Toivon sen jo pikku hiljaa haihtuvan taivaan tuuliin sillä lämpötila ulkona on +4 astetta ja sataa vettä. Taitaa se kuitenkin olla vielä ihan turha tämä toive.
Hankiaiset eli hankikannot ovat olleet hyvät tälläkin viikolla. Lapsenlapsetkin sen havaitsivat. Tässä päivänä muutamana olin heitin kanssaan ulkosalla ja yks kaks Alisa, 2 vee, sai päähänsä, että nyt mennään pitkin hankia ja lähti viilettämään ja olisi mennyt ties kuinka pitkälle peltoa pitkin ellei Linda-serkku olisi ollut paikalla ja hoitanut tytön takaisin. Ymmärrän, että on hauskaa ja mukavaa, kun voi mennä vapaasti, mutta, mutta ...!
Tilanne oli aika hurja, millä minä pääsen pienen perään eihän se hanki minun massojani kanna , iik sanon minä!!! Ei muuta ku "etiäpäin sano mummo lumessa", kuului miesväen kommentti. Helpommin sanottu kuin tehty. Millä menisin perään; suksia ei ole, niitä kun ei ole tarvittu vuosikymmeniin kun ei ole ollut luntakaan. Kahlaamisesta ei tule mitään koska sitä lunta on niiin paljon. Lumikengät olis varmaan hyvät, mutta ei niitä nyt ainakaan tänä vuonna hankita. Olen päätynyt siihen, että on vaan oltava tarkkaavaisempi ettei tilanne pääse toistumaan.
Eilen saimme kokea mukavan yllätyksen, kun vuosikymmenien takainen ystäväperhe piipahti käymään luonamme. Viimeisestä tapaamisestamme olikin päässyt kulumaan jo seitsemän vuotta. Tapaamisen riemu oli molemmin puolinen, puhelinyhteyksissä olemme toki olleet näinä vuosina mutta kasvokkain olosta on pitkä aika mikä johtuu välillämme olevasta pitkästä välimatkasta.
Juttua ja kuulumisten vaihtoa riitti, keskustelu tapahtui suomi-viro sekakielellä. Kummatkaan meistä eivät hallitse toistensa kieltä, mutta hyvin tullaan juttuun ja sitä piisaa.
Suomen ja viron kielessä on yllättävän paljon samankaltaisia sanoja, joissakin viron sanoissa on viitteitä omiin murresanoihimme. Sitten on paljon sanoja jotka tarkoittavat jotain aivan muuta kuin omat samat sanamme, niiden kanssa on oltava varovainen.
Turisimme muutaman tunnin ja sitten he lähtivät jatkamaan matkaansa kohti savoa.
Pirteän viikon päätteeksi odotan vielä tänään tapaavani tyttäreni anopin ja kenties apenkin. Hekin tulevat satojen kilometrien päästä ja näemme harvoin.
ps. Luin eilen "Puutarhurin s-postista" alla olevan mietelauseen jonka haluan nyt viime viikkojen tapahtumien jälkeen lisätä tähän loppuun.
Eilen saimme kokea mukavan yllätyksen, kun vuosikymmenien takainen ystäväperhe piipahti käymään luonamme. Viimeisestä tapaamisestamme olikin päässyt kulumaan jo seitsemän vuotta. Tapaamisen riemu oli molemmin puolinen, puhelinyhteyksissä olemme toki olleet näinä vuosina mutta kasvokkain olosta on pitkä aika mikä johtuu välillämme olevasta pitkästä välimatkasta.
Juttua ja kuulumisten vaihtoa riitti, keskustelu tapahtui suomi-viro sekakielellä. Kummatkaan meistä eivät hallitse toistensa kieltä, mutta hyvin tullaan juttuun ja sitä piisaa.
Suomen ja viron kielessä on yllättävän paljon samankaltaisia sanoja, joissakin viron sanoissa on viitteitä omiin murresanoihimme. Sitten on paljon sanoja jotka tarkoittavat jotain aivan muuta kuin omat samat sanamme, niiden kanssa on oltava varovainen.
Turisimme muutaman tunnin ja sitten he lähtivät jatkamaan matkaansa kohti savoa.
Pirteän viikon päätteeksi odotan vielä tänään tapaavani tyttäreni anopin ja kenties apenkin. Hekin tulevat satojen kilometrien päästä ja näemme harvoin.
Tässä nämä piipertäjät.
ps. Luin eilen "Puutarhurin s-postista" alla olevan mietelauseen jonka haluan nyt viime viikkojen tapahtumien jälkeen lisätä tähän loppuun.
Mitä sitten haluatkin tehdä,
tee se nyt.
Huomispäiviä on vain rajallinen määrä.
-Michel Landon
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti