Pari päivää on ollut ihan oudon kummallinen olotila, en ole oikein jaksanut ottautua juuri mihinkään. Ulos olen itseni raahannut ihan väkisin ja käynyt sauvakävelyllä, jalat ovat antaneet kävellä reippaasti ja syke on noussut kohisten. Siis jotain hyvää olen tehnyt itselleni. :)
Salillakin piti viikonloppuna käydä, vaan enpä ole käynyt. Harmittaa... mrrr mrrrr
Näin talvi aikaan on mukavaa saada tuoretta madetta ja keittää siitä kunnon kalakeitto. Kuluneella viikolla saimme tutulta kalamieheltä näitä mateita ja kuhiakin oli pari kappaletta. Madekeittoa olemme nyt sitten syöneet pari päivää. Ai että se on ollut hyvää ja kunnon ruisleipää sen kanssa niin vot on maistunut.
Kuhat valmistan huomenna paistamalla, keitän perunat ja laitan valkokastikkeen niiden seuraksi, ja taas me herkutellaan.
Ihmettelen minä noita meitin kissoja, joita on kaksin kappalein, kun eivät ne osaa syödä järvikalaa. Ne ovat aivan sairaita ja levottomia kun kala tulee huusholliin ja alkaa tuoksua nokkaan, mutta siihen se kiinnostus sitten loppuukin. Kun annan heille kalan roippeita tai vaikka esim. ahventa tai särkeä, niin ei maistu ei. :-(
Nämä kuviot käytiin taas lävitse kun käsittelin saamamme kalat. Perkauksen aikaa ovat ihan kahjuja, en tahdo saada jalkaani mahtumaan lattialle kun kiehnäävät jalan alla.
Äsken soppaa syödessämme toinen kissoista tuli melkein pöydälle tarkistelemaan syömisiämme, oli se niin kiinnostavaa. Keittoa jäi jäljelle pikku liru ja laitoin sen kissankuppiin jotta saavat syödä, niin ei, se ei maistu.
Mikä tää juttu oikein on, en käsitä? Sillä kun annan kissoille silakkaa niin kyllä syödään ja nopsaan syödäänkin.
Maailmassa on siis vielä ihmeellisiä ja selittämättömiä asioita joita joudun pohtimaan aika ajoin.
Ja eiku taas huomenna uuden viikon kimppuun, töitä on tiedossa ja istuminen koneen edessä siis jatkuu.
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti