Kalevalanpäivän iltana

Tämä päivä on mennyt kuin huomaamatta. Olen vaan niistänyt ja kröhinyt.
Kröhin niin mahdottomasti, että tuntuu kuin keuhkotkin tulisivat kappaleina ulos.  Niistäessä ei paljon mitään liiku, mutta korvat paukkuu ja päässä heittää.
Tässä kuvaus taudistani jota olen tässä sairastellut jonkusen päivän. No se siitä.

On tosi helpottavaa, kun lumet ovat tulleet alas katoilta. Viime yönä ja tämän päivän aikana on nurkissa ollut sen päiväinen rytinä. Tosin en kuulemattomuuttani kuule sitä, se on niin matala ääni. Meillä kuuleminen jakautuu niin, että minä kuulen korkeat äänet ja mieheni kuulee ne matalat äänet. Kuulemme siis keskimäärin aika hyvin?!
Lumikinoksetkin ovat laskeneet lämpöasteiden myötä, mutta kaikesta huolimatta kyllä sitä lunta vielä piisaa.

Aloittelin tänään neulomaan pientä villapaitaa, oli meinaan ihan pakko päästä tekemään. Neuleen malli on haastava, jo viidennellä kerroksella tuli jotakin häikkää. Se on nimittäin tosiasia, etten ole mikään taituri näissä neulomisjutuissa. On kulunut vuosikymmeniä etten ole tehnyt niitä. Nyt on aivan kuin alkaisin alusta, on paljon opeteltavaa. Jatkan taas toiste paidan kanssa, mahdollisesti jo huomenna.

Liikuntaa tänään

 

Kuva aamuisen lenkiltä.

  

Ehkä se oli viime öinen kuutamo kun herätti minut jo viiden jälkeen, tunnin-puolitoista etuajassa normaalista ylösnousuajastani.

Virkeänä siitä sitten suoriuduin aamupuuhiin ja olin jo pian auringon nousun jälkeen lähdössä sauvojen ja kamerani kanssa lenkille. Aurinko paistoi ja käveleminen tuntui mukavalta. Tein kävelylenkkini niin, että heti ensimmäiseksi lähdin vastamäkeä talsimaan. Ihmeen helposti kävely sujui siihen nähden etten ole ollut lenkillä moneen viikkoon. Tulin takaisin samaa reittiä ja matka olikin paljolti alamäkeen laskettelua. Kroppa sai kyytiä ja päänuppi tuuletusta! :)

Tätä on nyt harrastettava niin paljon kuin vaan mahdollista, on se maar niin hyvä homma. Kävelymatkaa on lisättävä päivittäin ja sykemittari on  kaivettava, jostakin jemmasta, käyttöön ja... ja...mitä muuta vielä? Kyllä se siitä lähtee, kyllä.

Otin valokuviakin, kun oli niin mahdottoman upea sää ja kaikki näytti auringonpaisteessa niin puhtaalta ja kauniilta. Siksikin kuvasin kun on tuota lunta niin pilvin pimein ettei ole vähään aikaan ollutkaan, jotta on dokumenttia mistä voi sitten myöhempinä vuosina taas tarkistella säitä kun tulee pohdintaan, että miten oli ja milloin oli? Se miesmuisti kun on niin kovin lyhyt, on tullut todettua muutamankin kerran.

 

     Luminen peltoaukea

  

Pihapiirin lumivallit.

 

     Taivas on sininen ja valkoinen ja lentsikkakin on mennyt.

Matinpäivästä kesän sääennuste

"Jos kukko juo vettä
räystään alta Matinpäivänä,
se juo sitä koko kesän.
Jos Mattina paistaa
aurinko pakkassäässä,
on tulossa pitkä aurinkoinen kesä."



Edellisen perusteella meillä on odotettavissa pitkä aurinkoinen kesä.
Sillä tänään on ollut aurinkoinen pakkaspäivä, tosi upea kevätpäivä.

Lunta, sitä piisaa ja lisää tulee taivaan täydeltä

Lunta sataa, sitä sataa aivan uuvuttavan paljon. En tiedä itkiskö vai naurais alkaa tää tilanne olla jotenkin niin kovin överin oloinen.
Tampaustelineeni on hukkumassa lumeen, piha ja sen polut ovat täynnä lunta, niitä on alettava levittämään. Katoilla on lunta niin, että hirvittää. Teillä liikkuminen ei ole kovinkaan turvallista, on sitten liikkeellä jalkaisin tai autolla. Lumikasat ovat niin mahdottoman suuria ja peittävät näkyvyyden samoin kuin lentävä lumikin.
Junaliikenne on ongelmissa ja matkustajat harmeissaan kun joutuvat odottelemaan myöhässä olevia junia.
Summasummaarum nyt on talvi ja perinteisesti talvella on lunta ja pakkasta. Tämä tosiasia on tässä rutistessa tainnut päästä unohtumaan.
Sopii miettiä ovatko ne viime vuosien talvet olleet parempia kuin tämä talvi. Lunta ei ole ollut nimeksikään, loska on lentänyt ja kaikki pöpöt ovat saaneet jyllätä ja sairastelua on piisannut. Onko se oikea talvi jos järvikin jäätyy vain ohuelti, melkeinpä vain riitteeseen, mielestäni ei ole.
Ilmaston lämpenemisestä on puhuttu ja meille on uskoteltu, että se on väistämätön tosiasia joka on tulossa. Niin pitkälle on menty ettei Ilmatieteenlaitokselta haluta kertoa milloin viimeksi on ollut tällainen samankaltainen talvi. Sitä en ymmärrä miksi sanotaan, että tämä kuuluu ilmastonlämpenemiseen tämä kylmä ja sateinen talvi kun muutamina menneinä vuosina on sanottu samaa vaikkei talvesta ole ollut tietoakaan.
Yksiviivaisesti ajatellen tämä on normaalia säiden vaihtelua, sanon minä joka en tiedä mistään tieteellisestä yhtään mitään.
Kuitenkin ja kaikesta huolimatta olisin kovin kiitollinen jos tuo lumen tulo nyt loppuisi, sitä on nyt saatu aivan riittävästi. Että kiitosta vaan. Jag tackar ock pockar nu!

 Se on niin tätä, lunta, lunta ja lunta.

Lunta on kinoksissa, katolla, puissa ja ilmassa.

 

Tampaustelineeni hukkuu lumeen.

Lumimyräkkää luvataan

Lunta ilmassa

Istun tässä koneeni edessä niinkuin olen istunut viimeiset seitsemän viikkoa hyvin ahkerasti ja töitä tehden. Tänään olen saanut valmiiksi työt jotka olen ottanut tehtäväkseni ja enempää en enää odota tulevaksi.
Taas kerran, niinkuin joka vuosi tähän samaan aikaan, on olotila hyvin vapautunut ja helpottunut. Näissä samoissa merkeissä tapaan asiakkaani taas veroehdotuksien tultua itse kullekin.

Möllöttelen levollisesti ikkunasta ulos, ensimmäisenä siinä edessäni riippuu ja kierittää itseään langan päässä balleriinaenkelini. Sen alapuolella oleva lämpöpatteri saa aikaan sen, että balleriinallani on koko ajan pieni liike meneillään. Löysin ja ostin tämän balleriinani Kasvihuoneilmiöstä, siitäkin on jo aikaa useita vuosia. Ihastuin siihen heti ensi silmäyksellä, sillä se on kuin minä itse liikojen kilojeni kanssa. Kiloistaan huolimatta on balleriinani tosi ihastuttava ja uskollinen kaverini näinä talvi kuukausina.
Niin, mitä sitten näkyy ikkunan ulkopuolella onkin aivan toinen luku. Siellä tulee ajoittain lunta ja tuulee tosi kovasti. Lumi lentää ja puut puivat itsestään pois lumet sekä heikot oksat. Hangen pinnalla käy tuulen voimasta sen päiväinen lumen pyöritys, aivan kuin puuropata kiehuisi. Veikeää katsottavaa.
Vähemmän veikeää tuo tuulen pyöritys on kylätiellämme, kun varsinkin peltoaukeilla, lumi lentää ja pakkautuu tien uomaan ja täyttää sen pikku hiljaa. Tarvitaan taitoa, jotta siellä pääsee auton kanssa liikkumaan ja eihän lopulta enää pääsekkään kun lunta on tarpeen paljon kertynyt. Sitten tulee naapurin Kaitsu ja auraa tien puhtaaksi ja niin taas vaan menoks.
Aamulla olis asiaa ruokakauppaan, toivottavasti sinne meno onnistuu.
Kaikista ikävintä mitä voi sattua tällaisen kovan tuulen seurauksena on sähkökatkos.
Siihen seisattaa koko elo ja olo, kun sähkökatkos sattuu kohdalle.

