Alisa oli elämänsä ensimmäistä kertaa sienessä, hyvin nopeasti hän pääsi jyvälle mitä ollaan tekemässä. Reippaasti jalka nousi ja hän alkoi havaitsemaan sieniä ja niitä sitten syynättiin, että mitä otetaan koriin ja mitkä jätetään metsään. Kanttarelleja löydettiin ja pari tattia, kaikki muut löydökset saivat jäädä metsään. Suppilovahveroita ei vielä näkynyt, ei taida olla vielä aikakaan.
Kärpässieneen törmättiin, niinkuin aina käy sienireissulla.
Lenni-kissakin oli mukana matkassa. Hän oli vauhdikas ja silppasi välillä ylös puun runkoa pitkin. Sille ei vaan kelvanneet kanttarellit joita Alisa tarjosi välipalaksi.
Tähänkin törmäsimme.
Tämän kalutun tolpan päässä on metallitappi johon laitetaan nuolukivi jota metsän elukat tykkäävät nuolla, lähinnä sitä nuolevat hirvet ja peurat.
Tässä vaiheessa Alisa oli jo niin tottunut sienestäjä, että hän otti pomon roolin ja kertoi mihin suuntaan Äiti ja mihin suuntaan Mamma lähtevät sieniä etsimään. Hän on tässä toimekkaana.
Meidän putsaamaton sienisaalis on tässä. Ei suuren suuri ollut saanto, mutta emme olleet metsässä kuin pienen aikaa ja pienellä alueella.
Kotona kävimme vielä ennen sisään tuloa katsastamassa kypsät luumut. Löytyihän niitäkin sen verran, että pääsimme maistelemaan.
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti