Väsy, väsy

Syksyinen koillis-itätuuli pyyhkii voimallaan pitkin peltoja, pihaa ja nurkkia.
Kellastuneet vahteran ja koivun lehdet varisevat pihapuista ja lentää tupruttavat tuulen mukana edes takaisin. Lämpötila on reippaasti alle kymmenen asteen.
Aurinko paistaa, on valoisa mutta aika kylmä syyspäivä.

Itselläni on huonosti nukuttu yö takana ja olotila aina vaan niin tosi kurja. Vatsatauti oli yöllä vaivana ja parhaillaan on pää kuin mehiläispesä ja olo uupunut. Jos ei tästä joku syysräkätauti tule niin ihmettelenpä.
Tekemättömät työt alkaa pikkuhiljaa harmittamaan. Tuvan ikkuna tuplien laitto on jätettävä tältä päivälta, kai on parasta ottaa ensin lämmintä juomaa ja painua pehkuihin, poskipäätkin alkaa jomottaa. Olen niin kankea, hidas ja väsynyt. Ei auta, kyllä se tästä vielä iloksikin muuttuu. :)

Tänään ei ukkokultakaan taida olla niin voimallinen.

Kuva lainattu Microsoft Clipistä.

Omenakarnevaalit

Tänään oli aivan ihmeellisen lämmin ja aurinkoinen päivä. Lämpömittari varjossa näytti +18,4 astetta, mikä on uskomattoman paljon tähän aikaan syyskuussa. Kaunis ja kirkas sää vallitsi oli mainio ulkoilu sää.

Käväisin kaupungissa heti aamulla ja totesin, että varmaan osittain upean sään ansiosta oli tosi paljon ihmisiä liikkeellä. Mutta olihan siihen toinenkin syy, jonka olin tohinassani täysin unohtanut. Omenakaupungissamme vietettiin tänä viikonloppuna Omenakarnevaaleja. Tapahtuma on perinteinen vuosittainen omenasadon korjuu aikaan pidetty karnevaali johon liittyy monia tapahtumia. Silloin valitaan mm. vuoden Omenatyttö, hän esiintyy kotiseutunsa pr-henkilönä markkinoiden  kotikaupunkia ja sen seutua erilaisissa tapahtumissa.

Uutena ohjelmanumerona on tänä vuonna Suomen variksenpelättimen valinta.

Mielenkiinnolla jään odottamaan valintojen tuloksia, varsinkin tuo jälkimmäinen valinta on mielenkiintoa herättävä.

Näillä seuduilla on omenoita viljelty hyvin pitkään ja paljon. Viime vuosisadan alulla niistä on saatu lisätulojakin, kun niitä mentiin myymään pisimmillään Helsingin kauppatorille asti. Myyntipaikka oli hyvä jos päästiin lähelle Keisarinnankiveä, kertoi Appeni, hän oli mukana näillä myyntimatkoilla. 

Hevoskuormaan lastattiin omenia ja puunperunoita eli päärynöitä, myöskin niitä viljeltiin silloin. Matkalla jouduttiin yöpymään sillä matkanteko kesti useamman päivän,  matka saattoi olla hyvinkin tapahtumarikas ja monivaiheinen.

Siis, syökäämme kotimaisia omenoita!

YKSI

Löysin tälläisen meemin ja innostuin kokeilemaan.

Eli pitää vastata yhdellä sanalla.

1. Missä kännykkäsi on?   -taskussani

2. Puolisosi?    - tuvassa

       3. Hiuksesi?    -harmaantuvat

4. Äitisi?    - poisnukkunut

5. Isäsi?     - poisnukkunut

6. Suosikkisi?   -lakritsi

7. Unesi viime yönä?   - normaali

8. Mielijuomasi?   - vesi

9. Unelmasi/tavoitteesi?    - pienet

10. Missä huoneessa olet?   - työhuoneessani

11. Harrastuksesi?     - lukeminen

12. Pelkosi?    -  ei

13. Missä haluat olla 6 vuoden päästä?   - eläkepäivillä

14. Missä olit viime yönä?   - nukkumassa

15. Jotain, mitä sinä et ole?    -  hoikempi

16. Muffinssit?      - ok

17. Toivelistalla?    -  terveys

18. Paikka, missä kasvoit?   - Nurmes

19. Mitä teit viimeksi?      - neuloin

20. Mitä sinulla on ylläsi?   - t-paituli

21. Televisiosi?    -  taulu

22. Lemmikkisi?    -  kissat

23. Ystävät?    -  muutamia

24. Elämäsi?   - vilkasta

25. Mielialasi?   -vakaa

26. Ikävöitkö jotakuta?   - en

27. Auto?    -Volkkari

28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi?    - farkut

29. Lempikauppasi?   -Prisma

30. Lempivärisi?   - musta

31. Milloin nauroit viimeksi?   - tänään

32. Milloin viimeksi itkit?    - viikolla

33. Kuka lähettää tämän edelleen    -  minä

34. Paikka minne menet yhä uudelleen ja uudelleen?   - rantasauna

35. Henkilö, joka s-postittaa minulle säännöllisesti?   - facebook

36. Lempiruokapaikka?   - Haukanpesä

37. Unelmalomasi?   -  Kossilla

38. Mikä ei ota sinussa syntyäkseen?   - painonpudotus

39. Mistä nautit?   - rauhallisuudesta

40. Miten voit?   - normaalisti

Ota mukaasi, jos haluat.

Desiderata

Näiden kiireisten viikonpäivien lomaan on välillä mukava istahtaa ja lukea vaikkapa jokin runo, tässä yksi rauhoittava sellainen:

Desiderata

Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle
ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen.
Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista,
pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi
ja kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä,
heilläkin on tarinansa kerrottavana.

Vältä äänekkäitä ja hyökkääviä henkilöitä.
He ovat piina sielulle.
Jos vertailet itseäsi muihin,
voit tulla turhamaiseksi ja katkeraksi,
sillä aina on olemassa suurempia ja mitättömämpiä
ihmisiä kuin sinä itse.
Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi,
olipa se kuinka vaatimaton tahansa;
se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa.
Harrasta varovaisuutta liiketoimissasi,
sillä maailma on petkutusta täynnä.
Älköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille,
mitä hyvyyttä on olemassa.
Monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita,
ja kaikkialla elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi.
Varsinkaan älä teeskentele kiintymystä.
Älä ole ivallinen rakkauden suhteen,
sillä kaiken kuivuuden ja hurmattomuuden keskellä
se on ikuista kuin ruoho.

Ota lempeästi vastaan vuosien antama neuvo
luopumalla tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista.
Kasvata ja vahvista henkeäsi suojaamaan sinua
äkillisen epäonnen kohdatessa,
mutta älä masenna itseäsi kuvitelmilla.
Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.
Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.

Olet maailmankaikkeuden lapsi, et puita ja tähtiä vähäisempi,
sinulla on oikeus olla täällä, ja vaikka sitä joskus epäilisitkin,
maailmankaikkeus joka tapauksessa kehittyy
niin kuin sen tulee.

Sen vuoksi ole sovussa Jumalan kanssa,
olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa ja
mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi
elämän hälisevän sekasorron keskellä,
säilytä rauha sielusi kanssa.
Kaikesta teeskentelystä, raatamisesta
ja särkyneistä unelmista huolimatta
tämä on sittenkin kaunis maailma.

Pysy valppaana - pyri olemaan onnellinen.

