Kuva aamuisen lenkiltä.
Ehkä se oli viime öinen kuutamo kun herätti minut jo viiden jälkeen, tunnin-puolitoista etuajassa normaalista ylösnousuajastani.
Virkeänä siitä sitten suoriuduin aamupuuhiin ja olin jo pian auringon nousun jälkeen lähdössä sauvojen ja kamerani kanssa lenkille. Aurinko paistoi ja käveleminen tuntui mukavalta. Tein kävelylenkkini niin, että heti ensimmäiseksi lähdin vastamäkeä talsimaan. Ihmeen helposti kävely sujui siihen nähden etten ole ollut lenkillä moneen viikkoon. Tulin takaisin samaa reittiä ja matka olikin paljolti alamäkeen laskettelua. Kroppa sai kyytiä ja päänuppi tuuletusta! :)
Tätä on nyt harrastettava niin paljon kuin vaan mahdollista, on se maar niin hyvä homma. Kävelymatkaa on lisättävä päivittäin ja sykemittari on kaivettava, jostakin jemmasta, käyttöön ja... ja...mitä muuta vielä? Kyllä se siitä lähtee, kyllä.
Otin valokuviakin, kun oli niin mahdottoman upea sää ja kaikki näytti auringonpaisteessa niin puhtaalta ja kauniilta. Siksikin kuvasin kun on tuota lunta niin pilvin pimein ettei ole vähään aikaan ollutkaan, jotta on dokumenttia mistä voi sitten myöhempinä vuosina taas tarkistella säitä kun tulee pohdintaan, että miten oli ja milloin oli? Se miesmuisti kun on niin kovin lyhyt, on tullut todettua muutamankin kerran.
Luminen peltoaukea
Pihapiirin lumivallit.
Taivas on sininen ja valkoinen ja lentsikkakin on mennyt.
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti