sunnuntai 27. helmikuuta 2011


Näin komian tunnustuksen sain Nenuselta ja siihen kuuluu vastata viiteen kysymykseen:

1. Milloin aloitit blogisi?
   Aloitin sen tammikuussa 2010. 

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
   Kirjoitan ihan omia jokapäiväisiä asioita ja tapahtumia, joita meillä 
   Ukko-kullan ja kissojen kanssa täällä luonnon rauhassa sattuu ja tapahtuu.
   Isoäitinä on toisinaan mukava kertoa tapahtumista joita lastenlapset
   saavat aikaiseksi. Kaikki niin tavallista turinaa. :)
  

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
   Niin no, blogini ei ole millään lailla erityinen verrattuna muihin.
   Jokainen meistä tekee omista lähtökohdistaan syntyvän blogin.
  
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
    Sillon reilu vuosi sitten minulle tuli suunnaton tarve alkaa kirjottamaan Päiväkirjaa ja siitä tää blokkaaminen vähitellen tuli yhdeksi vaihtoehdoksi ja siihen päädyin, halusin koettaa uusia haasteita.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
   Tällä hetkellä en ajattele tekeväni muutoksia. Mennään näin etiäpäin.

Seuraavat viisi haastan mukaan:





Helmikuun viimeinen sunnuntai


Pitkän pitkästä aikaa olen kirjoittamassa muutaman rivin tähän päiväkirjaani. On tunne kuin olisin viimeajat ollut talvihorroksessa, mutta en kuitenkaan ole horrostanut vaan ollut erittäin virkeänä. Viimeinen kuukausi ja enemmänkin aikaa on mennyt tässä koneen edessä istuessa ja kirjanpito-ohjelmaan numeroita naputellessa. Tätä tehdessäni on kaikki muut asiat jääneet kesannolle eli muiden asioiden aika tulee nyt pikkuhiljaa ajankohtaiseksi.
Yksi osa työtäni on maatilatalouden verokirjanpidot ja veroilmoitukset, joita teen asiakkailleni. Tänä vuonna tuli muutamia uusiakin asiakkaita ja uusia haasteellisia asioita joten selvitin niitä itselleni tiedoksi. Haasteet on selvitetty ja tehtävät suoritettu ja veroilmoitukset lähetetty mikä minnekin päin Uuttamaata. Verohallinto uudistaa systeemeitään ja voimavarojaan eli ilmoitukset eivät aina välttämättä mene sinne tuttuun oman seutukunnan verotoimistoon vaan vaikka aivan toiselle laidalle maakuntaa. Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu ei entiselleen mikään jää ... oliko se Four Cats kun aikoinaan lauloi tuon kipaleen.

Meille iski räkätauti, niin Ukkokulta kuin minäkin ollaan nyt röhitty ja niistetty ahkerasti liikkeellä olevaa limaa. Korvat rytkii ja niistäessä päässä paukkuu ja vippaa, että ei niin kovin häävi olotila, mutta aika aikaansa kutakin.

Aamulla otin kameran mukaan ja nurkasta sauvat ja lähdin pitkästä aikaa kävelylenkille. Pitkä ei lenkkini ollut, mutta hyvä aloitus tämän pitkän istumisjakson päätteeksi. Kävelykeli oli mitä mainioin, ei ollut liukasta eikä lunta haittana.

Tein tuon alla olevan kuvakollaasin aamuisella lenkillä ottamistani kuvista. Niissä on taivaan pilviä ja lumisia maisemia, joihin on jäänyt monenlaisia jälkiä siellä liikkuneilta.
Kaiken keskellä on meitin Pörrö, vanharouva, hän odottaa malttamattomana sisään pääsemistään.


maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivänä

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogikavereilleni
ja täällä piipahtaneille!