Löydetty St. Paulin kirkosta Baltimoresta v. 1692

Lämmin syyspäivä

Eilen illalla olin toista kertaa Sukututkimuksen peruskurssilla joka alkoi paikallisessa kansalaisopistossa viime viikon maanantaina. Meitä asiasta kiinnostuneita ja innostuneita oli paikalla kuusitoista kappaletta. Kurssin vetäjä on paikallinen historiantutkija, asiansa tietävä ja osaava mieshenkilö. Hänellä on selkeä ja kuuluva ääni, on nautinto kuunnella hänen johdonmukaista puhettaan. Eikä minun tarvitse mitenkään herkistellä tai ottaa kuulolaitettani käyttöön vaan kuuntelu sujuu vaivattomasti, tästä olen suunnattoman iloinen.
Joillakin osanottajilla on aiempaa kokemusta sukututkimuksesta, suurimmalle osalle asia on uutta ja kiinnostus suuri uutta tietoa kohtaan.
Eilen illalla paneuduimme monipuolisesti sukututkimuksen lähteisiin, saimme internetosoitteitakin joihin voimme mennä tutustumaan. Perehdyimme vanhaan kirjoitustapaan ja saksalaisiin aakkosiin, tästä aiheesta saimme kotitehtävänkin.
Mielenkiintoista tämä on, niin mielenkiintoista, että tänään menikin aamupäivä tutkiessa aakkosia ja netistä löytyviä seurakunnan kirkonkirjoja. Paljon löytyi tietoa uutta ja vanhaa, jo tiedossa olevaa perimätietoa.
Tämä on todella mielenkiintoinen asia ja haaste.

Täytyy sanoa, että onneksi poika tuli lapsineen iltapäivällä käymään muuten olisin istunut koneella koko päivän ja tutkinut talon sukujuuria. Ukkokullan sukujuurista on olemassa tutkittua tietoa, mutta niitä oli kuitenkin mukava tutkiskella.
Tarkoituksenani on alkaa tutkia omia juuriani.

Tänään oli varsin lämmin sää ja iltapäivällä paistoi aurinko, oikein hyvä sää ulkona liikkumiseen. Näiden pienten piiperoiden kanssa lähdin lähimetsään etsimään sieniä ja löytyihän niitä. Niinkuin kuvastakin näkyy niin tuttuja kärpässieniä oli tarjolla tämän tästä. Karvalaukkuja ja kangassieniä löysimme ja tatteja jotka olivat jo nähneet parhaat  päivänsä. Juho-poika oli kyllä hyvin pian aika uupunut ja halusi pois. Rankkaa se on kun pieni ihminen koettaa nostaa jalkaa kaikenmaailman risujen ja oksien ylitse. Kiirehän meillä ei ollut minnekkään ja niinpä etenimme käsikädessä rauhalliseen tahtiin ja jututettiin etanakin siinä matkalla, joka lupasi poutaa huomiseksi, kun sitä siltä kyselimme. Heinäsirkat hyppelivät heinäpellossa jossa Lenni-Kalle meitä odotti. Lenni-kissa ei lähtenytkään meidän mukaan metsään saakka vaan jäi pellolle odottamaan paluutamme. Pian oltiinkin kotona ja kaikki siis jaksoimme kulkea omin jaloin loppuun saakka.

 Lapset olivat voipuneita ja keskittyivät telkun katseluun, heillä ei ollut aihetta pieninpäänkään nahisteluun niinkuin ennen metsään lähtöä oli ollut.

"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt.
Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt.
Kas, pienet karhut vekkulit on nyt käyneet suureen joukkiohon.
On päivä teddykarhujen villin retken!"

 

Tätä me laulettiin ja hyräiltiin metsässä kun pienimmän voimat meinasivat loppua.

Lapset ja Lenni-Kalle ovat keskenään ylimpiä ystäviä.

Syksy

Pihakoivusta sataa kauniisti nurmikolle keltaisia lehtiä. Syksy on siis tullut ja kasvillisuus vaihtaa väriään ja lopuksi karistaa lehdet ennen talven tuloa. Puut ovat vielä pääasiassa vihreät, joukossa on kellastuneita lehtioksia.

Syksyllä on niin monenlaiset talven tuloon valmistelevat tehtävät tehtävänä.
Perjantaina oli nuorempi poika lastensa kanssa käymässä. Hän rakenteli peurojen syöttölaitetta, metsämies kun on. Metsästyskausi alkaa ja talvi tulee ajallaan ja metsän eläimillekin on ruokaa huolehdittava.
Ukkokulta ja poika hakivat rannasta pois puiset pihakalusteet, niiden käyttökausi on ohi tältä vuodelta. Siis hyvästi kesä.
Lindan ja Juhon kanssa touhuttiin kaikenlaisia askareita, oltiin ulkona kun oli niin mukavan lämmin päivä ja seurailtiin verstaalla miesten rakennushommiakin. Siinä touhutessamme vähän törmäiltiinkin toisiamme päin Lindan kanssa,  tyttö totesi, "että olet sinä Mamma ihanan pehmeä kun törmätään" ja silitti minun pulleroa vatsaa. "Niin eihän mulla luut ole kiusana" totesin ja päälle päätteeksi iloitsimme yhdessä. Vaikkei minulla näiden kilojeni kanssa ole aihetta ilotella, huono juttuhan ne ovat. Mutta se on taas toinen tarina....
Otin tietoisen riskin ja laitoin iltaruuaksi kaalilaatikkoa, se kun on mielestäni niin mahdottoman hyvää varsinkin näin syksyllä kun kaali on tuoretta.  Niinkuin arvata saattaa eivät lapset sitä syöneet, oli se niin pahaa heitin mielestään. Kaikille muille se maistui ja on se sitt hyvää, sanon vaan. Niinkuin kaikki juureksetkin tähän aikaan vuodesta, ovat ne niin tosi maukkaita raakana tai kypsennettynä.

Miniäni repareerasi minua perjantaina, hän teki kulmakarvoistani taas niin näpsäkän näköiset ja väriset ja poisti kasvoista liiat intohimon karvat.

Kutominen on näin syksyllä ajankohtainen asia, sitä olen tehnyt ja hankkinut lisää lankojakin ihan niinkuin niitä ei olisi tarpeeksi jo ennestäänkin. Neulominen eli kutominen on asia josta tykkään tosi paljon, mutta jossain vaiheessa ne tekeleeni tahtovat vaan jäädä keskeneräisiksi. Parhaillaan on siis neulomisbuumi meneillään.

Tässä Lenni-kissakin sanoi mau!(tarkoitti varmaankin, että moi!) ja tuli kiehnäämään jalkaani.

Se oli eilisen päivän teillä tietymättömillä, oikein oltiin jo huolissamme hänestä. Onneksi ei ilves ollut häntä pistänyt poskeensa, niinkuin jo pelkäsimme.

Taas on kaikki hyvin ja kissat kotosalla.

Unohdus

Olihan taas oikein aamujen aamu liikkeelle lähdön suhteen. Pommiin en nukkunut, ei mitään sellaista, mutta olinpahan vaan taas puolipukeisena liian pitkään. Touhusin aamutouhuja, siivosin kissan jätöksiä vessassa olevasta hiekkalaatikosta ja touhusin askareitani rauhalliseen kiirettömään tahtiin. Sitten olin kuulevinani pienen koputuksen ovelta ja siinä samassa tuli mies tupaan. Iik... voi harmi olin täysin unohtanut sopineeni hänen tulonsa kello kahdeksan ja yhdeksän välillä ja siinä hän nyt sitten oli kahdeksan aikaan niinkuin olimme sopineet. Tälle asiakkaalleni olin luvannut tarkistaa hänen saamansa veropäätöksen. Siinä sitten selittelin ikääntymisestä johtuvaa huonomuistisuuttani ja olin tosi nolona ja harmeissani. Ukkokulta oli onneksi paikalla ja jätinkin miehet keskenään rupattelemaan, niin sain itseni kuntoon ja tietokoneen aukenemaan ja pääsin tarkistuksen tekoon. Sillä aikaa miehet nauttivat kaffetta ja pikkuleipää, jotka löysin tarjolle siinä tohinassani.
Tosi nolo juttu oli tämä tapahtuma. Olen jo monet vuodet elänyt kalenterimerkintöjen kautta, kaikki tiedossa olevat menemiset ja tapahtumat pitää olla merkittynä muistiin, mutta mihin se merkataan, että muistan katsoa sitä kalenteria?!?! Toivottavasti muistitilanteeni ei nyt ole näin huonossa jamassa, huh huh. Viime päivät ovat vaan olleet niin kiireisiä ja rasittavia, että näin pääsi käymään niin haluan uskoa.

