perjantai 31. joulukuuta 2010

Hyvää Uutta Vuotta 2011




Vuoden vaihtumisen kunniaksi on paikallaan leipoa kakku ja toivoa kaikkea hyvää tulevaksi vuodeksi. Seuraava ohje saattaisi olla kokeilemisen arvoinen.

Onnen kakun resepti
2 dl anteeksiantoa
2 dl lempeyttä
2 dl rehellisyyttä
2 dl kärsivällisyyttä
2 dl itsehillintää
3 dl oikeudentuntoa
2 dl hellyyttä
2 dl aurinkoista mieltä kohotusaineeksi

Kaikki aineet sekoitetaan yhteen ja paistetaan kodin lämmössä.

Onnekasta Uutta Vuotta ja Vuosikymmentä kaikille teille blogissani vieraileville!

tv. Marja


tiistai 28. joulukuuta 2010

Selvityspyyntö annettu

Tänään on hoidettu yksi murhe pois päiväjärjestyksestä. Saimme nimittäin joulun alusviikolla kirjeen Ely-keskuksesta jossa pyydettiin selvitys ympäristötuen luonnonhoitopeltojen säilyttämisvaatimuksen täyttymisestä. Kuulostaako järkevältä? No juu, asia koski yhden viljelemämme peltolohkon tietoja, lohko on viljelty luonnonhoitopellon ehdoilla. Kyseisellä peruslohkolla on kaksi eri kasvulohkoa, nurmea ja riistapellon kasveja. Näiden kahden eri lajin pinta-aloista oli kysymys verrattuna edelliseen vuoden tietoihin. Asiat eivät siis heidän mielestään olleet kunnossa ja nyt sitten teimme vastineen ja jäämme odottamaan mitä seuraamuksia tuleman pitää. Vein vastineen postiin ja laitoin kirjattuna menemään sillä sen on oltava perillä viimeistään 31.12. 2010.
Mahdollisen sääntöjen vastaisuuden vaikutukset hakemiimme tukiin lueteltiin kuuden rivin mittaisella tekstillä. Nyt siis tiedämme mitä tuleman pitää mikäli olemme tehneet rikkomuksia.
Voi "hyvät hyssykät", sanoi Äitini aikoinaan vastaavassa tilanteessa ja niin sanon nyt minäkin. On tämä EU-ajan maanviljelys sellasta paperin pyöritystä ja selvitysten antamista, että ei niin paljon nappaa järjettömyydellään. Päivittäin kirjaamme ylös mitä viljelytöitä tehdessämme teemme, että muistitiedon varassa ei ole mikään asia. Sikäli tämä ei ole mikään katastrofi, mutta harmillinen asia kuitenkin.


Tällasia kiilusilmiä siellä liikkuu öiseen aikaan siellä riistapellossa, riistakameran kuva.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapaninpäivän iltahetki

Aika ennen joulua oli vilkkaan toiminnan aikaa, mutta oli hiljentymisen hetkiäkin, kuten se kun sain kutsun olla mukana esikoululaisten joulujuhlassa. Monen moisten esteiden ja yhteensattumien vuoksi olin mukana pojan tyttären joulujuhlassa. Kaksitoista iloista esikoululaista esittivät ohjelmaa, lauluja leikkeineen, jotka koostuivat heidän syksyn aikana oppimistaan asioista. Heidän herttainen opettajansa kertoi kuinka nämä lapset ovat oppineet paljon asioita syksyn aikana ja sanoi olevansa ylpeä näistä oppilaistaan ja kehoitti myös vanhempia olemaan ylpeitä taitavista lapsistaan.
Tämä juhlahetki oli mukava kokemus myös isoäidille.

Jouluviikko menikin mukavasti siivoillessa ja nämä pienet piiperot olivat yhtenä päivänä auttamassa joulukuusen koristelussa ja tulihan siinä Emma-tonttukin koristelluksi niinkuin moni muukin paikka mihin keksittiin koristeita laittaa.

Jouluaattoon hiljennyttiin Ukko-kullan kanssa kahdestaan. Aattona oli pakkasta aika reippaasti ja niinpä klapin pesään heittämistä riitti ihan koko päiväksi.


Puolen päivän aikaan kuunneltiin ja katseltiin telkusta Joulurauhan julistus ja hiukan myöhemmin olikin jo riisipuuron aika. Haudoilla piipahdimme viemässä kynttilät jo iltapäivällä valoisan aikaan ennen pimeän tuloa ja saunomisen jälkeen olikin maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, niinkuin sanotaan.
Aatto vietettiin rauhallisesti kahdestaan Ukko-kullan kanssa ja valmistauduttiin huomiseen lasten ja lastenlasten tulemiseen.

Joulupäivä on meidän, Ukko-kullan ja minun, hääpäivä ja nyt siitä on kulunut jo 35-vuotta kun sanoimme toisillemme tahtovamme ... myötä ja vastamäessä... jne.
Tuo kihlajaiskuvamme on nyt saanut raamit ja nököttää pöydällä. Siitäkin tapahtumasta ja kuvan ottamisesta on aikaa + kaksi vuotta edelliseen lukemaan.
Niin aika kuluu ja ikää kertyy ja elämässä tapahtuu kaikenlaisia muutoksia.

Joulupäivänä lapset ja lastenlapset tulivat jouluaterialle, niinkuin menneinäkin vuosina on tapahtunut. Talossa on huisketta ja vilinää kun pienet piiperot menevät ja touhuavat ja ovat niin iloisia toisistaan kunnes viimetteeks ovat aivan uupuneita ja valmiita kotiin lähtöön ja saattaapa silloin vierähtää muutama väsymyksen kyynelkin.
Vanhimmat heistä jo tietävät, että Joulupukki on saattanut käydä tuomassa joitain paketteja kuusen alle ja sehän onkin aika jännittävää, että löytyykö sieltä mitään ja jos löytyy niin mitä sieltä löytyykään?

No, löytyihän sieltä tälläkin kertaa muutama paketti joita yhdessä Pappan kanssa selvitettiin, kuka minkäkin saa ja jokainen sai jotakin.

Kolme vanhinta lastenlasta ovat innostuneet laulamaan joululauluja, mikä on aivan ihana asia. Joulupäivänä Alisa lauloi heti tultuaan, että Joulupuu on rakennettu..., sen hän oli kuulema laulanut aattona Joulupukillekin.



Joulupäivän hetkiä pienten kanssa.


♪♫•*¨*•.¸¸❤¸¸.•*¨*•♫♪




Tapaninpäivän tunnelmia tonttuineen ja joulukukkineen.



Posted by Picasa

torstai 16. joulukuuta 2010

Pakkaskuurainen aamu


Tänään aamu hämärissä oli kaunista, kun jouluvalot loistivat kuuraisissa pensaissa. 
Oli todella tunnelmallinen aamulehden haku hetki.


sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Viikonlopun tapahtumia

Kyll o viliposaa, sano. Ulkona en ole tänään käynyt, mutta lämpömittarin lukema on jököttäny koko päivän - 15 asteessa ja aurinko on paistanu lähes koko päivän. Ukkokulta käy puolentoista tunnin välein ulkona, hän käy pannuhuoneessa lataamassa puuta pesään jotta meillä olisi lämmintä. Vanha talo on vanha talo ja nurkissa on viileetä ja kylmä tuppaa tulemaan sisälle.
Kissat eivät lähde ulos, mistä ihmeestä ne tietää sen ettei sinne voi mennä? Kumpikaan kissa ei ole tänään käynyt ulkona. 

Joulukortit kirjoitin tänään, halvemman taksan mukaan ne on viimeistään tulevana keskiviikkona oltava postissa, että ehtivät ajoissa perille. Viime vuonna tulleet kortit perkasin pois tuosta kymmeniä vuosia vanhasta joulukorttipussista, nyt se on tyhjillään ja odottaa mahdollisia tulevia jouluposteja.