No mutta, nyt taidan ottaa ihan oikean konjakki hömpsyn ja kattelen Maajussille morsian-ohjelman ja meen maate ja toivottavasti saan Maunon viereeni lämmittämään palelevaa selkääni.

   Balleriinaenkelini

edestä ja takaa.

Pulkkamäessä oli lapsilla hauskaa!

 

Terkkuja pulkkamäestä.

Tässä kiivetään kohti mäen lakea ja pian sieltä tullaan vauhdilla alas.

Laskiaisen riemut on siis koettu.

Ystävänpäivä ja Laskiais-sunnuntai

 

En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa,

paitsi ystäviä.

- Nalle puh

Mukavaa ystävänpäivää ja liukkaita liukuja laskiaismäessä...

..."pitkii pellavii, suurii sinikoi ku ämmäin perspuolikoi!" 

- Stin Kaukolassa sanottua 

Helmikuu helisee...

Olen kuullut niin sanottavan ja ymmärtänyt sen niin, että helmikuussa ovat pakkaset kylmimmillään. Lienenkö ymmärtänyt tuon sanonnan sisällön, en tiedä.
Helmikuun pakkanen ei ole, ainakaan vielä, pahemmin helissyt tai paukkunut. Eikä niitä helinöitä tammikuussa koettujen pakkasten jälkeen enää suuremmin kaivatakkaan, mutta vastaanhan nekin on otettava jos ne nurkkiin tulee.

Helmikuussa on Helin nimipäivä, muistan kun tyttäremme syntyi tammikuussa.  Kasteessa hän sai nimekseen Heli Anne Maria. Kutsumanimi Heli tuli osittain sillä perusteella, että hän oli talven lapsi ja mielestämme nimi oli kaunis ja ei niin tavallinen, pikemminkin se oli hiukka vanhoillinen siihen aikaan.
Nimien valitseminen lapsillemme oli aika vaikea asia, mutta kutsumanimiksi halusimme antaa kaikille kolmelle mahdollisimman lyhyet nimet. Heidän kaikki muut nimensä tulevat esiäideiltä ja -isiltä.
Kaksi nuorinta lastamme ovat molemmat talven lapsia. Helmikuussa on nuoremman poikamme syntymäpäivä, hänkin on pian 32-vuotias.
Niin ne vuodet kuluvat ja ikä karttuu jokaiselle, jos ei sitä sitten tule huomanneeksi, niin lapsistaan ja lapsenlapsistaan sen viimeistään huomaa. Peilikin kertoo paljon, kunhan muistaa sinne kurkistaa.

Helmikuu on alkanut vilkkaasti töitä tehden. Painonhallinta ja liikunta ovat aivan huh- hah-hei tilassa, eli en mitään ole tehnyt. En nyt ole varsin syönytkään huonosti, mutta liikunta on ihan tilt! Pian tämä helmikuu on lopussa ja sitten minä olen parempi näissä asioissa, niin olen luvannut itselleni.
Piikkimatolla olen muutamatkin hetket makoillut ja saanut avun kivuliaisiin niskä-hartiakivistyksiin. Että se voi tehdä hyvää ja laukaista jännityksiä.

Olen taistellut tulostimeni kanssa muutaman päivän ajan. Sekun alkoi oikkuilemaan ja tulosti silloin kun sitä sattui huvittamaan, mutta nytkun tarvii tulostaa paljon ja joka kerta kun minä haluan niin se joutui romutettavaksi. Hankin tänään uuden ja jos se vaan on yhtä ahkera kuin edeltäjänsä niin hyvä on.
Minun tekniikkavehkeeni ovat alkaneet tasaisesti romuttumaan, kännykkäkin menee uusiksi. Se soittaa silloin kun sitä huvittaa ja saman tekee viesteille. Niillä on joku virus liikkeellä niilläkin, olen tullut siihen tulokseen. Vitsi, vitsi...

Ja eiku laskiasta kohti mennään näin helmikuussa.