Äkkiä vois luulla styroksi rouheeksi...

... mutta ei se sitä ole vaan rakeita. Niitä satoi taivaan täydeltä hetken aikaa niin, että maa oli muutaman hetken verran aivan valkoisena. Oli aika villi näky. Kaikki tuo, sateen alkamisesta rakeiden sulamiseen, kesti korkeintaan viisitoista-kaksikymmentä minuuttia.

Reipas viikko sitten oli kevään eteneminen vauhdissaan, tuntui ettei etenemisen tahdissa pysy mukana. Sen jälkeen onkin sitten ollut pakkas öitä ja päivälämpötilatkin viiden plussa asteen tuntumassa. Kevät ei ole viimeisen viikon aikana edistynyt. Ihan hyvä näin, hiljaa hyvä tulee, sanotaan. Mutta, että tänään satoi aikamoisen suuria rakeita ja paljon, niin oli sekin taas yksi luonnon oikku.

Tuhkapilvet ovat hiljentäneet meidän "taivaallisen" liikenteen, ei näy lentsikoita taivaalla. Normaalisti niitä menee tämän tästä ylitsemme. Jälkeen jää vaan valkoinen vanajuova taivaalle kun ne mennä painaltaa.
Tulivuoren purkauksen myötä seisatti monien ihmisten matkanteko ja alkoi miettiminen siitä, että kuinkas nyt jatketaan eteenpäin. Todella iso ja tärkeä asia tuo lentokoneella matkustaminen, sen nopeudelle ei ole vaihtoehtoa. Kaikki muut ajopelit ovat aivan toisessa nopeusluokassa ja eikähän niitä ole tarpeeksi tarjollakaan. Tässä on taas osoitus siitä kuinka haavoittuva voi olla jokapäiväinen elämämme. Ykskaks, itsestään selvä asia voi olla poissa käytöstä tai ulottuviltamme.

Tällainen oli maisema hetken aikaa ja maa valkoinen.

Aika kookkaita rakeita, mutta eivät kovin kovia.

Kevät on pitkällä

Ensimmäiset sinivuokot alkavat kukkia.

Kevät edistyy niin hurjalla vauhdilla ja kaikenlaiset toiminnot sen myötä, niin ettei kirjoittamiselle tahdo jäädä aikaa.

Havaintoja kevään edistymisestä olen tehnyt, niin kuin kuvista näkyy kevään merkit ovat olemassa.

Purot ovat täynnä vettä ja kohina valtaisa.

 Rantahietikosta löytyi tämä leskenlehti.

Mutta vielä on pihanurmikolla lunta ja järvi jäässä.

Sumuiset päivät

Tänään on kolmas peräkkäinen sumuinen aamu, sitten pitkäperjantain ei auringosta ole ollut pilkahdustakaan. Toisaalta ovat lumet pian tipotiessään ja eiköhän niiden viimeistenkin sulamisen jälkeen aurinkokin taas pääse paistamaan.
Kevät on edistynyt aivan hurjalla vauhdilla. Vesisadetta on piisannut ja lämpöasteita yötä päivää. Valtaisat lumikinokset ovat  muisto vain, nyt kauhistellaan veden määrää joka virtaa ojissa tai seisoo paikallaan ja nousee pelloille. Tämä kevät on sellainen ettei muisteta koska tällainen on viimeksi ollut.

Yksi taitaa olla pysyvää, nimittäin tuo lumikasa tuossa minun ikkunani alla. Sen paikka on varjoinen ja kylmä, se ei ole madaltunut juuri lainkaan. Sen olemassa olo on sikäli mukava asia, että sen huipulla käy pikkulinnut istuskelemassa. Kasan myötä olen todennut, että ainakin mustarastas ja urpiainen ovat tulleet paikalle ja talitintti tietenkin. Muitakin lintuja olen kyllä havainnut, mutta kun en niitä varmuudella tunne enkä tiedä niin jääkön sanomatta.

Eilen havaitsimme, että kurkipariskuntakin on tullut pellolle. Varmaankin sama pariskunta joka on ollut meillä parina viime vuonna. Viime kesänä heillä oli poikanenkin. Olisi tosi mukava, jos tämä pariskunta asettuisi tänäkin kesänä meille oleilemaan. On mukava pitkin kesää seurata niiden toimintoja.
Olen aivan kehno lintujen tunnistamisessa. Siksi olenkin iloinen kun ukko-kultani löysi netistä osoitteen josta voin käydä niitä tunnistamassa. Laitan tuon osoitteen tähän mukaan, josko siitä olisi iloa jollekulle muullekin asiasta kiinnostuneelle.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/

Tässä nämä kurjet, ovat juuri ja juuri havaittavissa.

Olin eilen pienellä kävelylenkillä ja tarkistelin kevään etenemistä. On silmiinpistävää kuinka nopeasti ovat paikat kuivuneet vaikka lunta ja sen myötä vettä on ollut aivan hurjan paljon. Ilmaan sitä on haihtunut, mutta onhan sitä imeytynyt maahankin. Routaa ei taida olla juuri nimeksikään, kun ei ole märkyyttäkään niinkuin voisi olettaa.
Kylätiemme on vielä pieni tai kenties suurikin arvoitus, että kuinka kelirikko etenee. Merkkejä roudan sulamisesta on havaittavissa.

Ensi nokkoset, jotta olisi edes jotain vihreääkin näissä kuvissa.

 Niin ovat pääsiäisen päivät menneet, hyvin rauhallisesti ja ilman suurempia tapahtumia. Eilen olimme ystäväperheen luona iltakylässä. Talon väki oli laittanut tarjolle monen moisia herkkuja, oli mm. mädillä täytettyjä tuulihattuja, rahkapiirakkaa, täytekakkua. Saimme nauttia runsaan kaffe-pöydän maukkaista antimista ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.
On virkistävää tavata ystäviä. :)

Tässä yksi kevään merkeistä, eli kärpänen auringon lämmittämällä kivijalalla.