Lokakuun ensimmäinen päivä

Niin on mukava perjantai-iltapäivä. Sillä pitkästä, pitkästä aikaa olen aivan yksin kotosalla ja saan puuhata tekemisiäni just niinkun haluan. Ukkokulta on kaupuntissa tietsikkakurssilla iltapäivän, siellä hän käy nyt kerran viikossa muutaman viikon ajan. Saanhan hänen kotona ollessakin tehdä mitä haluan, mutta tää on nyt minun extra-aikaa, mukavaa kun on täydellinen oma rauha tekemisilleni.
Tänään olen siivonnut, koti on nyt imuroitu ja lattiat pesty, on taas siistiä ja puhdasta. Eilen sain laitetuksi tuvan ikkunatuplat paikoilleen. Kyll nyt kelpaa vaikka tulisi kovemmatkin pakkaset nin ei ihan ekaks viluta.

Kodin siivoamisen tekemisen hetki on tullut vanhemmiten todella terapeuttiseksi tuokioksi. Siivotessani olen huomannut, että ajatuksissani käyn lävitse ja mietin kaikenlaisia asioita. Niin omia kuin läheisten ihmisten ja vieraanpienkin kanssa tapahtuneita asioita siinä tulee kelattua. Toisinaan tulee hetken valaistumisen tuokioitakin jonkin asian suhteen jota on pohdiskellut yksin mielessään.
Kait se on niin, että itse siivoaminen tapahtuu itsestään, ei tartte ajatella mitä tekee,  ja se siivoamisen tekeminen panee päänupin ajatukset liikkeelle. Tässä tilanteessa yksinpuhuminen ei kyllä liene oikein viisasta. Harmikseni havahdun välillä tokasuihini. No lähinnä kissat niitä kuuntelevat. Kissat eivät pidä lainkaan siitä, että siivoan. Luikkivat pitkin nurkkia ja loppujen lopuksi menevät mielellään ulos.

Mikäs siellä ulkona puskan juuressa on ollessa kun aurinko paistaa ihanan lämpimästi.

Viime yönä olikin ensimmäinen yö kun ulkona oli hivenen pakkasta, mutta vain hivenen. Lähdin aamulla asioille apteekkiin ja kauppaan ja ennen lähtöä sain rapsuttaa tuulilasin, oli jäässä meinaan!
Jatkossakin on luvattu näitä mukavia kirkkaita syksyisiä päiviä, ihanaa!
Ulkona on vielä joitakin niittämisiä jotka on hyvä tehdä ennekuin ne isot sateet alkavat.
Viimeinen oli oma ennustukseni, joka perustuu toteamukseeni tämän vuoden sää olosuhteista, että mitä säätä alkaa pitämään niin sitä sitten on pidemmän aikaa kunnes taas vaihtuu joksikin muuksi ja oletan, että nyt olis sateen vuoro. Niin, että olikos tuossa ennustuksen perustelussa mitään järkeä, ei tainnu olla!

Nostin viileältä kuistilta pelargoniat tuvan pikkukeittiön ikkunan eteen. 

Aikomukseni on yrittää viedä ne läpi talven ja saada ne tulevana keväänä taas virkoamaan. 

Sittenpä ikkunan takaa tulikin kameran linssiin ulkopihalla oleva sepelikuorma!

No niin, ja siellähän se kuorma-auto onkin ja levittää sepeliä kylätielle.

Mukava aurinkoinen perjantai-päivä alkaa kallistua iltaan ja huomenna on taas tiedossa mm lastenhoitoa ja hirvimiehet aloittavat jahtikautensa.