä herkku. Meillä alkoivat siis härkäviikot, ensi viikolla haemme naapuri pitäjän osuuskaupasta hyvää ruisleipää. Ostamme sitä niin, että sitä on pakkasessa muutamaksi viikoksi eteenkin päin. Kaikenlaiset sopat ovat tulevina viikkoina ruokavaliomme perusjuttu.
Tästä se lähtee liikkeelle, niin uskon, se oman hyvinvointini rakentaminen. Kuntoilukin on aluillaan, mutta siis aivan orastavasti alullaan. Kuntosalilla käynti tuntuu mielekkäältä puuhalta. Joulukuussa käymieni ohjattujen käyntien jälkeen olen nyt käynyt siellä oma-alotteisesti. Kuntosalin ovet avautuvat kortilla mentäviksi aamulla klo 6.00. Olen ollut liikkeellä heti aamusella. Varhain aamulla siellä ei ole ollut tungosta, melkein joka kerta on joku muukin ollut paikalla. Kävijät ovat iäkkäämpiä naisia ja viime kerroilla on ollut niin juttusia ihmisiä, että seurusteltavaakin  on riittänyt.  Tosin kuulemattomuuteni takia seurusteluni toisen kanssa saattaa olla vähän vaikeaa, varsinkin jos olemme eri puolilla salia. Täytyy sanoa, että silloin kun siellä ei ole ollut muita henkilöitä niin olen viihtynyt kaiken parhaiten. Silloin olen voinut keskittyä siihen mitä olen tekemässä, koska kaikki se mitä teen siellä on minulle uutta ja koetan tehdä niitä asioita ohjeiden mukaan.
Sauvakävelyni on aivan aluillaan. Toissa päivänä kävin reippaasti kävelemässä ja eilenkin oli vakaa aikomus mennä, mutta niin jäi tekemättä.  Tänään on pakkasta - 18 astetta ja ihan vaan koko päivän, että saapi nähdä tuleeko siitä tänäänkään mitään. :(

Illalla saunoimme ja seurustelimme puhelimessa pitkäaikaisen ystäväpariskuntamme kanssa. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja isoäideillähän riittää juttua, varsinkin  lapsenlapsistaan.
Peräkamarin poikien katsomisen jälkeen nautin brändihuikan ja menin maate kymmenen huitteissa. Nukkuminen katkesi kahden tienoilla kun tajusin, että mieheni nukkuu selällään ja kuorsaus lakkaa ja alkaa hiljainen vaihe ja hetken päästä taas alkaa kuorsaus kovan rohinan kanssa, tätä tapahtuma ketjua jatkui jonkin aikaa. Mielestäni hänellä on uniapnea, tuo tapahtuma on pelottavaa kuunneltavaa. Tönin häntä ja koetan niin saada hänet taas ottamaan ilmaa ja kääntymään kyljelleen. Yleensä kyljellään makaaminen auttaa. Kaiken tuon jälkeen hän nukkui puolisentoista tuntia kyljellään hyvin levottomasti, puhui kielillä, siis englantia, ja aika ajoin huudahteli suomeksikin sanoja ja lauseita. Lopultakin nukkuma asento oli  varmaan hyvä sillä pikkuhiljaa hänen unensa tasaantui ja rauhoittui.
Koska en saanut nukutuksi niin luin, useampaan otteeseen, irlantilaisen kirjailija Lorna Byrneen kirjaa Enkeleitä hiuksissani joka on hänen tarinansa, omaelämäkertansa. Mielenkiintoinen elämäkerta, joka panee ajattelemaan ympärillämme tapahtuvia  asioita ja niiden todellisuutta ja herää vahvasti kysymys, että Enkeleitä onko heitä?

Aatoksia kylmän pakkasyön jälkeen

Viime yönä oli pakkasta - 25 astetta ja se on paljon se. Ei meillä mitään hätää ole ollut sen pakkasen suhteen, mutta on se poikkeuksellista, että on näin kylmää. Kissatkaan eivät halua ulos tarpeilleen, niinpä olenkin sitten siivonnut heitinkin vessaansa.
Eilen Lennin hermo meinasi jo pettää. Hän yritti mennä muutamankin kerran ulos, mutta kääntyi ulko-ovelta nopeasti takaisin ja sitten ramppasi sisällä edestakaisin, hyppi ikkunoille ja repi mattoja ja huonekaluja ja naukui jne jne...
Vanha- rouva Pörrö ei ole pariin päivään yrittänytkään ulos menoa. Hän koettaa olla mahdollisimman huomaamaton kun puhutaan ulos menosta.
Nyt pakkanen alkoi laskea noin tunti sitten ja alkoi lumisade, niin Lennikin meni ulos ja tuli äsken ihan tyytyväisenä takaisin.

Tämä kuva on otettu rannassa tammikuussa vuonna 2008.

Niinkuin näkyy lunta ei ole lainkaan ja vesi on vapaa, ei siis jäätä

muualla kuin rantatörmällä ja kivissä.

Ei ole vuodet veljeksiä, nyt on vuosi 2010 ja lunta on ihan riittämiin ja järvikin on jäässä ainakin rannassa. Tosin se oli vielä muutama päivä sitten keskeltä avoin. Tämä talvi on poikkeuksellisen kylmä ja luminen talvi. Viime vuosina on jännätty, että koska järvi jäätyy ja nimenomaan sitä ollaan jännätty, että jäätykö se lainkaan.

Viime vuonna, v. 2009, järvi oli jäässä vain hetken aikaa ja jää oli heikko. Eipä siellä ollut paljonkaan kalastajia tai muita jäällä liikkujia.