Olen nimittäin viimepäivinä siivonnut komeroita ja muitakin jäämistöjä. Paljon olen heittänyt tavaraa pois poikkeen ja joitain aarteita olen vielä uudestaan laittanut takaisin komeron täytteeksi. Niinkuin nämä soljet ja sukkanauhan pidikkeet, ovat aivan varmasti vanhoja eivätkä mitään uusvanhoja, oliskohan nuo ihanuudet mahdollisesti viiskytluvulta. Tuo alla oleva kangaspalakin tuli vastaan sieltä kaapin kätköistä.

Eilisen päivän päätteeksi, illan jo pikku hiljaa hämärtyessä, mentiin rantaan saunomaan ja uimaan. Päätteeksi istuskeltiin takkatulen loimussa ja katseltiin tyyntä järven selkää. Maisema muuttuu päivä päivältä syksyisemmäksi, mutta lämmintä on, järven vesikin oli + 16 asteista, mukavasti virkistävää.

Aamu hämärät

Huomenta, onpa pimeä aamu; oli tämän aamun toteamus kun kuuden jälkeen silmäni avasin. Totisesti nyt alkaa olla ilmassa vahvat syksyn etenemisen merkit.

Pani askarruttamaan, että koska aurinko nouseekaan ja olihan siitä otettava selvää ja oitis tieto löytyi: Tänään keskiviikkona 08. päivänä syyskuuta päivän pituus on 13h 33m ja huomenna päivä on 5m 27s lyhyempi täällä meitin nurkilla.
Kyseinen tieto löytyi Weather Undergroundin sivuilta. 
Lainasin sieltä vielä tuon alla olevan taulukon. Mainioita nuo sanonnat porvarillinen hämärä, nauttinen hämärä ja astronominen hämärä.

Valoisa Aika	06:34 EEST	20:08 EEST
Porvarillinen Hämärä	05:50 EEST	20:52 EEST
Nauttinen Hämärä	04:55 EEST	21:47 EEST
Astronominen Hämärä	03:48 EEST	22:53 EEST
Kuu	06:37 EEST	19:26 EEST

Siinä tietopläjäys minulle tähän aamuun. Aamuun jolloin heräsin porvarillisen hämärän aikaan. :)

Porukalla sienireissulla

Tytär tuli tyttäriensä kanssa piipahtamaan ja niin me tytöt lähdettiin lähi mettään sieniä kattelemaan. Korit vaan jokaiselle mukaan ja pari veistä, sieniveitset olivatkin teillä tietymättömillä? Pienin piipero tyttönen jäi ukkokullan hoteisiin.
Alisa oli elämänsä ensimmäistä kertaa sienessä, hyvin nopeasti hän pääsi jyvälle mitä ollaan tekemässä. Reippaasti jalka nousi ja hän alkoi havaitsemaan sieniä ja niitä sitten syynättiin, että mitä otetaan koriin ja mitkä jätetään metsään. Kanttarelleja löydettiin ja pari tattia, kaikki muut löydökset saivat jäädä metsään. Suppilovahveroita ei vielä näkynyt, ei taida olla vielä aikakaan.

Kärpässieneen törmättiin, niinkuin aina käy sienireissulla.

Lenni-kissakin oli mukana matkassa. Hän oli vauhdikas ja silppasi välillä ylös puun runkoa pitkin. Sille ei vaan kelvanneet kanttarellit joita Alisa tarjosi välipalaksi.

Tähänkin törmäsimme.

Tämän kalutun tolpan päässä on metallitappi johon laitetaan nuolukivi jota metsän elukat tykkäävät nuolla, lähinnä sitä nuolevat hirvet ja peurat.

Tässä vaiheessa Alisa oli jo niin tottunut sienestäjä, että hän otti pomon roolin ja kertoi mihin suuntaan Äiti ja mihin suuntaan Mamma lähtevät sieniä etsimään. Hän on tässä toimekkaana.

Meidän putsaamaton sienisaalis on tässä. Ei suuren suuri ollut saanto, mutta emme olleet metsässä kuin pienen aikaa ja pienellä alueella.

Kotona kävimme vielä ennen sisään tuloa katsastamassa kypsät luumut. Löytyihän niitäkin sen verran, että pääsimme maistelemaan. 

Järvivesi viilenee

On kulunut pari päivää niin ettemme ole päässeet rantaan saunomaan. Tänään, sateisena ja ensimmäisen syysmyrskypäivän iltana sitten menimme ja saunoimme.
Ensimmäinen ajatus rantaan mennessä oli, että nyt syksy on tullut. Vettä vihmoi ja oli niin kovin valotonta.

Sauna ja tupa laitettiin lämpiämään ja pian päästiin saunomaankin, voi ihanuutta kun oli mukavan rentouttavaa istua lauteilla suloisessa lämmössä. Siitä sitten järveen ja iiik... oli aika vilpoisaa, mutta sinne uimaan mentiin ja pulikoitiin hetken aikaa. Kauaa järvessä ei voinut olla, mutta siedettävää se kuitenkin oli. Veden lämpö oli laskenut neljä astetta edellisestä käynnistä ja oli tänään neljäntoista asteen huitteilla.

Vesilinnut olivat liikkeellä ja liikkuivat hyvin vauhdikkaasti paikasta toiseen. Yksinäinen joutsen oli aika ryötyneen näköinen ja niin yksinäisen oloinen siinä harmauden keskellä.


Siinä sitten paisteltiin makkarat ja syötiin iltapala. Suunniteltiin, että käydään uimassa vielä tulevinakin päivinä ja viikkoina.
Avantouinti on aina kiehtonut, sitä silmällä pitäen olisi  itsensä karaistava ja käytävä säännöllisesti järvessä.
Tavoite se on avantoon uskaltaminenkin.

Ratahanke ja mäyrän kohtaaminen

Piipahdimme ukkokullan kanssa eilen illalla kotikaupunkimme ydin keskustassa, jonne meiltä on matkaa hiukka vajaa kakskyt kilometriä. Menimme kuulemaan selontekoa suunnitteilla olevasta uudesta junaratahankkeesta joka rakennetaan näillä näkymin vuonna 2030 välille Espoo-Salo. Suunnitelmassa on useita linjausvaihtoehtoja ja niiden ympäristövaikutuksia nyt selvitetään ja selvitettiin meille kuulijoille.
Paikalla oli ehkä noin pari sataa kuulijaa, oman kulmakuntamme ihmisiäkin  varsin runsaasti. Linjausvaihtoehtoja on useita ja mikä vaihtoehto sitten on suunniteltu kenenkin maiden kautta. Niitä ja koko radan tarpeellisuutta ja järkevyyttä pohdittiin kyläläisten kesken tilaisuuden jälkeen. Varsinkin kun esityksessä kävi ilmi ettei kyseinen hanke tule kattamaan kustannuksiaan.
Tunteita herättävä ja varsin hankala asia josta toteutuessaan tulee taloudellisia menetyksiä niille maanomistajille joiden maille suunnitelma viimekädessä sitten linjataan. 
Siitä olimme kyläläisten kesken herttaisen yksimielisiä, että meistä kukaan ei ole tätä rataa näkemässä. Nyt jäämme kuulolle tässä asiassa ja varmasti siihen palataan vielä monen monta kertaa, mutta se radan linja päätetään vuonna 2012.

