Hyvää Uutta Vuotta 2011

Vuoden vaihtumisen kunniaksi on paikallaan leipoa kakku ja toivoa kaikkea hyvää tulevaksi vuodeksi. Seuraava ohje saattaisi olla kokeilemisen arvoinen.

Onnen kakun resepti
2 dl anteeksiantoa
2 dl lempeyttä
2 dl rehellisyyttä
2 dl kärsivällisyyttä
2 dl itsehillintää
3 dl oikeudentuntoa
2 dl hellyyttä
2 dl aurinkoista mieltä kohotusaineeksi
Kaikki aineet sekoitetaan yhteen ja paistetaan kodin lämmössä.

Onnekasta Uutta Vuotta ja Vuosikymmentä kaikille teille blogissani vieraileville!

tv. Marja

Selvityspyyntö annettu

Tänään on hoidettu yksi murhe pois päiväjärjestyksestä. Saimme nimittäin joulun alusviikolla kirjeen Ely-keskuksesta jossa pyydettiin selvitys ympäristötuen luonnonhoitopeltojen säilyttämisvaatimuksen täyttymisestä. Kuulostaako järkevältä? No juu, asia koski yhden viljelemämme peltolohkon tietoja, lohko on viljelty luonnonhoitopellon ehdoilla. Kyseisellä peruslohkolla on kaksi eri kasvulohkoa, nurmea ja riistapellon kasveja. Näiden kahden eri lajin pinta-aloista oli kysymys verrattuna edelliseen vuoden tietoihin. Asiat eivät siis heidän mielestään olleet kunnossa ja nyt sitten teimme vastineen ja jäämme odottamaan mitä seuraamuksia tuleman pitää. Vein vastineen postiin ja laitoin kirjattuna menemään sillä sen on oltava perillä viimeistään 31.12. 2010.
Mahdollisen sääntöjen vastaisuuden vaikutukset hakemiimme tukiin lueteltiin kuuden rivin mittaisella tekstillä. Nyt siis tiedämme mitä tuleman pitää mikäli olemme tehneet rikkomuksia.
Voi "hyvät hyssykät", sanoi Äitini aikoinaan vastaavassa tilanteessa ja niin sanon nyt minäkin. On tämä EU-ajan maanviljelys sellasta paperin pyöritystä ja selvitysten antamista, että ei niin paljon nappaa järjettömyydellään. Päivittäin kirjaamme ylös mitä viljelytöitä tehdessämme teemme, että muistitiedon varassa ei ole mikään asia. Sikäli tämä ei ole mikään katastrofi, mutta harmillinen asia kuitenkin.

Tällasia kiilusilmiä siellä liikkuu öiseen aikaan siellä riistapellossa, riistakameran kuva.

Tapaninpäivän iltahetki

Aika ennen joulua oli vilkkaan toiminnan aikaa, mutta oli hiljentymisen hetkiäkin, kuten se kun sain kutsun olla mukana esikoululaisten joulujuhlassa. Monen moisten esteiden ja yhteensattumien vuoksi olin mukana pojan tyttären joulujuhlassa. Kaksitoista iloista esikoululaista esittivät ohjelmaa, lauluja leikkeineen, jotka koostuivat heidän syksyn aikana oppimistaan asioista. Heidän herttainen opettajansa kertoi kuinka nämä lapset ovat oppineet paljon asioita syksyn aikana ja sanoi olevansa ylpeä näistä oppilaistaan ja kehoitti myös vanhempia olemaan ylpeitä taitavista lapsistaan.
Tämä juhlahetki oli mukava kokemus myös isoäidille.

Jouluviikko menikin mukavasti siivoillessa ja nämä pienet piiperot olivat yhtenä päivänä auttamassa joulukuusen koristelussa ja tulihan siinä Emma-tonttukin koristelluksi niinkuin moni muukin paikka mihin keksittiin koristeita laittaa.

Jouluaattoon hiljennyttiin Ukko-kullan kanssa kahdestaan. Aattona oli pakkasta aika reippaasti ja niinpä klapin pesään heittämistä riitti ihan koko päiväksi.

Puolen päivän aikaan kuunneltiin ja katseltiin telkusta Joulurauhan julistus ja hiukan myöhemmin olikin jo riisipuuron aika. Haudoilla piipahdimme viemässä kynttilät jo iltapäivällä valoisan aikaan ennen pimeän tuloa ja saunomisen jälkeen olikin maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, niinkuin sanotaan.
Aatto vietettiin rauhallisesti kahdestaan Ukko-kullan kanssa ja valmistauduttiin huomiseen lasten ja lastenlasten tulemiseen.

Joulupäivä on meidän, Ukko-kullan ja minun, hääpäivä ja nyt siitä on kulunut jo 35-vuotta kun sanoimme toisillemme tahtovamme ... myötä ja vastamäessä... jne.
Tuo kihlajaiskuvamme on nyt saanut raamit ja nököttää pöydällä. Siitäkin tapahtumasta ja kuvan ottamisesta on aikaa + kaksi vuotta edelliseen lukemaan.
Niin aika kuluu ja ikää kertyy ja elämässä tapahtuu kaikenlaisia muutoksia.

Joulupäivänä lapset ja lastenlapset tulivat jouluaterialle, niinkuin menneinäkin vuosina on tapahtunut. Talossa on huisketta ja vilinää kun pienet piiperot menevät ja touhuavat ja ovat niin iloisia toisistaan kunnes viimetteeks ovat aivan uupuneita ja valmiita kotiin lähtöön ja saattaapa silloin vierähtää muutama väsymyksen kyynelkin.
Vanhimmat heistä jo tietävät, että Joulupukki on saattanut käydä tuomassa joitain paketteja kuusen alle ja sehän onkin aika jännittävää, että löytyykö sieltä mitään ja jos löytyy niin mitä sieltä löytyykään?

No, löytyihän sieltä tälläkin kertaa muutama paketti joita yhdessä Pappan kanssa selvitettiin, kuka minkäkin saa ja jokainen sai jotakin.

Kolme vanhinta lastenlasta ovat innostuneet laulamaan joululauluja, mikä on aivan ihana asia. Joulupäivänä Alisa lauloi heti tultuaan, että Joulupuu on rakennettu..., sen hän oli kuulema laulanut aattona Joulupukillekin.

Joulupäivän hetkiä pienten kanssa.

♪♫•*¨*•.¸¸❤¸¸.•*¨*•♫♪

 

Tapaninpäivän tunnelmia tonttuineen ja joulukukkineen.

Hyvää Joulua

Hyvää Joulua kaikille!

Pakkaskuurainen aamu

Tänään aamu hämärissä oli kaunista, kun jouluvalot loistivat kuuraisissa pensaissa. 

Oli todella tunnelmallinen aamulehden haku hetki.

Viikonlopun tapahtumia

Kyll o viliposaa, sano. Ulkona en ole tänään käynyt, mutta lämpömittarin lukema on jököttäny koko päivän - 15 asteessa ja aurinko on paistanu lähes koko päivän. Ukkokulta käy puolentoista tunnin välein ulkona, hän käy pannuhuoneessa lataamassa puuta pesään jotta meillä olisi lämmintä. Vanha talo on vanha talo ja nurkissa on viileetä ja kylmä tuppaa tulemaan sisälle.

Kissat eivät lähde ulos, mistä ihmeestä ne tietää sen ettei sinne voi mennä? Kumpikaan kissa ei ole tänään käynyt ulkona. 

Joulukortit kirjoitin tänään, halvemman taksan mukaan ne on viimeistään tulevana keskiviikkona oltava postissa, että ehtivät ajoissa perille. Viime vuonna tulleet kortit perkasin pois tuosta kymmeniä vuosia vanhasta joulukorttipussista, nyt se on tyhjillään ja odottaa mahdollisia tulevia jouluposteja.

Pikkuhiljaa joulun valmistelut alkavat vaikken niitä suuremmin aiokaan tehdä. Tavoite on kuitenkin, että koti olisi siisti ja puhdas niin laittaisin paikoilleen joitain joulun koristeita. 

Joulutähti on jo paikassaan tuvan ikkunan edessä ja loistaa siinä niin voimallisesti uuden kalliisti maksetun energiansäästölamppunsa ansiosta.

Eilen satoi lunta, sitä tuli taivaan täydeltä. Oli niin sopiva sää Menneen Ajan Joulumarkkinoille jotka alkoivat eilen ja jatkuivat vielä tämänkin päivää. Ne järjestetään Lohjan keskiaikaisella kirkkokentällä, jossa pienet myyntikojut, jotka ovat vieri vieressä, ovat täynnä käsitöitä ja leivonnaisia ja monen moisia herkkuja. Tunnelma on vanhanaikainen ja myyjät ovat pukeutuneet vanhaanmalliin.

Lähdin heti aamulla kohti kaupunkia jossa tytär tyttärineen odotti. Niinpä sitten lähdimme kiertämään ja tutkailemaan kojujen tarjontaa. Heti ensimmäisessä kojussa myivät miehet herkkuja mm Inkoonpuuroa, jota oli heti otettava mukaan sillä luulenpa että tällä tuotteella oli menekkiä, yleensä se loppuu kesken. Matkaa jatkettiin ja siinä samassa löivät kirkonkellot, jota pikku tytöt ihmettelivät ja taisi jäädä heille epäselväksi mistä oli kysymys.

Paljon oli villasukkia tarjolla, pieniä koristetonttuja ja enkeleitä, himmeleitä näin yhdellä myyjällä. Kynttilälyhtyjä, nahkarukkasia ja sormikkaita, huovuttamalla tehtyjä tuotteita oli monen moisia. Itselleni ostin pääpannan, melkein se on kuin myssy päälaki vain puuttuu. Tonttumuori myi neulahuovutettuja tonttuja jotka oli tehty lampaan villasta. Tällainen Emma-tonttu nimeltään päätyi minulle ja nyt se istuu tuolla salissa ja odottaa joulun tuloa. Alisa ei pitänyt näistä tontuista eikä olisi halunnut, että sellaisen hankin. Ehkä nämä ovat vähän pelottavia lapsen silmin katsottuna.

Myyntikojuja oli kymmeniä ja kymmeniä ja myytävää niin todella paljon ja monenmoista. Toin suutarinlohta ukkokullalle tuomisiksi. Lohen loimuttajatkin olivat paikalla, neulamuikkuja paistettiin parissakin paikassa ja niitä maistelimme ja hyviä olivat.

Ennenkuin tytöt alkoivat väsähtää kävimme vielä tervehtimässä lampaita jotka oli tuotu viihdyttämään ohikulkijoita. Ja kyllähän tytöt tykkäsivät olivat onnesta soikeita kun lammas tuli heitä tervehtimään.

Joulupukkia emme nähneet kuin alku tapahtuman laulukuorossa. Siihen eivät Mamman selitykset Joulupukin ruokatunnistakaan auttaneet yhtään mitään, niin kovin se Alisaa harmitti ettei pukkia näkynyt. Mutta silloin olikin jo tyttöjen jaksaminen lopuillaan ja pian lähdimme koteja kohden.

Lumen pöllytys oli aikamoinen kun ajelin kotia kohden ja paikoin ajokeli tuntui liukkaalta.

Kotiin oli taas niin mukava tulla. Vaikka en ollut reissussa viluinen niin kotona tuli vilu ja väsymys. Saunan lämmössä oli niin mahdottoman mukavaa ja vilutukset alkoivat viimeinkin hävitä kun päivän päätteeksi kuumensin glögia ja nautimme sitä pienen pienen Strohi tilkan kanssa. Muistan kuinka aikoinaan eräs iäkkäämpi ystäväni antoi ohjeen siitä kuinka tulee menetellä kun on viluinen olo, kuumaa mehua ja liraus Strohia ja tämä auttaa taatusti. Kannattaa koettaa, nautinnollista se ei ole, mutta kylläkin tehoisaa. Mainostamatta mitenkään vaan selvennykseksi, tämä kyseinen aine on Alkon tuote.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille!

Hirvet pihapellossa

 

 

 

Metsästäjät ovat koko syksyn ahkeroineet ja saalistaneet hirviä, mutta siitäkin huolimatta niitä on vielä jäljellä, niinkuin kuvasta näkyy.

Tämä kolmikko tepparoi aamupäivällä pihapellossa. 

Eivätkä elukat meistä välitä ovat täysin urbanisoituneita, rauhassa sain ottaa kuvia.

Aamulla ukkokulta totesi peuran käyneen yön aikana liki tuvan porrasrappusia.Saa nähdä koska se tulee kuistilla vastaan kun aamupöpperössä lähtee postia hakemaan.

 Naapurit eivät ole näköetäisyydellä, mutta paljon on liikettä varsinkin öiseen aikaan, eletään sulassa sovussa luonnon elukoiden kanssa.

Kari Tapion muistoa kunnioittaen

Hallelujaa mun lauluni kaikuu

Hirvipeijaiset, syntymäpäivät ja itsenäisyyspäivä

Tämä viikonloppu on ollut vilkas kutsujen ja juhlien viikonloppu. Koti-ihmistä melkein hengästyttää tämä menemisen meininki. Mukavaa on ollut, olen tavannut useita tuttuja joita en ole nähnyt ties koska viimeksi, muutamien kohdalla taitaa olla kulunut vuosia.

Lauantai-iltana oli Hirvipeijaiset, joihin olimme saaneet kutsun. Perheen miesväki, ukkokulta ja poikani, olivat sitä mieltä, että sinne mennään. Hannasin viimeiseen asti vastaan, sillä kuulo-ongelmani takia ajattelin etten jaksa sitä sorinaa ja pörinää joka siellä vallitsee. Kaikenlainen melu on minun kuulolleni pahasta, tulee väsynyt olo eikä voi tietää mitä kanssa ihmiset puhuvat elleivät puhu suoraan korvaan.
Peijaistarjoilu oli todella maistuvaa hirvisoppaa ja hirvenlihavoileipiä. Hyvää ruokaa olivat naiset tehneet. Jälkkärinä oli kahvit toscapiirakkapalan kera.
Syömisen jälkeen orkesteri tahditti juhlijat tanssiin, niin ilta jatkui aivan huomaamatta.
Ilta oli mukava sillä tapasin niin monia vanhoja tuttuja joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia.

Eilen oli sitten perhejuhlan vuoro ja juhlittiin kolme vuotiasta tyttären tytärtä. Päivän sankari oli hivenen kipeän oloinen, mutta jaksoi ottaa vieraat vastaan reippaasti ja oli iloinen niinkuin aina. Mummo ja ukki olivat tulleet aamulla ja niin päivänsankarin odotus täyttyi. Sillä kuluneella viikolla hän odotti kovasti kovin mummon ja ukin tuloa ja yhdessä laskettiin päiviä tai öitä kuinka pitkä on aika heitin tulemiseen. Mummo ja ukki kun asuvat niin kovin kaukana ja siksipä heitä tavataan harvoin.
Serkut olivat myös paikalla, eli kaikki lapsenlapseni olivat koossa.
Vielä kerran onnea Alisalle, sillä hänen syntymäpäivänsä on tänään suomen itsenäisyyspäivänä jolloin liput hulmuavat saloissa.

Mm. tätä herkkua saimme maistaa eilen.

Tänään illalla olemme menossa Itsenäisyyspäivävastaanotolle pojan perheen luokse.

 Juhlien täyteiset päivät päättyvät tähän 93. itsenäisyyden vuoden juhlintaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

1. pvä joulukuuta

Positiivareiden Joulukalenterin joulumusiikkia soittavat luukut avautuvat taas.

Kalenteri löytyy tästä osoitteesta:

http://joulukalenteri.positiivarit.fi/

Telkku rikki

Eilisen päivän aikana lopetti televisio toimintansa. Ei signaalia luki ruudussa ja vaikka kuinka yritettiin hakea kanavia niin niitä ei tullut esille. Selvä se sitten oli, että melkein vuoden vanha telkku on nyt hajonnut.
Aamulla eiku soittamaan takuuasioista myyjä liikkeeseen, sillä takuu oli vielä voimassa joulukuun puoliväliin saakka. Myyjähenkilö oli avulias ja neuvoi vielä tarkistamaan muutamia asioita ennen kuin soitetaan huoltoliikkeeseen ja antoi kyseisen huollon puhelinnumeron. Tarkistettiin, tarkistettiin, mutta ei mitään muutoksia ja niin sitten ukkokulta soitti huoltoon jossa keskustelukumppanina oli "papukaija" joka neuvoi valinnan mukaan painamaan sitä ja tätä numeroa ja niin edelleen. Lopulta puhelimeen vastasi nainen joka puhui englantia, hän ei suomea osannut ja ukkokulta sai selville, että suomea puhuva ihminen on sairaana ja että puhelu on nyt Tukholmassa. Mynkään meni se puhelu eikä asia edennyt, joten seuraavaksi uudelleen soitto myyjälle. Hän antoi luvan tuoda telkun heille, he toimittavat sen eteenpäin.
Eiku telkku auton takapenkille turvavöihin nököttämään ja matkaan. Liikkeessä myyjä vielä laittoi piuhat kiinni telkkuun ja alkoi tutkimaan mikä on tilanne ja aikansa kapulaa näpelöityään... simsalapim... kanavat löytyivät. Hieno homma, mikä sen parempaa että ne löytyivät ja telkku olikin kunnossa, mutta arvaa harmittiko? Harmitti aika helekutisti!!!!!
Anteeksi pyydellen, myyjän avuliaasti auttaessa, pakkasimme telkun autoon ja lähdimme kotimatkalle. Matkalla ei niin kovin juttu luistanut, harmitus oli suuri molemmilla.
Analysoimme asiaa myöhemmin iltapäivällä ja totesimme, että oltiin me tosi taitamattomia.
Nykyajan tekniikka on tällaista on vaan härkäpäisesti tehtävä kaikenlaisia tarkistuksia ja uudelleen yrityksiä asioiden korjaamiseksi. Sen olen huomannut tietsikkanikin kanssa monta kertaa, ei kaikki ole järjellä selvitettävissä eikä sitä miltä se näyttää.
Myyjä lohdutti meitä ja sanoi tilanteen mahdollisesti johtuneen television tekemästä päivityksestä tai sähköpiikistä. Niinpä, kuka sen tietää mikä tämän hässäkän aiheutti!?
Loppu hyvin kaikki hyvin, telkku on nyt tuuletettu raikkaassa pakkas säässä. Sillä tänäänkin oli kirkas auringon paisteinen päivä ja pakkasta 14 astetta.

Kuva matkan varrelta.

Ps. Poika piipahti lapsiensa kanssa ja lapset kertoivat innoissaan, että tonttu oli soittanut heille eilen illalla ja kysellyt heidän joululahjatoiveitaan. Tontulta oli päässyt alkuperäinen lahjatoivomuslista sekavumaan jonnekin, kun siellä Korvatunturilla on niin paljon touhua ja vilskettä. Siitä ei ollut täyttä selvyyttä, että oliko soittaja poika- vai tyttötonttu, mutta niin he arvioivat, että varmaankin se oli poikatonttu. Näin jännittäviä aikoja nyt eletään. 

Huomenna alkaa joulukuu ja avataan ensimmäinen Joulukalenterin luukku. :)

Maanantai, vko 48

Maanantai ja varhain aamulla pakkasta -14 astetta, edellisen illan lukema liki puoltayötä oli -19.
Aamu valkeni ja aurinko paistoi koko päivän. Olipa talvisen kirpakka sää.
Heti aamusta alkoi tapahtua kaikenlaisia asioita. Varhaisesta aamusta asti yritin lähettää sähköpostin välityksellä ilmoituksen paikallislehteen siinä onnistumatta. Lopulta, ennen yhdeksää soitin ja tiedustelin jotta missä on vika, kun homma ei hoidu? Selvisi, että skannattu kuva ei mennyt läpi. Siitä sitten vaan kaupunkiin ja lehden toimistoon hoitamaan asia kuntoon.

Tyttären perheessä on tänä syksynä sairastettu paljon. Perheen nuorin puolitoistavuotias on ollut yli puoli viikkoa kipeänä ja kuumeinen. Lauantaina lääkäri arvio hänen sairastavan angiinaa ja sitä alettiin hoitaa antibioteilla. Tänään tehtiin uusi lääkärireissu, koska kuumeilu jatkui, lääkkeitä tuli lisää ja taudin määritys oli jotakin muuta kuin edellisellä kerralla; sitkeä flunssa, johon nyt toivottavasti saatiin lääkkeet jotka auttaa ja sairastaminen loppuisi. Potilaan isosisko lähti mukaani kun lähdin kaupungista kotiin. Hän oli kanssamme iltapäivän ja toivottavasti edes vähäsen virkistyi, alkaa hänkin uupua pikkusiskon sairastamiseen. Harmillista tautista aikaa tämä syksy on ollut, nyt on pakkasta ja pöpöt kuolee, niin kovasti toivon.


Iltapäivällä piipahtivat miniän vanhemmat. Oli mukava tavata heitit sitten kesän rapujuhlien ja rupateltavaa riitti puolin ja toisin jos ei muusta niin ainakin lapsenlapsista. Heistä meillä onnellisilla Isoäideillä ja isillä riittää aina juteltavaa. :)

Monipuolisen vilkas oli tämä maanantaipäivä. Paljon oli tapahtumia ja nyt on aika väsy olo, joten hyvää yötä ja nukkukaa hyvin!

Nyt on pakkasta 16 astetta.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Pikkujoulu

Pikkujoulun kunniaksi ripustimme ukkokullan kanssa ikkunalle joulutähden ja toiselle piparisydämen. Toinen antaa valoa tupaan ja toinen jouluista tuoksua. Tämän piparisydämen toi pojan tytär eilen, sen oli lähettänyt meille hänen tätinsä. Hän muisti meitä tällä ihastuttavalla omatekoisella piparilla jonka ripustimme ikkunan eteen luomaan jouluista tunnelmaa.

 Mukavaa pikkujoulua kaikille, glögin ja pipareiden kera!

Pyryä ja kovaa tuulta

 Kurkistus postilaatikkoon

Aamupostia pimeässä hakiessani tuli selväksi mikä on keli tänään. Tuuli niin pahuksen kovaa ja lunta satoi. Tuuli sai aikaan sen että lumi oli kasapäissä siellä missä puhallus oli kovimmillaan.

Tänään olin luvannut mennä ystävieni kanssa kuntosalille ja olin siis lähtöpuuhissa. Pakkasin ne vähäiset tamineet jotka siellä tarvitaan ja eiku matkaan. Ennen isolle tielle pääsyä on meiltä kahden ja puolen kilometrin ajomatka yksityistietä pitkin. Jännäsin tosi kovin kuinka tuo matka onnistuu, sillä matkalla on iso peltoaukea ja siellä tuuli helposti kasaa lumet tielle jolloin läpimeno on tuurista kiinni. Vanha konkari olen ja  onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään kinoksien läpi joita oli muutamin paikoin oikein todella paljon.

Tietä oli kyllä jo aurattu, mutta lumen tulo ja kova tuuli tekivät sen ettei tie pysynyt kauaa auki ja sitä samaa tahtia on menty koko päivä. Nyt on  hyvä kun saa olla kotona eikä ole menemisiä minnekkään.

Pojan lapset olivat iltapäivän tässä. Olimme pienen aikaa ulkona, koska lapset olivat niin innoissaan lumesta. Ulkona olemisen into oli kova, haettiin pulkat ja potkuriakin koetettiin. Keli ei vaan ollut potkurille otollinen, mutta pulkka luisti mäessä mainiosti. Kova tuuli tuiversi niin, että pulkat kiirivät pitkin pihaa ja pikku Juho tuli ja otti jalasta kiinni ettei tuuli vie häntä. Niinpä sitten tultiin sisälle ja loppu päivä puuhailtiin askarrellen ja piirtäen.

Puuhakas päivä takana ja huomenna taas erilaiset työt odottavat tekijäänsä. Voin vain toivoa, että säätila muuttuisi rauhalliseksi sillä on tätä lajia nyt tähän puhtiin tullut ihan riittävästi.

Tiistaissa mennään

Tiistai päivä illassa ja viikko etenee vinhaa vauhtia. En tiedä kuinka aika voi olla näin hupaa. Joskus tuntuu, että se suorastaan haihtuu jonnekin.

Tänään innostuin vaihtamaan mullat muutamaan kukkaruukkuun, en tiedä oliko viisasta tehdä se tähän aikaan vuodesta. Hortonomi en ole, sillä onnistun taitamattomuuttani nitistämään vaikka kaktuksetkin hengiltä.

