Elokuu siis alkoi ja pahimmat helteetkin taitavat alkaa pikku hiljaa hellittämään, mutta kyllä lämmintä on ollutkin. Sanon nyt kuitenkin, että mulle tämä laji säätä nyt kyllä kiitos jo piisaiskin, ei pää jaksa ei voi mittää. On vaan niin uupunut olotila vaikka nukunkin yöt ihan hyvin, että unesta ei ole puutetta, mutta näin kuuma näin pitkään on huono juttu meikäläiselle.
On ollut todella mukavaa kun ollaan saatu osaksemme muutama sadekuurokin, muutama jopa ukkosen kera. Niin, että sähkötkin olivat poissa pari tuntia, kun ukkonen jytisi nurkissa. Viikkoa aikaisemmin ukkonen ryski yöllä, emmekä tienneet siitä mitään, niin oli hyvät ja syvät unet ettei meitä ukkonen haitannut. Se oli ensimmäinen tämän kesän ukkonen ja kuulema tosi paha, se iski kilometrin päässä olevan naapurin ulkorakennukseen joka syttyi palamaan. Onni onnettomuudessa oli, että toinen naapuri ei jytinän takia pystynyt nukkumaan ja huomasi tulipalon ja teki hälytyksen ja palokunta sai palon hallintaansa.
Näin kuivaan aikaan pelkään todella kovin metsäpalon vaaraa. Nytkin siellä metsässä liikkuu niin paljon ihmisiä marjassa ja muutenkin. Kunpa vaan kaikki muistaisivat ettei metsässä pidä nyt tulta käsitellä, tupakillekaan ei auta rueta ettei käy mitään vahinkoa, sillä vahingossa ne vahingot sattuu. Tuli on yksi pahimmista vaarojen aiheuttajista.
Naapurin palossakin oli metsäpalovaara tosi lähellä, sillä metsä on aivan vieressä.
Sateenkaarikin oli taivaalla ennen kovaa sadetta, aarteet vaan jäi taaskin etsimättä. Aarrehan sanotaan löytyvän kaaren päästä tai toisesta.
Tässä päivänä muutaman oli ulkopihallamme bussi parkissa, joka ei siis ole jokapäiväinen ilmio sillä me olemme yksityistien varrella eikä bussit täällä liiku kuin joskus harvoin. Ukkokulta meni katsomaan jotta mistähän nyt onkaan kysymys ja kyllä asia selvisi. Bussikuski kertoi tuoneensa lastin ulkomaalaisia henkilöitä, mm. Kazakstanilaisia, katsomaan suomalaista metsää ja sen tarjoamia antimia. Nämä viipyivät metsässä 45 minuuttia, jonka ajan kuski vietti pihallamme ja kertoi tietoa bussin ominaisuuksista ukkokullalle. Vasta jälkeenpäin kävi ilmi, että nämä ihmiset
olivat olleet tutustumiskäynnillä meidän metsässämme. Nyt jäämmekin odottamaan mitä tästä vierailusta mahdollisesti seuraa, josko tulevina vuosina ulkomaalaiset tulevat ja poimivat tulevaisuudessa meidän metsän marja ja sienisadot?
Rannassa touhuajat: on virvelinheittäjä joka jaksaa yrittää saada saalista ja purjelaivojen tekijät taenpana. Mukavia kesäisiä puuhia.
Lauantai-illaksi olimme kutsuneet perheenjäseniä rapukekkereihin. Niinkuin aina näiden kutsujen kanssa on käynyt niin kävi nytkin = sää ei meitä suosinut. Tällä kertaa ei satanut vettä, mutta tuuli oli kova, etelä/lounaasta. Tämän suunnan tuuli osuu niin pahasti rantaan ettemme voineet ajatellakkaan sinne menoa, mikä oli ikävä juttu. No kemut pistettiin pystyyn kotipihalle ja ulkona oltiin katoksen alla eikä tuuli niin pahasti haitannut. Meitä oli kymmenen hengen joukko, mukana kaksi lasta. Alkukeiton aikaan meinasi Juho-pojan hermo jo pettää kun hän oli sitä mieltä, että rapuja nyt syödään eikä keittoa. Niistä ravuista kun oli aiemmin puhuttu niin paljon ja edellisenä päivänä oltiin katsastettukin ne keitetyt ravut. Hän oli nyt ensimmäistä kertaa rapukekkereillä eikä ollut tietoinen kekkereiden rituaaleista. Viimein kun pääsimme rapujen syöntiin niin ne maistuivat Juholle niinkuin muillekin. Olivat kuulema parhaat Juhon rapukekkerit missä hän on ollut mukana!
Oli todella mukava napostella rapuja paahtoleivän ja tillin kera, kyytipoikana valkoviiniä sekä jokunen snapsikin joukossa. Samalla jutustella asioista mitä mielessä liikkui, laulu ei vaan lähtenyt luistamaan. Ja sekin mitä laulettiin oli Juho-pojan mielestä outo juttu, hän puikahti pöydän alle ja oli hämillään jotta mitä tämä nyt on.
Siinä sitten ilta viileni ja pimeni pikku hiljaa. Täyskäri kahvit juotiin loppujen lopuksi sisällä tuvassa ja juttu senkun jatkui. Lapset hipsivät pikkuhiljaa unipuulle ja kello yhden tienoilla lähtivät koteihinsa menijät menemään.
Niin siis pidimme tämän vuoden rapukekkerit ja taas on ravun maku maisteltu. Ei ole maku huonontunut, kannattaa taas tulevana vuonna yrittää pyydystää ja maistella.
On se ihan mukava vuosittain tarkistaa se maun säilyvyys.
Snapsikylpy
(sävel: Kalliolle kukkulalle)
Tilli suussa, kruunu päässä
sinut pöytään kannetaan.
Paahtoleivän päälle sulle
snapsikylpy annetaan.
*click*