Tällä samalla reissulla piipahdimme vielä iltakaffeella ukkokullan siskon luona. Kello olikin jo kakskytyks kun viimein suuntasimme kotia kohden. Pimeää oli ja oikein piti kelata, että miten ne auton nappulat ja näppylät nyt laitetaan jotta saadaan pitkät valot toimimaan, en ole aiemmin tänä kesänä ajanut pimeässä. No kaikki hoitui lopulta ihan hyvin ja lähdimme köröttämään ja vettä satoi kuin saavista kaataen. Olimme vielä keskustan alueella kun havaitsin jonkun eläimen vipeltävän oikealla puolella jalkakäytävää pitkin. Ei se oo kissa eikä koira, on  niiksi liian matala, mutta jonniimoinen häntä sillä on. Hiljensin vauhtia kun totesin, että ajotielle se aikoo tulla. Kas kummaa se ylitti tien suojakäytävää pitkin, hiljentelin vauhtia ja yhteen äänen totesimme, että se on mäyrä. Siis näin fiksuja ja liikennesäännöistä tietoisia ovat kaupunkilais mäyrät. :)
Tuo oli niin tosi hauska tapahtuma illan päätteeksi joka ilta ei välttämättä muuten niin riemua herättänyt.



 

Tapahtumia kissojen kanssa

Syyskuun eka päivä ja viileää säätä, kissatkin haluavat olla sisällä lämpimässä.
Aamu päivällä kattelin jo muutaman aikaa, että mikä pieni pallero se tuossa tuvan lattialla oikein on ja lopulta sitten nappasin sen talouspaperilla käteeni. Tuli nimittäin oonaus, että on niin tutun näköinen pallero. Tänä kesänä olen nyppinyt niitä kissoista irti aikamoisen monta kappaletta. Punkkihan se oli oikein hyvin itsensä täyteen imenyt yksilö. Aamulla rapsutteli Pörrö tosi kovin itseään ja olisiko mahdollista, että sai tuon otuksen irti itsestään en tiedä, mutta joka tapauksessa punkki on nyt listitty ja vanharouva nukkuu tyytyväisenä. 

Iltapäivällä oli tuvan ikkuna taas rastaan lentoreitillä, kuului aikamoinen tömäys ja kolaus kun se lensi päin ruutua. No noitahan nyt sattuu ja useimmiten ilman mitään seuraamuksia tai joskus törmäys on linnulle kuolemaksi. Tänään se ei ollut sitä vaan rastas jäi henkiin ja jäi istua nököttämään siihen ikkunan alle, istuskeli siinä maassa oikein pitkän tovin. Istuskelu jatkui reilun tunnin verran.
Kollikissallamme, siis Lennillä, tuli tarve lähteä ulkoilemaan ja niinpä sitten mentiin ulos. Samalla katsastin lintua joka aina vaan jatkoi istuskeluaan eikä häiriintynyt läsnäolostani. Siinä sitten hiukka autoin Lenniä linnun havaitsemiseksi, Lenni ei kyllä ollut tippaakaan kärryillä asiassa, mutta rastas se otti ja lähti lentoon. Rastas siis vaistosi vaaran kun kissa tuli liki vaikkei kissa sitä havainnutkaan. Kissa oli kuin "Hoo Moilanen", täysin hämillään jotta mitä nyt tapahtuu.
Niin onnellisesti siinä sitten kävi, että rastas on henkissä ja Lenni onnettomasti ilman lintupaistia. Niitä hän kyllä näyttää napsivan tämän tästä, ettei hän avustajaa lintujen pyydystämiseen tarvitse.

Meitin kissat ovat aloittaneet taas joka syksyisen ruuan tankkauksen. Olen pannut merkille, että säiden viilentyessä nämä syövät aivan toisenlaisia määriä kuin kesäaikaan. Tätä tankkausaikaa kestää jonkun aikaa ja sitten asetutaan talvi horrokseen; syödään, nukutaan ja ollaan sisällä. Ulos ei mentäis ollenkaan jos se olisi heitin valinnassaan. Ymmärtäähän sen ettei kylmässä ole mitenkään mukava tassutella, joten ulos vain ihan pieneksi hetkeksi.

Viileys on pannut itsekunkin laittamaan lämmintä päälle, varsinkin jalkoihin. Villasukkia en ole vielä hakenut, mutta paksut puuvillasukat ovat jaloissa aivan ihanan mukavat.