Muutenkin on viime vuosina talven verkkokalastus vähentynyt aivan radikaalisti. Se ei näköjään nuoria kiinnosta ja ne jotka ovat sitä tehneet ovat ikääntyneet ja pikku hiljaa luopuneet siitä. Verkkokalastus talvella on fyysisesti raskasta ja kun ikää karttuu eivät voimat riitä kaikkeen. Onhan se vaarallistakin ja nimenomaan näiden heikkojen jäiden vuoksi.

Kummipoikamme muisti meitä Jouluaattona ja toi meille joulutoivotusten kera suklaarasia. No niin, se oli häneltä aivan ihastuttavan mukava ele meitä kohtaan. Nyt vaan on sitten sellanen tilanne, että minä syödä hotkaisin sen konvehtirasian ensimmäisen kerroksen ihan suit sait sukkelaan tässä ja nyt. Parhaillaan Mauno syö sitä alempaa kerrosta. Kaikki hyvin, tasan siis jaettiin konvehdit. Sarkastiseen tyyliinsa Mauno totesi kun vein hänelle suklaat, että nyt sitten lenkille. Niin, niin olisi tehtävä, tiedän sen itsekin, mutta en vielä tänään. Lykkään sinne sauvakävelylle lähtöä vielä muutaman päivän eteenpäin. En ole vielä unohtanut itseni hoitamisesta antamaani lupausta.

Joulunaikaa on vielä muutama päivä. Nyt on kolmas päivä ja sunnuntai ja kuudes päivä on Loppiainen. Vielä siis parisen päivää ja alkaa reikäleivät ja härkäviikot.

Lyhty pakkasyössä.

Täysikuu uuden vuoden päivän iltana 2010

Tuvan ikkunatähti

Joulun aikaan 2009

Vuodenvaihde 2009 - 2010

Niin vaihtui vuosi ja ensimmäinen vuosikymmen kaksituhatluvulla alka lähestyä loppuaan. Juuri hiljattainhan vuosituhat vaihtui, aika kuluu niin nopsaan ettei aina tahdo pysyä mukanakaan.

Eilen, illan pimetessä veimme kynttilät haudoille, niin olivat tuoneet Matti ja Maijakin omat kynttilänsä. Hautausmaa oli melkein yhtä kaunis ja valaistu kuin Jouluaattonakin. Sukulaiset ja läheiset muistavat nykyisin pois nukkuneita omaisiaan muulloinkin kuin Jouluna. Muistan, että ollessani lapsi haudoille vietiin kynttilät ainoastaan Jouluaattona.
Lapsuudessani veimme Jouluaattoiltana Tuula-siskon kanssa kynttilän Kirsti-sisaremme haudalle. Lunta oli paljon, hautausmaan pääkäytävät olivat puhtaat lumesta, mutta sivulle mentäessä kahlasimme syvällä lumessa. Pikku tyttöjähän me olimme silloin, mutta kyllä sitä lunta oli Nurmeksessa aivan toisella tavalla kuin nykyisin on täällä etelässä.
Elämän tilanteemme on muuttunut edellisiin vuosiin nähden, sillä tänä Jouluna ja eilen illalla, veimme kynttilän myös Tuula-sisareni haudalle. Tuula laskettiin viimeiseen leposijaansa viime kesänä.
Lapsuuden muistot ovat olleet voimakkaasti läsnä, näiden viime viikkojen tapahtumien myötä.

Uuden vuoden päivä on ollut aurinkoinen ja kirkas ja pakkastakin on -14 astetta. Tuuli on aikamoisen navakkaa ja ulkona on siis tosi kylmä sää.
Mauno on heittänyt klapia pesään koko päivän, jotta meillä olisi lämmin täällä möksässä.
Havaitsimme, että Hytyn piipustakin nousee sauhu. Antti ja Ulla ovat tulleet käymään Kaukolassa. He saavat lämmittää tupaa tosi paljon mieli tarkenevat. Illalla havaitsimme, että Poskoossakin oli valot. Kaupunkilaiset ovat tulleet kesäasuntoihinsa. On vaan niin tosi kylmä jotta kuinka he mahtavat tarjeta. Hurrrrr.....

Tässä ikkunan edessä istuessani havaitsin linnun lentävän pihakoivun latvukseen. Jäin vaan ihmettelemään, että mikähän lintu se mahtoi olla. Olemus oli harmaa, tummaa oli myös havaittavissa, mutta siivet olivat isot ja pitkät ja vahvat, siis siipien väli oli pitkä. Istuessaan oksalla se vaikutti haukalta tai sittenkin huuhkajalta tai pöllöltä, en tiedä mikä oli mutta komea oli. Se lensi tuolta Mustanmäen suunnasta ja samaan suuntaan se poistuikin. Mikä noin iso lintu mahtaa viettää talvea täällä kylmässä? Taisi jäädä arvoitukseksi.


ps. Vielä yksi muistiin merkittävä hauska tapahtuma:

Katselimme ennen Joulua lastenlapsiemme Lindan ja Juhon kanssa joulukoristeita. Päällimmäisenä oli noin kolmekymmentä senttiä korkea "patsas" jonka olen joskus tuonut Tallinnasta. Mielestäni se on lehmä joka seisoo takajaloillaan ja sillä on päällään housut ja paita ja päässä on aikamoiset sarvet.
No, totesin Lindalle, että mihinkähän tuo lehmä laitettaisiin?.
Johon Linda totesi, että ei se ole lehmä se on poro.
Siihen taas totesin, että jaa, voihan se olla porokin, mutta minun mielestäni se muistuttaa lehmää enemmän kuin poroa.
Tähän sitten Linda totesi topakasti, että Mamma, Jouluna on poroja ei lehmiä! Siihenpä ei sitten minulla ollutkaan mitään lisättävää. :)
Nyt se poro/lehmä on ollut tuvan yhdessä nurkassa yhden enkelin seurana.