Syksy

Pihakoivusta sataa kauniisti nurmikolle keltaisia lehtiä. Syksy on siis tullut ja kasvillisuus vaihtaa väriään ja lopuksi karistaa lehdet ennen talven tuloa. Puut ovat vielä pääasiassa vihreät, joukossa on kellastuneita lehtioksia.

Syksyllä on niin monenlaiset talven tuloon valmistelevat tehtävät tehtävänä.
Perjantaina oli nuorempi poika lastensa kanssa käymässä. Hän rakenteli peurojen syöttölaitetta, metsämies kun on. Metsästyskausi alkaa ja talvi tulee ajallaan ja metsän eläimillekin on ruokaa huolehdittava.
Ukkokulta ja poika hakivat rannasta pois puiset pihakalusteet, niiden käyttökausi on ohi tältä vuodelta. Siis hyvästi kesä.
Lindan ja Juhon kanssa touhuttiin kaikenlaisia askareita, oltiin ulkona kun oli niin mukavan lämmin päivä ja seurailtiin verstaalla miesten rakennushommiakin. Siinä touhutessamme vähän törmäiltiinkin toisiamme päin Lindan kanssa,  tyttö totesi, "että olet sinä Mamma ihanan pehmeä kun törmätään" ja silitti minun pulleroa vatsaa. "Niin eihän mulla luut ole kiusana" totesin ja päälle päätteeksi iloitsimme yhdessä. Vaikkei minulla näiden kilojeni kanssa ole aihetta ilotella, huono juttuhan ne ovat. Mutta se on taas toinen tarina....
Otin tietoisen riskin ja laitoin iltaruuaksi kaalilaatikkoa, se kun on mielestäni niin mahdottoman hyvää varsinkin näin syksyllä kun kaali on tuoretta.  Niinkuin arvata saattaa eivät lapset sitä syöneet, oli se niin pahaa heitin mielestään. Kaikille muille se maistui ja on se sitt hyvää, sanon vaan. Niinkuin kaikki juureksetkin tähän aikaan vuodesta, ovat ne niin tosi maukkaita raakana tai kypsennettynä.

Miniäni repareerasi minua perjantaina, hän teki kulmakarvoistani taas niin näpsäkän näköiset ja väriset ja poisti kasvoista liiat intohimon karvat.

Kutominen on näin syksyllä ajankohtainen asia, sitä olen tehnyt ja hankkinut lisää lankojakin ihan niinkuin niitä ei olisi tarpeeksi jo ennestäänkin. Neulominen eli kutominen on asia josta tykkään tosi paljon, mutta jossain vaiheessa ne tekeleeni tahtovat vaan jäädä keskeneräisiksi. Parhaillaan on siis neulomisbuumi meneillään.

Tässä Lenni-kissakin sanoi mau!(tarkoitti varmaankin, että moi!) ja tuli kiehnäämään jalkaani.

Se oli eilisen päivän teillä tietymättömillä, oikein oltiin jo huolissamme hänestä. Onneksi ei ilves ollut häntä pistänyt poskeensa, niinkuin jo pelkäsimme.

Taas on kaikki hyvin ja kissat kotosalla.