Pikkuhiljaa joulun valmistelut alkavat vaikken niitä suuremmin aiokaan tehdä. Tavoite on kuitenkin, että koti olisi siisti ja puhdas niin laittaisin paikoilleen joitain joulun koristeita. 
Joulutähti on jo paikassaan tuvan ikkunan edessä ja loistaa siinä niin voimallisesti uuden kalliisti maksetun energiansäästölamppunsa ansiosta.



Eilen satoi lunta, sitä tuli taivaan täydeltä. Oli niin sopiva sää Menneen Ajan Joulumarkkinoille jotka alkoivat eilen ja jatkuivat vielä tämänkin päivää. Ne järjestetään Lohjan keskiaikaisella kirkkokentällä, jossa pienet myyntikojut, jotka ovat vieri vieressä, ovat täynnä käsitöitä ja leivonnaisia ja monen moisia herkkuja. Tunnelma on vanhanaikainen ja myyjät ovat pukeutuneet vanhaanmalliin.
Lähdin heti aamulla kohti kaupunkia jossa tytär tyttärineen odotti. Niinpä sitten lähdimme kiertämään ja tutkailemaan kojujen tarjontaa. Heti ensimmäisessä kojussa myivät miehet herkkuja mm Inkoonpuuroa, jota oli heti otettava mukaan sillä luulenpa että tällä tuotteella oli menekkiä, yleensä se loppuu kesken. Matkaa jatkettiin ja siinä samassa löivät kirkonkellot, jota pikku tytöt ihmettelivät ja taisi jäädä heille epäselväksi mistä oli kysymys.
Paljon oli villasukkia tarjolla, pieniä koristetonttuja ja enkeleitä, himmeleitä näin yhdellä myyjällä. Kynttilälyhtyjä, nahkarukkasia ja sormikkaita, huovuttamalla tehtyjä tuotteita oli monen moisia. Itselleni ostin pääpannan, melkein se on kuin myssy päälaki vain puuttuu. Tonttumuori myi neulahuovutettuja tonttuja jotka oli tehty lampaan villasta. Tällainen Emma-tonttu nimeltään päätyi minulle ja nyt se istuu tuolla salissa ja odottaa joulun tuloa. Alisa ei pitänyt näistä tontuista eikä olisi halunnut, että sellaisen hankin. Ehkä nämä ovat vähän pelottavia lapsen silmin katsottuna.


Myyntikojuja oli kymmeniä ja kymmeniä ja myytävää niin todella paljon ja monenmoista. Toin suutarinlohta ukkokullalle tuomisiksi. Lohen loimuttajatkin olivat paikalla, neulamuikkuja paistettiin parissakin paikassa ja niitä maistelimme ja hyviä olivat.

Ennenkuin tytöt alkoivat väsähtää kävimme vielä tervehtimässä lampaita jotka oli tuotu viihdyttämään ohikulkijoita. Ja kyllähän tytöt tykkäsivät olivat onnesta soikeita kun lammas tuli heitä tervehtimään.




Joulupukkia emme nähneet kuin alku tapahtuman laulukuorossa. Siihen eivät Mamman selitykset Joulupukin ruokatunnistakaan auttaneet yhtään mitään, niin kovin se Alisaa harmitti ettei pukkia näkynyt. Mutta silloin olikin jo tyttöjen jaksaminen lopuillaan ja pian lähdimme koteja kohden.

Lumen pöllytys oli aikamoinen kun ajelin kotia kohden ja paikoin ajokeli tuntui liukkaalta.
Kotiin oli taas niin mukava tulla. Vaikka en ollut reissussa viluinen niin kotona tuli vilu ja väsymys. Saunan lämmössä oli niin mahdottoman mukavaa ja vilutukset alkoivat viimeinkin hävitä kun päivän päätteeksi kuumensin glögia ja nautimme sitä pienen pienen Strohi tilkan kanssa. Muistan kuinka aikoinaan eräs iäkkäämpi ystäväni antoi ohjeen siitä kuinka tulee menetellä kun on viluinen olo, kuumaa mehua ja liraus Strohia ja tämä auttaa taatusti. Kannattaa koettaa, nautinnollista se ei ole, mutta kylläkin tehoisaa. Mainostamatta mitenkään vaan selvennykseksi, tämä kyseinen aine on Alkon tuote.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille!




torstai 9. joulukuuta 2010

Hirvet pihapellossa

 
 
 
Metsästäjät ovat koko syksyn ahkeroineet ja saalistaneet hirviä, mutta siitäkin huolimatta niitä on vielä jäljellä, niinkuin kuvasta näkyy.
Tämä kolmikko tepparoi aamupäivällä pihapellossa. 
Eivätkä elukat meistä välitä ovat täysin urbanisoituneita, rauhassa sain ottaa kuvia.
Aamulla ukkokulta totesi peuran käyneen yön aikana liki tuvan porrasrappusia.Saa nähdä koska se tulee kuistilla vastaan kun aamupöpperössä lähtee postia hakemaan.
 Naapurit eivät ole näköetäisyydellä, mutta paljon on liikettä varsinkin öiseen aikaan, eletään sulassa sovussa luonnon elukoiden kanssa.



maanantai 6. joulukuuta 2010

Hirvipeijaiset, syntymäpäivät ja itsenäisyyspäivä

Tämä viikonloppu on ollut vilkas kutsujen ja juhlien viikonloppu. Koti-ihmistä melkein hengästyttää tämä menemisen meininki. Mukavaa on ollut, olen tavannut useita tuttuja joita en ole nähnyt ties koska viimeksi, muutamien kohdalla taitaa olla kulunut vuosia.

Lauantai-iltana oli Hirvipeijaiset, joihin olimme saaneet kutsun. Perheen miesväki, ukkokulta ja poikani, olivat sitä mieltä, että sinne mennään. Hannasin viimeiseen asti vastaan, sillä kuulo-ongelmani takia ajattelin etten jaksa sitä sorinaa ja pörinää joka siellä vallitsee. Kaikenlainen melu on minun kuulolleni pahasta, tulee väsynyt olo eikä voi tietää mitä kanssa ihmiset puhuvat elleivät puhu suoraan korvaan.
Peijaistarjoilu oli todella maistuvaa hirvisoppaa ja hirvenlihavoileipiä. Hyvää ruokaa olivat naiset tehneet. Jälkkärinä oli kahvit toscapiirakkapalan kera.
Syömisen jälkeen orkesteri tahditti juhlijat tanssiin, niin ilta jatkui aivan huomaamatta.
Ilta oli mukava sillä tapasin niin monia vanhoja tuttuja joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia.

Eilen oli sitten perhejuhlan vuoro ja juhlittiin kolme vuotiasta tyttären tytärtä. Päivän sankari oli hivenen kipeän oloinen, mutta jaksoi ottaa vieraat vastaan reippaasti ja oli iloinen niinkuin aina. Mummo ja ukki olivat tulleet aamulla ja niin päivänsankarin odotus täyttyi. Sillä kuluneella viikolla hän odotti kovasti kovin mummon ja ukin tuloa ja yhdessä laskettiin päiviä tai öitä kuinka pitkä on aika heitin tulemiseen. Mummo ja ukki kun asuvat niin kovin kaukana ja siksipä heitä tavataan harvoin.
Serkut olivat myös paikalla, eli kaikki lapsenlapseni olivat koossa.
Vielä kerran onnea Alisalle, sillä hänen syntymäpäivänsä on tänään suomen itsenäisyyspäivänä jolloin liput hulmuavat saloissa.

Mm. tätä herkkua saimme maistaa eilen.


Tänään illalla olemme menossa Itsenäisyyspäivävastaanotolle pojan perheen luokse.
 Juhlien täyteiset päivät päättyvät tähän 93. itsenäisyyden vuoden juhlintaan.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.


keskiviikko 1. joulukuuta 2010

1. pvä joulukuuta

Positiivareiden Joulukalenterin joulumusiikkia soittavat luukut avautuvat taas.

Kalenteri löytyy tästä osoitteesta: