Sumuiset päivät

Tänään on kolmas peräkkäinen sumuinen aamu, sitten pitkäperjantain ei auringosta ole ollut pilkahdustakaan. Toisaalta ovat lumet pian tipotiessään ja eiköhän niiden viimeistenkin sulamisen jälkeen aurinkokin taas pääse paistamaan.
Kevät on edistynyt aivan hurjalla vauhdilla. Vesisadetta on piisannut ja lämpöasteita yötä päivää. Valtaisat lumikinokset ovat  muisto vain, nyt kauhistellaan veden määrää joka virtaa ojissa tai seisoo paikallaan ja nousee pelloille. Tämä kevät on sellainen ettei muisteta koska tällainen on viimeksi ollut.

Yksi taitaa olla pysyvää, nimittäin tuo lumikasa tuossa minun ikkunani alla. Sen paikka on varjoinen ja kylmä, se ei ole madaltunut juuri lainkaan. Sen olemassa olo on sikäli mukava asia, että sen huipulla käy pikkulinnut istuskelemassa. Kasan myötä olen todennut, että ainakin mustarastas ja urpiainen ovat tulleet paikalle ja talitintti tietenkin. Muitakin lintuja olen kyllä havainnut, mutta kun en niitä varmuudella tunne enkä tiedä niin jääkön sanomatta.

Eilen havaitsimme, että kurkipariskuntakin on tullut pellolle. Varmaankin sama pariskunta joka on ollut meillä parina viime vuonna. Viime kesänä heillä oli poikanenkin. Olisi tosi mukava, jos tämä pariskunta asettuisi tänäkin kesänä meille oleilemaan. On mukava pitkin kesää seurata niiden toimintoja.
Olen aivan kehno lintujen tunnistamisessa. Siksi olenkin iloinen kun ukko-kultani löysi netistä osoitteen josta voin käydä niitä tunnistamassa. Laitan tuon osoitteen tähän mukaan, josko siitä olisi iloa jollekulle muullekin asiasta kiinnostuneelle.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/

Tässä nämä kurjet, ovat juuri ja juuri havaittavissa.

Olin eilen pienellä kävelylenkillä ja tarkistelin kevään etenemistä. On silmiinpistävää kuinka nopeasti ovat paikat kuivuneet vaikka lunta ja sen myötä vettä on ollut aivan hurjan paljon. Ilmaan sitä on haihtunut, mutta onhan sitä imeytynyt maahankin. Routaa ei taida olla juuri nimeksikään, kun ei ole märkyyttäkään niinkuin voisi olettaa.
Kylätiemme on vielä pieni tai kenties suurikin arvoitus, että kuinka kelirikko etenee. Merkkejä roudan sulamisesta on havaittavissa.

Ensi nokkoset, jotta olisi edes jotain vihreääkin näissä kuvissa.

 Niin ovat pääsiäisen päivät menneet, hyvin rauhallisesti ja ilman suurempia tapahtumia. Eilen olimme ystäväperheen luona iltakylässä. Talon väki oli laittanut tarjolle monen moisia herkkuja, oli mm. mädillä täytettyjä tuulihattuja, rahkapiirakkaa, täytekakkua. Saimme nauttia runsaan kaffe-pöydän maukkaista antimista ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.
On virkistävää tavata ystäviä. :)

Tässä yksi kevään merkeistä, eli kärpänen auringon lämmittämällä kivijalalla.