Niin no, viime jouluna saamani joulutähti oli yksi kukkanen joka on säilynyt tänne saakka ja se sai tänään uuden mullan niinkuin leipäpuukin. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten nuo kasvit jaksavat eteenpäin.

Tänään sain kirjanpitotöitä tehtäväkseni, viimeiset tunnit ovatkin vierähtäneet vientejä kirjatessa. Nyt aion ottaa ehtoon ja alkaa kattelee telkkua ja jatkan sukan kutomista.

Tänään on ollut mahdottoman navakka ja kylmä tuuli joka menee luihin ja ytimiin.

Parhaillaan sataa lunta ja yöksi on luvassa myrskyä. Taas on syytä varautua sähkökatkoksiin; vähintäänkin on varattava ämpärillisen verran vettä.

Hyvää yötä kaikille!

Lunta pukkaa

Viime päivinä on viimein meilläkin satanut lunta ja muutaman pakkas asteen kera sää tuntuu hyvinkin talviselta.

Kuvailin eilen järvenranta maisemia. Järvi lainehtii vapaana, jäästä ei ole vielä tietoakaan.

Tuossa ensimmäisessä otoksessa on kalastajia, istuvat veneessään kylmässä lumisateessa ja pari lokkia leijailee heitin yllään. Mitään muuta eläintä tai niiden jälkiä en missään nähnyt, luonto oli seisahtanut.

Koko eilisen päivän niinkuin parina aiempanakin päivänä satoi lunta pikku hiljaa, sitä on nyt maassa muutaman sentin paksuinen kerros.

Talvi tuli viimeinkin. 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kuntosalilla, viimeinkin...

Tänään olin kuntosalilla, edellisestä käynnistäni onkin päässyt kulumaan aivan liian pitkä aika.

Mitä todennäköisimmin reissu ei nytkään olisi toteutunut saamattomuuteni takia ellen pari viikkoa sitten olisi puolimitten lupaillut ystävättärelleni, että saattaisin vaikka lähteäkin. Nyt en siis voinut olla lähtemättä, sillä laita selitystä poisjäämiselleni ei ollut ja lupaukset pidetään on periaate jota olen koettanut tässä elämässäni noudattaa. Ja haluanhan minä hoitaa itseäni, mutta kun nuppi ei vaan jaksa käskyttää minua, kun siellä on monia muitakin voimia vieviä asioita ja murheita joita pitää työstää.

Yhdessä ystävättäreni kanssa siis lähdettiin reissuun ja loppujen lopulta meitä oli perille tultaessa kolme naista ja kaikilla sama osoite; Kuntosali.

Kyseinen kuntosali oli minulle paikkana uusi tuttavuus, yllätyin  positiivisesti sillä laitteita oli paljon ja suht uusia sellaisia. Käyttöopasteet kunkin laitteen vieressä olivat selkeät. Asiasta jyvälle pääsy oli suht helppoa ja olinhan alku talvesta saanut henkilökohtaista opastusta näissä asioissa, kun olin ollut elämäni eka kertaa kuntosalilla, nyt vaan kun muistaisin nuo saamani ohjeet?! Ystäväni ovat ahkeria salilla kävijöitä, he antoivat apuaan kun siihen oli tarvetta. Tarvettahan oli toisinaan, sillä joskus saattaa olla todella vaikeaa osata istua oikeinpäin laitteeseen, tästä lienee muillakin kokemuksia? Tänäänkin olin havaitsevinani, että en ollut ainoa jolla oli homma hakusessa. :)

Tunti vierähti nopeasti ja anti oli mitä mainioin. Toivon nyt tosi hartaasti, että tästä alkoi minun viikottainen salilla käyntini. Vielä kun joku päivä saan itseni kävelemään sauvojen kanssa ja sitten säännöllisesti sitä tekemään, niin voin olla hyvällä mielellä. Sillä näihin omaa kuntoa kohentaviin asioihin minun on nyt paneuduttava ja on jaksettava jaksaa kuntoilla muuten "ei kunnian kukko laula".

Flunssapiikit saatu

Maanantai aamu valkeni harmaana,  valoa päivään antoi sähkö ja kynttilä jonka sytytän jokaisena tällaisena harmaana aamuna, kun aloitan aamupuuron ja kahvi keiton.

Sumupilvet melkein raahaavat maata pitkin, vettä sataa, on märkää, ei paljon mieltä ylennä tällaiset päivät. Tekemisen puhti on tipotiessään ja ajatukset aivan seis!

Sen verran liikuttiin tänään, että käytiin Terveyskeskuksessa saamassa flunssapiikit. Tämä vuosittainen tapahtuma on taas huolehdittu kuntoon.

Matkalla seisatettiin tukkirekan taakse, johon oltiin tekemässä lastausta.

Tässä kohdin oli aikaa ja kamera fölissä niin nappasin tämän sumuisen otoksen.

Koetan vielä ryhdistäytyä ja lähden ajamaan kaupunkiin Sukututkimuskurssille, hiukan hirvittää tämä pimeä, sumuinen ajokeli.

Kaikesta huolimatta ja kuitenkin mukavaa viikkoa kaikille!

Isänpäivän kahvipöydän yllätysvieras

Päivä alkoi ihan mukavasti, heräsin siihen kun unessa ystävällinen miesääni sanoi "Marja herää nyt". Pimeää oli kun silmäni avasin, aattelin että mitähän kello mahtaa olla, olo on ainakin ihan virkeä. Nousin ylös, kello oli varttia vaille seitsemän oli ihan hyvä ajankohta herätä ja valmistaa ukkokullalle Isänpäiväaamun kahviaamiainen. Kissatkin lähtivät siinä samassa ulos aamulenkilleen. Ulko-ovella totesin että sama harmaa ankea säätila ulkona vallitsee kuin muinakin viime päivinä.
Ukkokulta sai aamiaisen sänkyyn ja nautti sen siinä vaikkei se ole niin mukavaa tuo sängyssä syönti ja juonti, mutta ilmiselvästi hän nautti saamastaan kohtelusta.

