Kalevalanpäivän iltana

Tämä päivä on mennyt kuin huomaamatta. Olen vaan niistänyt ja kröhinyt.
Kröhin niin mahdottomasti, että tuntuu kuin keuhkotkin tulisivat kappaleina ulos.  Niistäessä ei paljon mitään liiku, mutta korvat paukkuu ja päässä heittää.
Tässä kuvaus taudistani jota olen tässä sairastellut jonkusen päivän. No se siitä.

On tosi helpottavaa, kun lumet ovat tulleet alas katoilta. Viime yönä ja tämän päivän aikana on nurkissa ollut sen päiväinen rytinä. Tosin en kuulemattomuuttani kuule sitä, se on niin matala ääni. Meillä kuuleminen jakautuu niin, että minä kuulen korkeat äänet ja mieheni kuulee ne matalat äänet. Kuulemme siis keskimäärin aika hyvin?!
Lumikinoksetkin ovat laskeneet lämpöasteiden myötä, mutta kaikesta huolimatta kyllä sitä lunta vielä piisaa.

Aloittelin tänään neulomaan pientä villapaitaa, oli meinaan ihan pakko päästä tekemään. Neuleen malli on haastava, jo viidennellä kerroksella tuli jotakin häikkää. Se on nimittäin tosiasia, etten ole mikään taituri näissä neulomisjutuissa. On kulunut vuosikymmeniä etten ole tehnyt niitä. Nyt on aivan kuin alkaisin alusta, on paljon opeteltavaa. Jatkan taas toiste paidan kanssa, mahdollisesti jo huomenna.