Esikoisen syntymäpäivä

Kerronpa mitä tapahtui 34-vuotta sitten, aika tarkkaan tähän kellonaikaan.

Illalla klo 19.30,  26.10.1976 syntyi meidän esikoisemme. 

Hän oli normaalipainoinen ja mittainen poikalapsi. 

Hänen maailmaan tulonsa tapahtui leikkauksella ja aika reipasta oli toiminta, sillä leikkaava lääkäri tervehti häntä veitsellään siten, että otsaan tuli pieni raapama. 

Siinä se merkki on otsassa vieläkin. Tosin arpi on nyt aivan pienen pieni koska poikani on siis jo aikuinen mies.

Ihana pikkuinen poika-vauva hän oli, hänellä oli syntyessään ihan vähä vähän tummaatukkaa, joka tosin lähti pois aika pian.

Sairaalasta kotiintulo olikin pieni seikkaulu, sillä juuri sinä päivänä satoi maahan ensilumi. Ukkokulta tuli meitä hakemaan kotiin ja niin taiteiltiin autolla loskan joukossa. Jännitettiin kovasti, että kuinka meitin matkalla käy, olihan kaikki toiminta vauvan kanssa uutta ja olimme tottumattomia uudessa tilanteessa. Meillä oli nyt painava vastuu maailman tärkeimmästä suojeltavasta pikku ihmisestä. Voi sitä onnen tunnetta. Jännää se oli matkan teko, mutta kaikki meni hyvin ja kotiin päästiin turvallisesti.

Siitä arki alkoi ja poikamme kasvoi ja sai aikanaan veljen ja sisaren.

Nyt pojat ovat jo yli kolmekymppisiä ja tytärkin täyttää seuraavaksi nuo kymmenet.

Niin aika kuluu ja nyt lapsien lapset kasvavat ja saamme seurata heitin kehitystänsä.

Tämä kuva on siirretty Microsoft Offisen kuvista.

Täysikuu

Viime yönä oli tosi upea täysikuu joka herätti valvomaan aamuyöllä. Peipperoin puoliunessa aikani ja lopulta tajusin alkaa ihmettelemään, että mikä lamppu valaisee  seinään jossa ei ole mitään valonlähdettä, mutta kuuhan se siihen loisti täydellä terällään. Kissatkin olivat hereillä ja ilmaisivat halunsa päästä ulos, niinpä sitten toteutin heitin toiveensa ja  päästin ulkoilemaan. Viileä oli ulko-oven avaus ja rappu kuurassa, hiukkasen oli pakkasta.
Aamuteevee kertoi, että lunta on satanut keskisuomea myöden. Niinpä, meille sitä ei taida tulla lainkaan sitä lunta. Eilen haivenoi taivaalta hetken aikaa jotain sellaista minkä juuri ja juuri havaitsi ja mitä ei kertynyt minnekkään ei tainnu tulla edes maahan asti tai viimeistään siinä se suli pois.


Flunssa jota olen köhinyt ainakin viikon verran on tehnyt kiusaa, pientä lämmön nousuakin oli parina yönä. Pää on kuin mehiläispesä, muutenkin kun tuo kuulematon korva suhisee koko ajan, flunssan aiheuttama sähinä on tehnyt olotilan aivan toivottomaksi. Olo on niin uupunut, ettei tahdo jaksaa tehdä yhtikäs mitään. Mutta, aika aikaansa kutakin sanotaan, kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.

Yhtenä tämän viikon saamattomuuden päivänä, kun vettä tuli aika lahjakkaasti eikä ulkotöistä näin ollen tullut mitään, lähdimme kaupunkiin ostoksille. Asiointi-kaupunkiimme pääsee nykyään useampaa tietä pitkin, yksi niistä on uusi moottoritie ja sen kautta lähdimme tällä kertaa köröttämään. Iso osa matkasta tunneleiden läpi ajettuamme poistuimme kaupunkiin menevään liittymään ja edelleen kaupunkiin. Ukkokullalla oli monenlaisia varaosatarvikkeita hankittavana, niitä hän haki sieltä, täältä ja tuolta ja aikani kului mukavasti häntä odotellessa, sitä harmittelin etten ollut ottanut sukankudintani mukaan olisi siinä muutama kerros tullut kudotuksi.
Viimeiseksi piipahdimme huonekalukauppoihin. Nykyään kun kaikkea keskitetään niin ovat nämä kaksi huonekalukauppaa joissa kävimme ritirinnan, ovet vastakkain saman katon alla.
Siitä on todella pitkä aika kun viimeksi ollaan huonekaluja hankittu ja nyt sitten istuttiin ja koetettiin sohvat ja löhötuolit läpikotaisin. Suurin osa niistä oli meikäläiselle sopimattomia, mutta joukossa oli muutama hyvä, istumakorkeudeltaan tarpeeksi korkea ja suoraselkäinen yksilö.
Kaikki mitä havainnoitiin meni mietintämyssyyn eli hautumaan. Valaiseva oli katselukierros, hankinnat tehdään ajallaan.

Menen maanantaina silmäpolille, sain perjantaina peruutusajan silmäkuvaukseen. Tämä tapahtui nopsaan ja siitä olen iloinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Maanantain tapahtumia

Tässä on kaikki se valkoinen joka taivaalta on meille tipahtanut. Lauantaina ripautti pari kertaa noita rakeita. Kesäkelit siis jatkuvat.

Mustat pilvet ja auringonpaiste vuorottelivat koko viikonlopun ajan.

Viikonloppu meni flunssan kanssa tokkuroidessa. Melkeinpä ainut asia jonka sain aikaiseksi oli kuvakirjatilauksen tekeminen. Päähenkilö tässä kirjassa on toiseksi nuorin lapsenlapseni. Hän täyttää tulevana Itsenäisyyspäivänä kolme vuotta, hänen merkkipäivänsä innoitti minut tähän valokuvien valkkaamiseen ja kirjan sivuille asetteluun. Homma oli haasteellinen, mutta tehdyksi tuli ja tilaus on tekijälle annettu.

Samalla tein joulukorttitilauksenkin, valkkasin yhden vanhan ottamani kuvan ja laitoin siihen tekstit, niin on tuokin homma alullaan. Jännityksellä odotan minkälainen on paluuposti.

Tänään, maanantaina, onkin ollut aika vilkas päivä. Heti aamutuimaan piipahdin kaupungissa, silmälääkärillä. Tutkittuaan silmäni lääkäri lupasi laittaa lähetteen sairaalan silmäpolille, jäin siis odottamaan kutsua silmäkuvaukseen. Kotiin tultuani oli tytär lapsineen tullut käymään.  Piipahti siinä poikakin lapsineen hakemassa lehtipuhaltimen.

Touhukas viikon avaus, josko antais puhtia tekemisiin muillekin päiville.

Tämä nuorempi poikani on metsämies, metsästys on hänen tärkeä harrastuksensa. Hän tarkkailee luontoa ja sen eläimiä, tänään hän havaitsi maakotkan istuvan kuusen latvassa. Sitä sitten lähdin kiirenvilkkaan kuvaamaan. Lopulta kotka lähti lentoon ja joukko joitain muita lintuja, mahdollisesti korppeja, hätisteli sitä pois kova äänisesti kraakkuen.

 Tässä se kotka tulee ...

... liitelee, liitelee ...

... hätyyttelijä liitelee yläpuolella.

Kuvat eivät ole hyviä, mutta vaikuttava kokemus oli tuon näkeminen ja lintujen seuraaminen.

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille täällä piipahtaneille!

Aamu oli niin aurinkoinen ja kaunis, yöllä oli ollut pari astetta pakkasta. Nurmikko ja rakennuksien katot olivat kuurassa. Tänä syksynä on yhden käden sormin laskettavissa ne yöt jolloin pakkanen on vieraillut, mutta nyt tuntuu että talvi on tulollaan.

Pojan poika tuli aamulla hoitoon aamupäiväksi. Laitettuani ruuan uuniin tulemaan lähdimme ulos. Siellä keinuttiin ja katsasteltiin paikkoja ja erityisesti tarkkailtiin kasveja. Valokuvia otettiin, hän kännykälläni ja minä kamerallani.

Vuorenkilpi on saanut aika upean punavärityksen.

Lumimarjassa oli upeita terttuja.

Vaahterassakin oli vielä muutama lehti tallella.

Pihapuussa oleva linnunpönttö tarkistettiin.

Juho teki havainnon, että muurahaiset ovat menneet pesäänsä, koska niitä ei näkynyt missään.

Tarkistukset tuli tehdyksi ja niin lähdettiin katsomaan josko ruoka olisi valmista ja olihan se. Lasagnette pöytään ja eiku syömään. Ruoka oli maistuvaa ja teki kauppansa, oli kuulema Juhon lemppari ruokaa.Tämänhän minä tiesinkin.;)

Leppoisasti meni aamupäivä ja kun isi tuli poikaansa hakemaan oli heitin lähdettävä eteenpäin, koska isillä oli töihin meno, iltavuoroon.

Nämä aikaansaannokset laitoin mukaan, kotiin viemisiksi.

Loppupäivä meni mukavasti ulkotöitä tehden. Kaikki kesäkukkapurkit on nyt tyhjennetty ja laitettu talviteloilleen ja laitoin jo yhden kynttilälyhdynkin oksalle roikkumaan. Sillä nyt kun illat hämärtyvät sadokasta vauhtia on taas mukava laittaa kynttilät lyhtyihin tuikkimaan.

Tosi kylmä maanantaipäivä

Talven tulemisen merkit ovat vahvasti ilmassa, sillä ulkona on vain muutama aste lämmintä ja tuulee navakasti  pohjoisesta. Aurinko on ollut taivaalla koko päivän.
Viime yönä on tuo tuuli saanut viimeisetkin vaahteran lehdet irtoamaan. Ulkosalla alkaa olla aika aution oloista.Koivut kyllä pitävät lehtensä vahvasti kiinni samoin kuin sireenitkin.

Tänään ollaan leikattu nurmikot, todennäköisesti viimeisen kerran tänä syksynä. Samalla siinä ovat murskaantuneet viimeiset puista pudonneet lehdetkin. Kaikki on niin mahdottoman kuivaa, ruoho ja lehdet, että leikkaaminen onnistui tosi näpsästi. Kylmyys oli kiusana, niin että vielä sisälle tultuakin menee kropassa vilun väreet.

Välillä leikkuri rikkoutui, mutta ei hätää ukkokulta korjasi sen taas kuntoon ja meno jatkui ja nurmikot tuli leikatuiksi.

 Kissatkin ovat niin kovin mielellään tuvassa sisällä, varsinkin tämä meitin vanharouva Pörrö. Hänen pian parikymmentä vuotta vanhat jäsenet kaipaavat lämpöä. Vesisängyssä makoilusta hän pitää aivan erityisesti, vaikkei se olekaan hänen paikkansa. Vähän on tässä asiassa tottelematon toisinaan.

Kaikesta huolimatta ja kuitenkin ... nyt me jäädään odottelemaan, että koska meille tulee ensilumi. Monessa muussa paikassa se on jo kuuleman mukaan satanut.

Hääjuhlat

Monivaiheinen ja tapahtumarikas viikko takana, kiirusta on taaskin piisannu.
Kaikista viikonpäivistä odotetuin päivä oli lauantai, sillä se oli juhlapäivä ja siihen sonnustautuminen alkoi heti aamusta. Silmät auki ja kahvikupposet huiviin ja eiku menoks. Kampaajan tuolille heti aamulla ja siitä se valmistautuminen lähti etenemään.
Puolenpäivän jälkeen alkoivat lapset lapsineen olla paikalla ja koossa ja siitä sitten lähdettiin ajalemaan kohti hääjuhlaa.
Hääkutsu on aina mukava saada. On mukava olla todistamassa kahden rakastavaisen antamia lupauksia ja kokemassa hääjuhlan herkkiä hetkiä.
Näitä oli eilenkin, morsian oli kaunis ja sädehtivä ja sulhanen komea ja miehekäs, he olivat niin onnellisia toisistansa. Niin olivat appivanhemmatkin onnellisia ja mikä oli ollessa olivathan heidän lapsensa löytäneet toinen toisensa. Sillä, "kaksin aina kaunihimpi", sanotaan sananlaskussakin.

Tässä odotetaan avioparia tulevaksi ulos kirkosta ja pian vehnä lentää ja onnentoivotukset sen mukana.

Hääjuhlaa vietettiin tuhatvuotisen kulttuurin maisemissa ja museoympäristössä.

Krouvissa, jossa on avoin tulisija ja jykevät honkarakenteiset kalusteet.

Pitosalin hämäryydessä loivat tunnelmaa myös kynttilät ja syksyn värein tehty kattaus.

 Ruokailu aloitettiin kaason antamien ohjeiden mukaan; ensin ottavat lapset ja sen jälkeen otetaan pöytäkunnittain. Tämä olikin vallan mainio oivallus. Sillä lapsia oli paikalla runsas kymmenkunta. Kun he saivat ruokansa he söivät sen halulla ja turhat kitinät olivat poissa. Ruoka oli todella hyvää ja kermatäytekakku, jossa oli mansikat koristeena ja sisällä vadelmaa mustikoiden kera, kruunasi kaiken.

Puheita pidettiin ja niiden tiimoilta riitti monta hauskaa hetkeä. 

Mukavat olivat juhlat ohjelmineen kaikkineen.

Aika monissa häissä on elämän varrella tullut oltua mukana, mutta nämä olivat ensimmäiset syyshäät, yleisimminhän häitä vietetään kesällä.

Syksyllä luonto on komeissa vaihtelevissa väreissä ja illan pimeneminen luo oman viehättävän tunnelman.

Todistetuksi tuli, että syksy on mitä mainioin vuodenaika järjestää hääjuhla.

Tänään sulatellaan eilisen illan syömisiä ja tapahtumia ja huomenna alkaa taas uusi viikko ja siellä uudet tapahtumat.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Maanantai-aamuinen taivas

Taivas oli tänä aamuna klo seitsemän tienoilla ihan ihmeellisen värinen, oli pakko ottaa nämä kuvat.

Kuun loppu köllötteli kaakossa.

Itäisellä taivaalla oli aurinko nousemassa ja näkymät punaiset.

Näitä kannattaa klikata niin näkymä on toisenlainen.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!