Hyvää Pääsiäistä

Hyvää Pääsiäisen aikaa
teille kaikille jotka tänne piipahditte!


tv. Marja-mamma

Vanha kalkkis

Olen pitkällisen odotuksen ja jonotuksen jälkeen päässyt hammaslääkärin vastaanotolle. Tämä suhde on aivan uusi ja osoittautunut hyvin toimivaksi. Hampaitani paikattiin aiemmin vuoden alulla ja nyt on lohjenneiden hampaiden rakentamiset meneillään.  Olen tyytyväinen saamaani palveluun. Tänään minulla oli vastaanottoaika klo 12.30 ja sinne menosta touhusin aamusta alkaen.

Männä viikonloppuna, eli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, siirryttiin kesäaikaan. Siinä siirrossa menetettiin sunnuntai päivästä yksi tunti, mikä ei tällä kertaa mennyt aivan huomaamatta.

Meitin huushollissa on seinäkelloja peräti neljä kappaletta. Tuvassa, makkarissa, vessassa ja tässä minun toimistohuoneessa. Tuvan kellon ajan siirto tapahtui heti sunnuntai aamuna, onhan se meitin ykkös-kello, samoin siirrettiin vessan kello. Täytyyhän sitä pytyllä istuessa tietää mikä on oikea aika, varsinkin öiseen aikaan jos sattuu tulemaan reissu yksinäiseen kammariin on hyvä olla ajantasalla ajasta. Makkarin ja toimiston kelloilla ei vaan tuntunut olevan kiire. Aina ja aina vaan siirtyi niiden ajan siirrot, tuhoisin seurauksin.
Viimein tänä aamuna sitten päätin, että nyt makkarin kello laitetaan oikeaan aikaan ja tein sen ja niin piti tehdä tälle toimiston kellollekin. Vaan arvatkaas teinkö niinkuin suunnittelin? Jäi tekemättä, en vaan ymmärrä kuinka siinä pääsi niin käymään.
Tein aamupäivän töitäni tyytyväisenä tässä väärää aikaa näyttävän kellon vieressä, eihän se minua tietenkään haitannut kun en sitä muistamattomuuttani muistanut. Totesin, että kello on vartin yli yksitoista ja samassa mieheni tiedustelee, että mihin aikaan on lähtöni hammaslääkäriin? Eikä vieläkään hälytyskellot kilisseet, kun kerroin hänelle, että puoli yhdeltä. Mieheni totesi lakoonisesti, että minullahan on sitten vartti aikaa! Siitä tulikin sitten äkäinen lähtö. Kaikesta huolimatta ja kuitenkin kerkisin oikein hyvin eikä enää mitään ikävää tapahtunut. Ihanaa, että minulla on tuo ukko-kulta, ilman häntä en olisi ollut ajallaan lääkärissä.
Tuleva yö alkaa hiukka hirvittää, mahdanko saada nukutuksi tai mitä painajaisunia tulee katsotuksi, sillä huomenna klo 12.30 minulla on aika HAMMASLÄÄKÄRILLE.

Tämä kellonaikojen siirto ei mennyt tällä kertaa minun osaltani ollenkaan tyylikkäästi.
Kalkkis kun kalkkis on sanottava omasta itsestäni, harmittaa oikein todella paljon! :(

Sukulaisten tapaamisia

Sää olosuhteisiin nähden harmaa viikonloppu alkaa olla takanapäin. On satanut vettä ja ollut lämpöasteita. Hanget korkeat nietoksetkin alkavat olla hyvin, hyvin alhaalla ja ojissa vesi nousee vinhaa tahtia. Rajusti on lumen sulaminen siis edennyt, onhan tämän talven muutkin sääolosuhteet olleet rajuja. Kaitpa se sama tahti jatkuu edelleenkin. Kelirikkokin alkaa antaa merkkejään itsestään.

Tämä viikonloppu on mennyt sukulaistapaamisten merkeissä.

Eilen tapasimme lankoni ja hänen vaimonsa, he olivat tulleet tilalleen klapeja tekemään. Siinä sitten tauolla istahdimme nuotion ääreen ja paistoimme makkarat ja nautimme teetä voileivän kera ja vaihdoimme kuulumisia. Makkaran paistohetki oli tosi mukava arjen piristys. Maukkaiden tarjoiluiden ja varsinkin makkaran syönnin myötä kävi mielessä ajatus kesän tulemisesta ja sen mukanaan tuomasta makkaran paistosta. Ei siihen mene kauaa aikaa kun sekin aika on taas käsillä, vaikkei sitä hevin usko kun kattelee ympärillä olevaa harmautta.

Tänään olemme viettäneet pojanpojan 3-vuotissynttäreitä. Menoa ja melskettä piisasi aivan riittämiin kun pienet piiperot menivät ympäriinsä ja uusia leluja käytettiin ja koeteltiin. Päivänsankari oli niin iloinen ja onnellinen poika että, viimeistä lahjaa saadessaan hän oli jo sitä mieltä että hänellä on jo lahjoja tarpeeksi ettei hän enää tarvitse. Ihanaa, lapsi on aitoudessaan niin suora ja rehellinen, että voi sentään.

Päivänsankari kynttilän puhalluksessa ja tarjoiluiden äärellä.

Syntymäpäiväjuhlintojen jälkeen piipahdimme kotimatkalla vielä sairaalassa tervehtimässä kälyäni, joka ei päässyt tällä kertaa mukaan synttäreille. Veimme hänelle lasten tekemän virpomavihdan joita synttärisankarin isosisko oli meille vieraille valmistanut, hän virpoi meidät lorun kera.

Niin, että jos sää on ollut harmaa niin mieli on ollut valoisa ja virkeä. Olemme tavanneet sukulaisia ja saaneet rupatella kuulumisia puolin jos toisinkin.

Keltaisen orkideanoksan myötä lähdemme kohti hiljaista viikkoa.

Monenlaisia toimintoja

 Päiväposti toi paluuposteja joita olin laittanut tieosakkaille ja niinpä pääsinkin aamupäivällä jatkamaan tiekokousasioiden valmistelua ja sain ne valmiiksi ja lähtemään eteenpäin.

Iltapäivän istuimme kuuntelemassa ammattiimme liittyviä esitelmiä. Asiasisältö oli paljolti tiedossa olevaa asiaa, mutta kyllä jokunen uusi tiedon jyväkin tuli ja omien käsityksien vahvistuksia. Rankkaa se on tuollainenkin, istuminen meinaan, paikoillaan tunnista toiseen.
Tulipa taas nähtyä muitakin ihmisiä kuin omaa ukkoa, jonka kanssa ollaan naamatusten päivästä toiseen. Ihan oli hyvä iltapäivä ja ensi viikolla on taas seuraava istumiskeikka tiedossa.
Oli aivan ihana aurinkoinen sää kun lähdimme ja menimme esitelmä paikalle, hiukka harmittelimme sitä, että päivä menee hukkaan sisällä istuessa. Istuimme tilassa josta ei ulos näkynyt, niinpä olikin aikamoinen yllätys kun pois lähtiessä sää oli täysin muuttunut ja taas kerran satoi lunta!
Sitä siinä porukalla kylän miesten kanssa siunailtiin, että eikö tämä koskaan lopu tämä lumen tulo.
 "Mitä Mariana malolla sitä Vappuna vaolla", on vanha sananparsi. Mariana oli lunta katoilla niin paljon, että ihan hirvittää jos sitä on samanmoisesti Vappuna pelloilla. Ei, ei, ei niin voi olla tai mistä sen tietää. Toivoa vaan sopii ettei niin olisi.

Tämän päivän herkku

Nyt olemme päässeet vierailujen ja herkkujen  makuun ihan viimesen päälle, sillä tänään kävi tyttäreni anoppinsa ja tyttäriensä kanssa ja Seija-anopin tuliainen oli mm. tämä muikkukukko. Aivan aito alkuperäinen savolainen muikkukukko, se on niin hyvää ettei sanotuksi saa.

Taas me herkutellaan.

Eilisten vieraiden tuliainen

Mansikkakakku jonka saimme tuliaisina  eilisiltä yllätysvierailtamme


Valmistaja: Eesti Pagar, Paide, Eesti
Maasikatort nimeltään

Maistoimme sitä eilen kahvin kera vieraidemme kanssa, on muuten tosi hyvää ja raikasta.

Voi tätä lumen määrää

Taas viikko vierähtänyt ja niin nopsaan ettei vauhdikkaammasta väliä. Lunta on tullut harva se päivä. Saapa nähdä kuinka kauan näen tästä ikkunastani ulos, sillä katoilta (talon- ja kuistinkatolta) tähän kulmaukseen on pudonnutta lunta niin, että sitä on liki puoleenvälin korkeudelle ikkunaa.
Toivon sen jo pikku hiljaa haihtuvan taivaan tuuliin sillä lämpötila ulkona on +4 astetta ja sataa vettä. Taitaa se kuitenkin olla vielä ihan turha tämä toive.

Hankiaiset eli hankikannot ovat olleet hyvät tälläkin viikolla. Lapsenlapsetkin sen havaitsivat. Tässä päivänä muutamana olin heitin kanssaan ulkosalla ja yks kaks Alisa, 2 vee, sai päähänsä, että nyt mennään pitkin hankia ja lähti viilettämään ja olisi mennyt ties kuinka pitkälle peltoa pitkin ellei Linda-serkku olisi ollut paikalla ja hoitanut tytön takaisin. Ymmärrän, että on hauskaa ja mukavaa, kun voi mennä vapaasti, mutta, mutta ...!

Tilanne oli aika hurja, millä minä pääsen pienen perään eihän se hanki minun massojani kanna , iik sanon minä!!! Ei muuta ku "etiäpäin sano mummo lumessa", kuului miesväen kommentti. Helpommin sanottu kuin tehty. Millä menisin perään; suksia ei ole, niitä kun ei ole tarvittu vuosikymmeniin kun ei ole ollut luntakaan. Kahlaamisesta ei tule mitään koska sitä lunta on niiin paljon. Lumikengät olis varmaan hyvät, mutta ei niitä nyt ainakaan tänä vuonna hankita. Olen päätynyt siihen, että on vaan oltava tarkkaavaisempi ettei tilanne pääse toistumaan.

Eilen saimme kokea mukavan yllätyksen, kun vuosikymmenien takainen ystäväperhe piipahti käymään luonamme. Viimeisestä tapaamisestamme olikin päässyt kulumaan jo seitsemän vuotta. Tapaamisen riemu oli molemmin puolinen, puhelinyhteyksissä olemme toki olleet näinä vuosina mutta kasvokkain olosta on pitkä aika mikä johtuu välillämme olevasta pitkästä välimatkasta.
Juttua ja kuulumisten vaihtoa riitti,  keskustelu tapahtui suomi-viro sekakielellä. Kummatkaan meistä eivät hallitse toistensa kieltä, mutta hyvin tullaan juttuun ja sitä piisaa.
Suomen ja viron kielessä on yllättävän paljon samankaltaisia sanoja, joissakin viron sanoissa on viitteitä omiin murresanoihimme. Sitten on paljon sanoja jotka tarkoittavat jotain aivan muuta kuin omat samat sanamme, niiden kanssa on oltava varovainen.
Turisimme muutaman tunnin ja sitten he lähtivät jatkamaan matkaansa kohti savoa.

Pirteän viikon päätteeksi odotan vielä tänään tapaavani tyttäreni anopin ja kenties apenkin. Hekin tulevat satojen kilometrien päästä ja näemme harvoin.

Tässä nämä piipertäjät.

ps. Luin eilen "Puutarhurin s-postista" alla olevan mietelauseen jonka haluan nyt viime viikkojen tapahtumien jälkeen lisätä tähän loppuun.

Mitä sitten haluatkin tehdä,

tee se nyt.

Huomispäiviä on vain rajallinen määrä.

-Michel Landon

Vilkas perjantaipäivä

Istahdin taas tähän koneelle, kun en jaksa nyt muuta kuin istua. Ihan on tööt olotila, mutta silti naputan jonkusen lauseen kuluneen päivän tapahtumista.

Olin eilen sopinut, että menemme tänään pojan tyttären kanssa nukenvaate ja vähän muillekin ostoksille ja niinhän me sitten lähdettiinkin reissuun.
Ensimmäisestä kaupasta löysimme kaikkea mukavaa. Nukelle löytyi vaatekerta ja sitten niitä  "heiluviapäitä", jotka ovat nyt parhaillaan hänen lempparijuttunsa. Niistä kävimme kaupassa neuvottelun, että minkälaisen pakkauksen voisimme ostaa, sillä nämä "heiluvatpäät" eli Petshopit ovat niin mielettömän ihania hänen mielestään ettei siinä ole mitään määrää kuinka paljon hän niitä haluaa. Onnistuneesti teimme tämänkin hankinnan ja lapsenlapseni oli iloinen saamastaan.

Myös tyttäreni tyttärineen liittyi kaupassa seuraamme ja niin me sitten joukolla tutustuimme kaupan leluvalikoimaa ja löytyihän sieltä sitten jokaiselle jotakin mukavaa.

Vielä piipahdimme askarteluliikkeessä ja teimme hankintoja tulevia askartelujamme varten. Tämä kyseinen askarteluliike jossa asioimme oli aivan ihmeellinen kauppa, siellä oli tavaraa niin hirvittävät määrät. Kapeat käytävät menivät tavara paljouden väleissä, oli se varsinainen kokemus, positiivinen sellainen, tämä kaupassa käynti.
Mitään en sieltä olisi löytänyt ilman myyjä-rouvan apua. Hän oli avulias ja vinkkasi tarvikkeita kun selvitimme mitä olimme aikeissa tehdä.
Tästäkin kaupasta lähdimme iloisella ja tyytyväisellä mielellä saamiemme ihanien tavaroiden kanssa.

Ostosmatka meni mukavasti ja viimein tulimme kaikki meille kotiin ja yhdessä jatkoimme päivää.  Koska ruokailuajat olivat menneet vinksalleen ja syömiset olivat paljolti vääränlaisia niin pienten ihmisten meno oli jossain vaiheessaa päivää aikamoisen vauhdikasta.

Niin vauhdikasta se oli, että serkukset Juho ja Alisa olivat löytäneet tuvan rauhallisen komeronurkkauksen jossa he touhusivat keskenään. Olin siinä puuhaillessani kuulevinani joitain muiskauksia, mutta en sitten siitä sen kummemmin alkanut selvittämään mistä kuulemani äänet tulivat. Kunnes Juho poika kajautti verhon raosta, että me täällä pussaillaan ja nauraa kihersi iloisesti. Oli heillä niin hauskaa keskenään. Nämä serkukset ovat 2 vee ja toinen pian 3 vee, samana vuonna syntyneitä; toinen alku- ja toinen loppuvuonna.

Kyllähän meillä iloa piisasi näiden pienten tekemisistä, että nuorena vitsa väännettävä, mihin vielä ehtivätkään? :-)(

Summa summaarum = tämä oli mukava päivä, oli helpottavaa kun sain lunastettua yhden, pienelle ihmiselle, pari kuukautta sitten antamani lupauksen ostoksille menosta. Hankinnat olivat onnistuneita ja saimme kaikki iloita toisistamme. 

Illan suussa kun pesueet lähtivät koteihinsa oli niin mukava kun jäimme taas kaksisteen nököttämään ja kattelemaan telkkua.

Viikko keskellä eli Keskiviikko päivän ilta

Hupsista heijaa vaan taas on viikko puolessa. Missähän tääkin alkuviikko on mennyt, en vaan tahdo käsittää. Olen yrittänyt joka päivä paneutua kylätiemme vuosikokous asioiden valmisteluun. Mutta kun en vaan pääse puusta pitkään. Onneksi niillä asioilla ei ole vielä niin tavaton kiire, mutta tällä menolla saattaa sekin vielä yllättää.

Sitkeä räkätauti ei vaan ota lähteäkseen, sekin osaltaan vie voimia muilta tekemisiltä.
On ajoittain hiukka höntti ja hontelo olotila. Olen lipittänyt pullollisen yskänlääkettä, huuhdellut nenää suolavedellä ja puhaltanut letkusta vesipulloon jotta lima irtoaisi ja lähtisi liikkumaan. Onhan se irronnutkin, mutta ei vaan riittävästi. Poskipäät ovat ajoittain tuntuvat ja niistäessä päässä heittää. Niin, että tässä taas tuli selvitetyksi tautini kuva. Sori, on vaan pakko välillä selitellä saamattomuuttaan.

Tänään oli ensimmäinen kunnon kevätpäivä. Aamusta alkaen paistoi aurinko kirkkaasti, tosin iltapäivällä alkoi pilveilemään. Lämpömittarissa oli  +6 astetta ja ne lämpöasteet tuntuivat ja näkyivät ulkosalla, vesi tippui räystäiltä ja oli leppeä sää. Tämä päivä oli niin keväinen päivä, että oli mukava ulkoilla.

Puolenpäivän tienoilla saimme yllätysvieraita, kun muutaman kilometrin päässä asuvat naapurin emännät piipahtivat tupaan. He olivat lähteneet liikkeelle suksien kanssa ja hiihtelivät hankikantokelissä. Siinä sitten joimme kahvit ja juttelimme ajankohtaiset kuulumiset ja he lähtivät jatkamaan hiihtäen matkaa. Tämä tapahtuma oli oikein mukava päivänpiristys.

Pojan lapset Linda ja Juho olivat kanssani iltapäivän. Tänään me tehtiin Lindan kanssa pääsiäiskortteja ja kun Juho viimein heräsi päiväuniltaan niin lähdettiin ulos. Mäenlaskukeli oli kyllä aivan mahtava, lumi oli sopivan pehmeää ja pulkat luistivat hyvin. Lapset laskivat mäkeä aivan innoissaan, pulkalla pitkää liukua ja lyhyttä liukua liukurilla isojen lumikinosten päältä.

Talitintti kyllä varmaan tulee aivan lähipäivinä, sitä vailla on tämä kevään eteneminen.

Lumikasan harjalla ollaan ja katon lappeen alareuna on jo kummasti sulanut.

Ihana, ihana aurinko paistaa

Aurinko paistaa, Ihanaa!

Nyt kengät jalkaan, takki päälle, pipo päähän  ja ulos haukkaamaan raitista ilmaa.
Vielä aurinkolasit päähän ja sauvat käteen,
niin siitä se lähtee. Matka parempaan oloon.
Ei ku menoks! :-)

Lankarullat ja ompelurasia on tutkittu

Lankarullia niitä on kertynyt näiden vuosikymmenien aikana aikamoisen paljon, joukossa on oikein vanhoja puurulliakin. Sitten kun  kaikki rullat olivat siinä pöydällä oli värikirjo aika upea. Niitä siinä katsellessa aloin miettimään, että mihinkähän tuota kirkasta keltaista olen mahtanut käyttää, entä tuota kirkkaan vihreää tai aniliinin punaista jne, jne. En pystynyt muistamaan, on kulunut aikaa liian paljon. Siitä on tosiaan pitkä aika kun ompelin kaikenlaista, lähinnä lapsille vaatteita. Ompelut ovat jääneet, ikkunaverhojen saumat  ja vaatteiden korjaukset ovat lähinnä olleet viimeaikaiset ompelukseni. Jälkimmäinen viimeksi tänä aamuna, korjasin mieheni työtakin taskunpohjaan ompeleen, että tavarat pysyisivät matkassa mukana.

Nappi varastoni olikin sitten aivan olematon, sitä oikeastaan ihmettelin, että mihin on tullut laitettua Äitiemme nappipurkit. Muistan, että molemmilla oli sellaiset. Ne saattavat tulla joskus jostain vastaan, toivon niin.
Ompelurasiassa olikin sitten mukavia löytöjä. Siellä oli pieniä pätkiä pitsejä, brodyyrejä, terenauhoja, kanttausnauhoja, ne ovat niitä ompeluksista jäljelle jääneitä pätkiä. Neuloja; silmä-, nuppi- ja parseneuloja, niitä oli vaikka kuinka paljon, ei ole niistä puutetta vähään aikaan. Kaikki irrallaan olevat neulat laitettiin neulatyynyyn.

Olimme nimittäin hakemassa askartelutarvikkeita ja sen vuoksi me pojan tyttären Lindan, viis vee pian kuus, kanssa pöyhimme ompelurasian sisällön ylösalaisin, tutkimme lankarullat ja monet muutkin tavarat tuli siinä samalla käytyä lävitse. Tarkoituksenamme oli tehdä hänelle käsiranneke. Ja niinhän me sen sitten teimmekin. Ompelin kanttinauhaan pitsinpalasia ja erilaisia nappeja sekä yhden kulkusen. Ranneke tehtiin Lindan suunnitelman mukaan, olihan se aika hiano.

Lapset olivat hakeneet kirjastosta lainaan kirjan jossa oli askarteluohjeita ja sen kanssa he tulivat käymään ja siitä otimme osviittaa rannekkeen tekoonkin. Tutkimme kirjaa ja sen ohjeita, että joku toinen kerta tekisimme sitten jotakin muuta mukavaa. Sovimme, että hankimme askartelutarvikekaupasta joitain tarvikkeita seuraavaa kertaa varten. Niinpä sitten otimme muistiin vinkkejä ja monistimmekin muutaman sivun.
Pojan poikani Juho, ihan pian kolme vee, oli tullut Pappan kanssa sisään traktori ja ulkohommista ja seurasi meidän puuhiamme. Monistusvaiheessa hän seurasi monistuskoneen toimintaa ja totesi vakaasti, että "minä en ymmärrä". Se tuli niin aidosti sydämestä, ettei hän ymmärrä mitä siinä tapahtuu kun kone tekee monisteen.

Niin se päivä kaikkinensa mennä hurahtu kuin huomaamatta. Linda halusi viedä kotiin joitakin lankarullia ja pitsejä sun muita neuloja ja niin viemiset sitten laitettiin pussiin kotiinviemisiksi. Kaikki muu on tuossa pöydällä ja odottaa järjestelijäänsä.
Tulipa nämä tavarat nyt tällä kertaa tsekattua ja järjesteltyä ja hiukka tuli muisteltua menneitä aikoja. Todettua tuli sekin, että vanhuus tulee kun en saanut lankaa neulansilmään muuten kuin Lindan avustamana.

Sataa vesitihkua ja pieniä rakeita

Lähdin lenkille ennen pimeän tuloa. Säätila olikin aikamoinen yllätys. Vettä tuli tihkuttamalla ja välillä taivaalta tuli pienen pieniä rakeita, rapina vaan kuului kun ne putosivat korppaiselle hangelle.
Havaitsin, että metsän isot männyt ovat ravistaneet itsensä lumesta ja paikoin on tippunut maahan isoja oksia. On hyvä, että lumi on oksilta pois. Siitä huolimatta männyt näyttävät siltä kuin ne uupuisivat taakastaan, oksat ovat nyt kovin painavan näköisiä sillä satanut vesi on jäätynyt niihin. Huolestuttavalta näyttää, sillä säätilan vaihtelut ovat parhaillaan rajuja. 

Eilen alkamani villapaita on ollut tänään työnalla. Paljoa se ei ole edistynyt, sillä olen sitä vuorotellen purkanut ja kutonut. Lopulta kyllästyin veivaamiseen ja tunnustin huonouteni ja sen että malli on liian monimutkainen minun taidoilleni ja kärsivällisyydelleni.  Päätin, että muutan koko neuleohjeen. Teen sen pidennetyllä helmineuleella, aloin tekemään takakappaletta ja katsotaan nyt sitten josko etukappaleeseen keksin jonkun lisukkeen. On tää niin mukavaa tää luomistyö. :-) Ihan oikeesti, ainakin silloin, jos vaikka onnistuu tekemässään.

Tällastä olen saanut aikaiseksi.

No niin, AKT:n lakko alkaa, kertovat parhaillaan uutisissa. Paha uutinen, kuinkahan tästä ja tämän seurauksista selvitään!