MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO
Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään, on maailma tää minkä nyt mä nään.
- Tove Jansson
torstai 24. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti