Hyvää Juhannusta

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.

Sen viisammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

 Mä peikko siihen uskoon jään, on maailma tää minkä nyt mä nään.

 - Tove Jansson

Juhannusviikko alkaa

Olimme ukkokullan kanssa sunnuntaina pienellä autoretkellä, siis huviajelulla. Kiepautimme lenkin Mustion tietä pitkin Kisko-Perniö-Muurla-Pertteli-Kiikala ja Johannislundin kautta Leppäkorpeen ja sieltä kotiin, matkaa kertyi reipas 130 kilometriä. Monenmoista tuli matkalla nähdyksi.
Mielenkiintomme kohdistui peltoviljelyksiin, totesimme, että viljat ovat valtaosaltaan vasta orasasteella vaikka ollaan jo juhannusviikolla ja öljykasvit ovat  aivan aluillaan kun ne ennen muinoin tähän aikaan aloittelevat kukintaansa. Pahojaan ne keväiset suuret rankkasateet olivat tehneet, sen saimme todeta. Juuri näillä Perttelin ympäristön alueillahan ne sateet määrältään olivat todella suuria. 
Olihan siellä hyvinkin orhaalla olevia peltoja, mutta vähemmän kuin epäonnistuneita.
Näin lyhyellä matkalla voi todeta senkin, että kuinka erilaiset voivat olla pellot ja peltolohkot. Perniö-Muurla maisemissa ovat lohkot suuria, kooltaan useita kymmeniä hehtaareja, tasaisia alueita ja itään päin tullessa lohkot pienenevät ja maasto on kumpuilevaa. Olosuhteet ovat siis aivan erilaiset.

Eilen illalla me sitten teimme sen mitä olemme suunniteleet jo ties kuinka kauan. Olimme nimittäin ensimmäisen kerran tänä kesänä rantasaunalla saunomassa. Saunan löylyt olivat aivan ihanan pehmeät ja nautinto oli sanoin kuvaamaton. Olin päättänyt, että heitän talviturkkini ja niinpä menin järveen. Alku tuntuma oli, että kylmää on, mutta en luovuttanut vaan jatkoin veden tunnistelua ja yritin lähteä uimaan, mutta ei siitä tullut mitään. Vyötäröön saakka olin vedessä ja sitten oli pakko luovuttaa, eli en ole päässyt talviturkistani vieläkään. Ukkokulta ei uhrannut ajatustakaan järveen menoon sillä hän oli mitannut veden lämpötilan, se oli 16,3 astetta, sitä en tiennyt järveen mennessäni. Nyt odotamme, että ilmat lämpenisivät ja sitä myöden järven vesikin, niin pääsisimme uimaan.

Olen kärsinyt flunssasta koko tämän viikon. Räkä liikkuu hyvin, mutta olo on tosi voimaton, siis kysymyksessä lienee kesäflunssa joka parantuu aikanaan.

Lohjanjärvi, Oravannokasta kuvattuna.

Nokan kalliot ja kukkiva sammal.

Kesää eiku vaan odotellaan

Koko päivän on vuoron perään satanut vettä ja paistanut aurinko. Joka kerta kun olen mennyt jotain tekemään ulos, niin olen saanut sateen niskaani. Kesä kastelemansa kuivaa, sanotaan. Siltikin harmittaa, kun ei kesä nyt vaan suostu alkamaan ja antamaan valoaan ja lämpöään. Väkisinkin hiipii mieleen, että kun talvi oli tosi hankala sään suhteen niin tuleeko tästä kesästä nyt samanlainen ikävä jakso.
Kuulostelin juuri äsken, että satakieli alkaa iltalaulunsa, vielä hetki sitten paistoi nimittäin aurinko.
Mutta nyt on taivas taas peittynyt tummaan pilvimassaan ja eiköhän vaan kohta taas sada vettä.
Eipä tälle tilanteelle mitään voida, alkaa vaan pikkuhiljaa harmittamaan.


Piipahdimme äsken rantasaunalla. Kesän ensimmäiset makkarat tuli grillattua ja siinä syödessämme ihmettelimme, että koskakohan tänne tullaan saunomaan ja talviturkit heittämään. Ei tiedä ei. Mutta sen päätin, että huomenna menen ja teen saunalla siivouksen ettei se ole esteenä jos saunomisen puhti tulee, niin onpahan ainakin sauna putsattuna.
Rannassa oli paljon koivun oksia ja kaikenlaista roinaa mitä puista tulee alas kun tuuli niitä riepottaa. Viikonloppunahan oli kovat tuulet ja niiden jälkeisiä siellä oli todella paljon. Jotta kyllä siivoamista piisaa, mutta kaikki ajallaan, ne eivät sieltä minnekään karkaa, niin tai jos karkaavat niin en pane pahakseni, hehheh.

Uutiset alkavat teeveessä, joten eiku niitä kuulemaan ja taas huomenna uudet kujeet!

Lauantaina

Pimeä, sateinen ja viileä on tämä lauantai päivän aamu, eikä sääennusteiden mukaan ole paremmasta säästä tietoakaan. Taas on tunnelma kuin maailma olisi seisahtanut tähän paikkaan, mikään ei tahdo kiinnostaa. Pimeys sen tekee, sillä jos aurinko paistaisi olisi menoa ja meininkiä.

Kulunut viikko on ollut tapahtumarikas, kotona olemme olleet ja lapset ja lastenlapset ovat piipahdelleet useampana päivänä.
Ukkokulta on ahertanut traktorikaivurin asennuksen kanssa, joka homma ei ole ollut ollenkaan niin helppo juttu kuin piti olla.
Itse olen hommaillut kukka istutusten ja haravointi hommien kanssa ja nurmikon leikkuu on minun lempi puuhaa ja sitä piisaa tähän aikaan vuodesta.
Viimeinkin saimme pystytetyksi pihalle katoksen, sen pystyttämisestä meillä perinteisesti alkaa kesäajan jatkuva ulkona ruokailujakso. On mukava, sään salliessa, nauttia ateriat ulkona. Lapsenlapsetkin ovat ihan innoissaan. Eilenkin toimme Bealle syöttötuolin ulos ja niin homma hoitui ja ruoka maistui ja oli mukavaa. Ruokailumme jälkeen alkoikin sitten tämä sade joka jatkuu aina vaan.

Eilen illalla olimme visiitillä nuorimman kummilapsemme kotona, hän opiskeli ammattiin työnsä ohella ja nyt kahvittelimme hänen valmistumisensa kunniaksi ja nautimme hänen laittamistaan kahvipöydän herkuista.
Niin ovat ajat muuttuneet omista nuoruuden ajoista, kun nykyään on paljon nuoria jotka opiskelevat ammattiin työnsä ohessa. Ei se varmasti aina ole helppoa, jaksamista siinä tarvitaan ja vahva tahtotila sekä ympäristön tuki.
Tyttären mies eli vävymme sai myöskin opiskelunsa päätökseen tänä keväänä. Hänen ja heidän perheensä elämää olemme seuranneet läheltä ja nähneet kuinka paljon tarmoa siinä tarvitaan koko perheeltä, että päästään lopputulokseen.
Vielä kerran molemmille nuorille Sydämelliset onnittelut hyvin tehdystä työstä!

Laitanpa taas tähän loppuun tällä viikolla ottamiani kuvia näistä ihanista lapsenlapsistani

                                                                                                                
Ponnari, jonka sain tehdä!

                 

 Ihanat varpaat!

Reipas miehen alku!

                                       

Keijukainen!

Lenni; kaikkien edellisten ystävä!

Miten tässä näin on käynyt...

... kesäkuu on hyvin alullaan eikä Juhannukseenkaan ole kuin reilu pari viikkoa aikaa.

Juhannusruusu tänään, ei yhtään kukkaa vielä auki.

Kunnon kesäfiilistä en ole saanut itsessäni syttymään, mistä johtunee? Suurin syy lienee se, että ulkolämpötila on ollut kovin alhainen jo monta viikkoa. Lämmin pukeutuminen on ollut tarpeen.


Näin kesäaikaan riittää ulkona kaikenlaista tekemistä ihan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Nurmikon leikkuu on mielipuuhani, ruohonleikkurilla saa pihapiirin siistiksi ja samalla tulee suurin punkkivaara torjutuksi. Ulkona on turvallisempaa touhuta lastenlastenkin kanssa, kun nurmikko on lyhyeksi leikattu. Ja ulkonahan sitä heidän kanssaan ollaan niin paljon kuin mahdollista. Kaupunkilaislapsille on iloinen asia, kun saavat suht vapaasti mennä viipottaa täällä maalla.

 Morsiusangervo kukkii.

Useampana viime vuonna meillä on näin kesän kynnyksellä ollut tapana piipahtaa Tallinnassa, ikään kuin kevään peltotöiden päättymisen kunniaksi. Niin teimme tänäkin vuonna, eli olimme viime viikon keskiviikkona päiväristeilyllä Tallinnassa. Tällä kertaa olimme mukana ryhmämatkalla joka tehtiin linja-autolla. Aamulla lähdimme matkaan oman paikkakuntamme keskustasta ja laivamatkan jälkeen meillä oli Tallinnan satamassa odottamassa sama oma bussimme jolla lähdimme tutustumaan erääseen kylpylähotelliin ja sen tarjoamiin palveluihin. Seuraavaksi piipahdimme paikallisessa alkoholiliikkeessä ja ennen kotiin lähtöä pyörähtelimme Sadamarketin putiikeissa. Tulomatkalla söimme laivan seisovan pöydän aterian joka oli tosi runsas ja herkullinen.
Kotiin tulo oli myöhään illalla, matka kesti reilun kaksitoista tuntia.
Oli mukava olla reissussa ja tavata tuttuja ja rupatella heidän kanssaan, mutta kotiin tulo oli taas kerran aivan ihana asia. Oli niin ihana päästä omaan sänkyyn ja nukkua levolliset yöunet rankan kävelypäivän jälkeen.
Tämän kertainen Tallinnan matkamme oli tosi helppo tehdä sillä kaikki oli valmiiksi laitettu,  ei muuta kun vaan lähdimme matkaan. Päivä oli virkistävä ja sää Tallinnassa aurinkoinen. Tosin laivan kannella oleilu ei ollut mahdollista sillä menomatkalla oli merisumua ja tulomatkalla viileys teki kiusaa.

Tallinna laivasta katsottuna.

Terveiset Tallinnasta!