Ennen puoltapäivää vanhin poikamme toivotteli Isälleen puhelimella Isänpäivätoivotuksia ja puolenpäivän jälkeen tulivat tyttären sekä nuoremman pojan perheet piipahtamaan luonamme. Ukkokultaa muistettiin lahjoin ja tyttären tytär oli tehnyt onnittelukortin jossa oli Muumikin mukana, mikä oli erityisen merkillepantavaa. Hänelle ovat tällä hetkellä tärkeitä Muumit ja kaikki niihin liittyvä.

Iltapäivän tunnit menivät nopsaan, lastenlapsilla riitti keskenään toimintaa ja touhua. Isänpäivään liittyen totesimme, että kuluneen viikon aikana oli ystäväpiiriimme syntynyt kaksi uunituoretta, nuorta Isää, molempien perheisiin oli syntynyt esikoinen ja molemmille tyttövauva.
Näistä perhetapahtumista iloitsimme sekä myöskin Isovanhempien onnesta. Varsinkin ensimmäisen lapsenlapsen saannin onnea on mieltä lämmittävää seurata. On se kyllä niin järisyttävä asia tuo pienen ihmisen maailmaan tulo. Niin, että Isät ja Isoisätkin siinä tilanteessa ovat aivan "myytyjä miehiä", saatikka me muut onnelliset sivusta seuraajat.

Perhonen nauttimassa makeaa keksiä.

Aiemmassa blogissani kerroin "alivuokralaisestamme", perhosesta joka lenteli tuvassa ja sai Lenni-kissamme hämmennyksiin.  Sama perhonen on lennellyt viime päivinäkin ja ollaan ihmetelty millä se mahtaa elää, sillä onhan se ollut meillä jo useita viikkoja.
No mutta tänään meillä oli kahvipöytä katettuna ja siinä Isänpäivän kunniaksi muutamia herkkuja tarjolla. Yhtenä oli nuo kuvassakin olevat keksit, niistä tykkäävät kaikki ovat ne niin mahdottoman hyviä ja suussa sulavia. Joukon nuorimmallekin ne maistuivat, niitä ja karjalanpiirakkaa hän oli syömässä kun yks, kaks keksimurun päällä istui tuo perhonen. Siinä sitä ihmettä sitten ihmeteltiin, että mitä, mitä ...? Perhosella ei ollut kiire minnekkään, ei se säikähtänyt meitin hyörinästä ympärillään, ei keksin käteen otosta ei mistään, istui vaan istumistaan. Se imi sitä keksiä, viimeinkin nähtiin sen syövän jotakin. Olihan siinä ihmettä kerrakseen, tapahtuma joka sai aikaan hämmennystä . 

LU:n Bastogne, candy sugar & cinnamon, keksit ovat siis maistuvia vaikka perhosellekin saatikka muille herkkusuille.

Tässä tämä meitin hivenen siipirikko alivuokralaisemme.

Isänpäivä alkaa olla lopuillaan ja huomenna alkaa taas uusi viikko.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Lenni-Kalle ja Nokkosperhonen

Tässä on meidän kissamme nimeltänsä Lenni-Kalle,
Lenniksi häntä kutsutaan.

Tänään Lennillä on ollut harmaa valoton päivä niinkuin meillä muillakin, koska mitään virkistävää ei ole tänään tapahtunut. Illan suusssa Lenni virkistyi, sillä hän havaitsi että tuvassa on joku joka lentää, lentäjä suorastaan syöksyi kohden lattialistaa. Valppaasti Lenni pinkaisi listan viereen ja koetti antaa tassua jos toistakin tälle liitäjälle. Uudesta kaverista innoissaan Lenni melkein hyppi tasajalkaa. Lentäjällä oli onni matkassa sillä sen lento päätyi suoraan lenkkariin sisälle joka siinä nökötti kuin tilauksesta kiitoradan päässä. Ei Lenni päässyt tassutuksellaan pahaa tekemään. Eikähän Lenni pahalla tassuta, olis ollu mukava leikkiä tämän äkkiarvaamatta ilmestyneen uuden kaverin kanssa. Syystä tai toisesta tuo perhonen on ollut jo muutaman viikon meillä alivuokralaisena, mutta aiemmin se on liikkunut paikasta toiseen niin ettei olla sitä havaittu.

Sitten tämä nokkosperhonen otti ja lennähti lentoon ja asettui järkytykseltään lepäämään korkean kaapin oven kulmalle ...

... aikansa Lenni vahti haikeasti perhosen perään kunnes luovutti ja lopetti vahtimisen.

Tuossa tuo nokkosperhonen nyt oleilee, sitä en tiedä mihin se mahtaa talveksi asettua.

Tässä kukan kaverina on ja yksi pörriäinen, sain tämän Halloween-viikonloppuna.

Shoppailupäivä

Aamulla tarkisteltuani sää- ja ajokelin sopivaksi lähdin liikenteeseen ja käänsin auton nokan kohti pääkaupunkia, päämääränä oli sen liepeillä oleva leikkikalukauppa johon oli nyt asiaa. Poimin tyttäreni matkanvarrelta kyytiin. Olin tosi iloinen, että sain hänet mukaani leluasiantuntijaksi.

Kyseisessä kaupassa on siis myytävänä vain lasten leikkikaluja, monipuoliset valikoimat kaikenlaista, sellaistakin mitä ei muualta tahdo löytyä.
Ovesta sisään astuttuaan törmää aivan ihaniin hoidettaviin nukkevauvoihin. Niitä voi syöttää, antaa juotavaa tuttipullosta, vaihtaa vaippaa ja istuttaa potalla ja päällepäätteeksi nukkevauva pissaa ja itkee kun itketyttää. Kaikenlaisia erilaisia toimintoja näillä näytti olevan.
Ensivaiheen ihastelusta toivittuamme katseltavaa riitti vaikka kuinka paljon ja pikkuhiljaa alkoi kärryyn kertyä yhtä ja toista. Lopulta tuli tunne, että kyllä tämä alkaa jo riittääkin, oli pieni ähkyn tunne kaiken runsaudesta, niinpä poistuimme pusseinemme ja kantamuksinemme autolle.

Olotila oli helpottunut, sillä joululahjat oli nyt hankittu.  Kaikki ne neljä lahjaa jotka Joulupukin konttiin on tarkoitus hankkia on nyt ostettu.

Pitihän meitin vielä seuraavaksi piipahtaa isoon kauppakeskukseen, kun kerta oltiin näinkin kauas tultu ja koska se oli ihan matkan varrella.
Lounaskin nautittiin, jotta jaksetaan jaksaa ostaa onnistuneita ostoksia.
Seuraavat tunnit sitten vierähtivätkin kierrellessä eri putiikeissa. Ukkokullalle löytyi parit pitkäthousut ja kauluspaita, itselleni muutama t-paita ja nilkkasukat. Marimekosta ostin viemisiä pienelle tyttövauvalle joka on syntynyt ystävien lapsen perheeseen.
Muutama tunti meni kuin siivillä, yllättävän vähän täältä löytyi kotiin tuotavaa, mutta tulipa nähtyä monenmoista.
Viimetteeks istahdettiin ja nautittiin softicet ja sen jälkeen oltiin aivan valmiit kotiin lähtöön.

Paluumatkalla oltiin päivän kävelyistä aivan uupuneita eikä juttukaan ihmeemmin luistanut, mutta eipä ollut tarvettakaan.

Taas kerran oli mukava todeta kuinka on ihana tulla kotiin tuolta ison maailman melskeistä. 

Meillä oli onnistunut shoppailupäivä.

*************

Nyt sitä taitaa alkaa tulemaan

Tänä aamuna on tiedotusvälineissä tehty tiettäväksi, että lumimyräkkä rantautuu Hankoniemelle aamupäivän aikana ja iltapäivällä se jo hankaloittaa mm työmatkaliikennettä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010110912662702_uu.shtml

  Ukkokulta aloitti lämmityksen jo heti kuuden aikaan aamulla, jotta varaajassa olisi lämpöä mahdollisen sähkökatkoksen varalle. Nimittäin, saattaapi käydä niin, että sähköt tuossa tulevassa myräkässä menee ja sitten onkin taas olosuhteet ihan mullin mallin ja aggregaatilla käyttöä.

Onhan tässä jo kerkitty tuota lumen tuloa odottaakin ja nyt sitä sitten taidetaan viimein saada ihan roppakaupalla. Tosin viikonloppuna sitä tuli jo sen verran, että juuri ja juuri maa peittyi. Nyt jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Muisteloita

Irene heitti pallon ja otin kopin!
Vastaan muutamiin lapsuutta koskeviin kysymyksiin.

Mitä vastasit pienenä kysymykseen: Mikä sinusta tulee isona?
 - Kaupantäti! 

Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
 - Kieku ja Kaiku oli vanha sarjakuvaklassikko, joka oli äidille tulleessa Kotiliesi-lehdessä. Aku Ankka-lehti luettiin tarkkaan ja telkusta tuli piirretty sarja Kiviset ja Soraset joka katsottiin.

Lempileikkejäsi
 - Leikkimökin nukke- ja kotileikit olivat mukavia.  Nukkeleikeistä muistan erityisesti sen ettei minulla ollut nukenvaunuja jotka olisin halunnut ja niinpä värkkäsin sellaiset. Alkeellinen, käsivoimin työnnettävä ruohonleikkuri sai hoitaa hommaa, käänsin työntötangon niin ettei leikkuuterä pyörinyt ja siihen terän päälle laitoin ison laatikon ja pedin nukelle. Olihan sen työntäminen hiukkasen hankalaa, mutta sainpa työnnellä nukkeani. :)
Kauppaleikit olivat mukavia, äidiltä säästyi purkkeja ja pussukoita ja niin kaupan hyllyllä oli niinkuin olisi ollut oikeita tavaroita.

Parhaat synttärisi ja miksi
 - Synttäreitä ei sen ihmeemmin vietetty, ei tule mieleen mitään sen kummempaa.

Mistä urheilusta pidit/harrastit
 - Talvella hiihdin ahkerasti ja luisteleminen oli tosi mukavaa vaikkakin nilkoille rankkaa.
Kesällä käytiin pyöräillen uimassa ja pelattiin sulkapalloa.

Ensimmäinen musiiki-idolisi?
 - Beatles,  John Lennon oli niin ihana. Danny, Johnny Liebkind ja Tapani Kansa, jokainen omalla tavallaan ensimmäinen idoli.

Paras joululahjasi / muu lahja, jonka olet saanut
- Täytin 15-vuotta kun sain mopon, se on jäänyt mieleeni, koska siitä alkoi liikkumisen vapaus vähän pidemmänkin matkan päähän.


Mitä olisit elämässäsi halunnut tehdä, jota et vielä ole tehnyt
- Jaa-a, eipä ole mitään haikailuja mistään asiasta.
        
Lapsuuden muistelopallon heitän seuraaville kahdeksalle: Alma A:lle, Anjalle, Famulle falsetissa, Lezzielle, Millanille, oman onnen sepälle, Rosinalle ja Tanskulle.

Mukavaa viikonloppua kaikille, nyt hiljennyn huomisen Pyhäinpäivän viettoon.  

Esikoisen syntymäpäivä

Kerronpa mitä tapahtui 34-vuotta sitten, aika tarkkaan tähän kellonaikaan.

Illalla klo 19.30,  26.10.1976 syntyi meidän esikoisemme. 

Hän oli normaalipainoinen ja mittainen poikalapsi. 

Hänen maailmaan tulonsa tapahtui leikkauksella ja aika reipasta oli toiminta, sillä leikkaava lääkäri tervehti häntä veitsellään siten, että otsaan tuli pieni raapama. 

Siinä se merkki on otsassa vieläkin. Tosin arpi on nyt aivan pienen pieni koska poikani on siis jo aikuinen mies.

Ihana pikkuinen poika-vauva hän oli, hänellä oli syntyessään ihan vähä vähän tummaatukkaa, joka tosin lähti pois aika pian.

Sairaalasta kotiintulo olikin pieni seikkaulu, sillä juuri sinä päivänä satoi maahan ensilumi. Ukkokulta tuli meitä hakemaan kotiin ja niin taiteiltiin autolla loskan joukossa. Jännitettiin kovasti, että kuinka meitin matkalla käy, olihan kaikki toiminta vauvan kanssa uutta ja olimme tottumattomia uudessa tilanteessa. Meillä oli nyt painava vastuu maailman tärkeimmästä suojeltavasta pikku ihmisestä. Voi sitä onnen tunnetta. Jännää se oli matkan teko, mutta kaikki meni hyvin ja kotiin päästiin turvallisesti.

Siitä arki alkoi ja poikamme kasvoi ja sai aikanaan veljen ja sisaren.

Nyt pojat ovat jo yli kolmekymppisiä ja tytärkin täyttää seuraavaksi nuo kymmenet.

Niin aika kuluu ja nyt lapsien lapset kasvavat ja saamme seurata heitin kehitystänsä.

Tämä kuva on siirretty Microsoft Offisen kuvista.

Täysikuu

Viime yönä oli tosi upea täysikuu joka herätti valvomaan aamuyöllä. Peipperoin puoliunessa aikani ja lopulta tajusin alkaa ihmettelemään, että mikä lamppu valaisee  seinään jossa ei ole mitään valonlähdettä, mutta kuuhan se siihen loisti täydellä terällään. Kissatkin olivat hereillä ja ilmaisivat halunsa päästä ulos, niinpä sitten toteutin heitin toiveensa ja  päästin ulkoilemaan. Viileä oli ulko-oven avaus ja rappu kuurassa, hiukkasen oli pakkasta.
Aamuteevee kertoi, että lunta on satanut keskisuomea myöden. Niinpä, meille sitä ei taida tulla lainkaan sitä lunta. Eilen haivenoi taivaalta hetken aikaa jotain sellaista minkä juuri ja juuri havaitsi ja mitä ei kertynyt minnekkään ei tainnu tulla edes maahan asti tai viimeistään siinä se suli pois.


Flunssa jota olen köhinyt ainakin viikon verran on tehnyt kiusaa, pientä lämmön nousuakin oli parina yönä. Pää on kuin mehiläispesä, muutenkin kun tuo kuulematon korva suhisee koko ajan, flunssan aiheuttama sähinä on tehnyt olotilan aivan toivottomaksi. Olo on niin uupunut, ettei tahdo jaksaa tehdä yhtikäs mitään. Mutta, aika aikaansa kutakin sanotaan, kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.

Yhtenä tämän viikon saamattomuuden päivänä, kun vettä tuli aika lahjakkaasti eikä ulkotöistä näin ollen tullut mitään, lähdimme kaupunkiin ostoksille. Asiointi-kaupunkiimme pääsee nykyään useampaa tietä pitkin, yksi niistä on uusi moottoritie ja sen kautta lähdimme tällä kertaa köröttämään. Iso osa matkasta tunneleiden läpi ajettuamme poistuimme kaupunkiin menevään liittymään ja edelleen kaupunkiin. Ukkokullalla oli monenlaisia varaosatarvikkeita hankittavana, niitä hän haki sieltä, täältä ja tuolta ja aikani kului mukavasti häntä odotellessa, sitä harmittelin etten ollut ottanut sukankudintani mukaan olisi siinä muutama kerros tullut kudotuksi.
Viimeiseksi piipahdimme huonekalukauppoihin. Nykyään kun kaikkea keskitetään niin ovat nämä kaksi huonekalukauppaa joissa kävimme ritirinnan, ovet vastakkain saman katon alla.
Siitä on todella pitkä aika kun viimeksi ollaan huonekaluja hankittu ja nyt sitten istuttiin ja koetettiin sohvat ja löhötuolit läpikotaisin. Suurin osa niistä oli meikäläiselle sopimattomia, mutta joukossa oli muutama hyvä, istumakorkeudeltaan tarpeeksi korkea ja suoraselkäinen yksilö.
Kaikki mitä havainnoitiin meni mietintämyssyyn eli hautumaan. Valaiseva oli katselukierros, hankinnat tehdään ajallaan.

Menen maanantaina silmäpolille, sain perjantaina peruutusajan silmäkuvaukseen. Tämä tapahtui nopsaan ja siitä olen iloinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Maanantain tapahtumia

Tässä on kaikki se valkoinen joka taivaalta on meille tipahtanut. Lauantaina ripautti pari kertaa noita rakeita. Kesäkelit siis jatkuvat.

Mustat pilvet ja auringonpaiste vuorottelivat koko viikonlopun ajan.

Viikonloppu meni flunssan kanssa tokkuroidessa. Melkeinpä ainut asia jonka sain aikaiseksi oli kuvakirjatilauksen tekeminen. Päähenkilö tässä kirjassa on toiseksi nuorin lapsenlapseni. Hän täyttää tulevana Itsenäisyyspäivänä kolme vuotta, hänen merkkipäivänsä innoitti minut tähän valokuvien valkkaamiseen ja kirjan sivuille asetteluun. Homma oli haasteellinen, mutta tehdyksi tuli ja tilaus on tekijälle annettu.

Samalla tein joulukorttitilauksenkin, valkkasin yhden vanhan ottamani kuvan ja laitoin siihen tekstit, niin on tuokin homma alullaan. Jännityksellä odotan minkälainen on paluuposti.

Tänään, maanantaina, onkin ollut aika vilkas päivä. Heti aamutuimaan piipahdin kaupungissa, silmälääkärillä. Tutkittuaan silmäni lääkäri lupasi laittaa lähetteen sairaalan silmäpolille, jäin siis odottamaan kutsua silmäkuvaukseen. Kotiin tultuani oli tytär lapsineen tullut käymään.  Piipahti siinä poikakin lapsineen hakemassa lehtipuhaltimen.

Touhukas viikon avaus, josko antais puhtia tekemisiin muillekin päiville.

Tämä nuorempi poikani on metsämies, metsästys on hänen tärkeä harrastuksensa. Hän tarkkailee luontoa ja sen eläimiä, tänään hän havaitsi maakotkan istuvan kuusen latvassa. Sitä sitten lähdin kiirenvilkkaan kuvaamaan. Lopulta kotka lähti lentoon ja joukko joitain muita lintuja, mahdollisesti korppeja, hätisteli sitä pois kova äänisesti kraakkuen.

 Tässä se kotka tulee ...

... liitelee, liitelee ...

... hätyyttelijä liitelee yläpuolella.

Kuvat eivät ole hyviä, mutta vaikuttava kokemus oli tuon näkeminen ja lintujen seuraaminen.

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille täällä piipahtaneille!