... mutta ei se sitä ole vaan rakeita. Niitä satoi taivaan täydeltä hetken aikaa niin, että maa oli muutaman hetken verran aivan valkoisena. Oli aika villi näky. Kaikki tuo, sateen alkamisesta rakeiden sulamiseen, kesti korkeintaan viisitoista-kaksikymmentä minuuttia.
Reipas viikko sitten oli kevään eteneminen vauhdissaan, tuntui ettei etenemisen tahdissa pysy mukana. Sen jälkeen onkin sitten ollut pakkas öitä ja päivälämpötilatkin viiden plussa asteen tuntumassa. Kevät ei ole viimeisen viikon aikana edistynyt. Ihan hyvä näin, hiljaa hyvä tulee, sanotaan. Mutta, että tänään satoi aikamoisen suuria rakeita ja paljon, niin oli sekin taas yksi luonnon oikku.
Tuhkapilvet ovat hiljentäneet meidän "taivaallisen" liikenteen, ei näy lentsikoita taivaalla. Normaalisti niitä menee tämän tästä ylitsemme. Jälkeen jää vaan valkoinen vanajuova taivaalle kun ne mennä painaltaa.
Tulivuoren purkauksen myötä seisatti monien ihmisten matkanteko ja alkoi miettiminen siitä, että kuinkas nyt jatketaan eteenpäin. Todella iso ja tärkeä asia tuo lentokoneella matkustaminen, sen nopeudelle ei ole vaihtoehtoa. Kaikki muut ajopelit ovat aivan toisessa nopeusluokassa ja eikähän niitä ole tarpeeksi tarjollakaan. Tässä on taas osoitus siitä kuinka haavoittuva voi olla jokapäiväinen elämämme. Ykskaks, itsestään selvä asia voi olla poissa käytöstä tai ulottuviltamme.
Tällainen oli maisema hetken aikaa ja maa valkoinen.
Aika kookkaita rakeita, mutta eivät kovin kovia.
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti