Heinäkuun helteet ja matka lapsuuden maisemiin

Aivan aluksi tämä lämpötila katsaus, siis lämmintä on ollut ja hiki on virrannut. Heinäkuu on ollut poikkeuksellisen lämmin, sateet ovat kiertäneet meitit aivan täysin. Niin, että nyt odotetaan hartaasti taivaalta vesipisaroita tipahtavaksi.
Uimassa on käyty päivittäin ja saunottukin useimmiten. Viime päivinä on järviveden lämpö ollut 30-asteen tuntumassa, on se kuin olis uimahallissa pulikoimassa, niin on lämmintä.
Lapsenlapset ovat nauttineet uimisesta. He ovat oppineet uimaan, kukin omalla tavallaan, ja oppimisen riemu on ollut suunnaton!
Kesän iloja on siis koettu ja nautittu niistä.
Mansikkakakkuja on syöty ja kanttarellejakin on jo kerätty ja mustikat odottavat poimijaansa.

Olemme Ukkokullan kanssa hiukan matkailleetkin, pitkästä aikaa. Olimme muutaman päivän reissulla Itä-suomessa, tapaamassa sukulaisia. Matka onnistui mukavasti ilman kommelluksia. Sää suosi meitä, mikä lienee tärkein asia tällaisilla reissuilla. Aurinko paistoi ja lämmintä piisasi, nyt jos koska oli auton ilmastointi todella helpottava asia.

Lähdimme matkaan varhain lauantai aamuna, navigaattoriin laitettiin määränpää Nurmes jonne on matkaa 630 kilometriä. Hiukka paljon oli kilometrejä, mutta kyllä ne siinä hupenivat kun teimme matkaa rauhalliseen tahtiin. Otimme jaloittelupausseja ja syönti ja kahvitauon ja iltapäivällä olimmekin jo Kuopiossa jonka tällä kertaa ohitimme käymättä kaupungissa. Siilinjärveltä sitten lähdettiin kohti Nurmesta ja kyllähän ne maisemat alkoivat pikkuhiljaa muuttua minulle niin kotoisiksi. Tiessä oli pitkiä nousuja ja sitten tietty vastaavasti laskuja, siis oltiin tultu Vaara-Suomeen. Vaaramaisemat olivat niin upeita ja mieltä lämmittäviä, lapsuudesta tuttuja näkymiä. Näkymät vaarojen laelta ovat silmänkantamattomiin, pääasiassa metsiä ja järviä.
Olimme menossa sisareni perheen luokse heidän kakkoskotiinsa. Matkan varrella oli ihan pakko poiketa katsastelemassa muutamia lapsuuden paikkoja.

Lampi maisemineen, täällä kävimme lapsena uimassa. Pohjasta ei ollut tietoakaan, laiturilta laskeuduttiin portaita pitkin uimaan. Samankaltaisia lampia oli muutamia joissa uimme. Lampien vedet olivat aika viileitä ja puhtaita.

Venevajoja on vielä jäljellä muutama, niitä oli Satamassa enemmänkin 1960-luvulla.

Maisemakuva kirkkoharjulta.

Olimme kaksi yötä sisareni luona, nautimme heidän vieraanvaraisuudestaan ja vaihdoimme kuulumisia, muistelimme menneitäkin ja jatkoimme lapsuuden paikkojen katsastelua. Monen, monet paikat tuli koluttua mm. koulut joita olen käynyt olivat paikoillaan, samoin entinen koti ja kesämökki, kirkko ja hautausmaa jne jne jne ... On vaan haikeudella todettava, että paljon on muuttunut. Ihmekö tuo, on kulunut neljäkymmentä vuotta siitä kun asuin näissä maisemissa joissa nyt kävimme. 

Olimme sunnuntai-iltana Bomban kesäteatterissa jossa oli Koivu ja kotitähti-näytelmän ensi-ilta, näytelmän sisältö liittyi sotavuoteen 1944 sekä tapahtumiin Monosen maalaistalon pihapiirissä.  Näytelmän ohjaus on Hannu Virolaisen, hän on "Karjalan kunnaiden" pappi, Isä-Antto. 

Hyvät olivat näyttelijä suoritukset ja kaikin puolin hyvä esitys.

Maanantai aamuna me sitten lähdettiin takaisin kotia päin. Ensimmäinen pysähdys etappi oli Joensuu, jossa kävimme äitini lapsuuden maisemissa joissa olen itsekin lapsena ollut serkkujeni luona.
Joensuussa on bunkkerimuseo johon Ukkokulta halusi tutustua ja niinpä katsastimme senkin.

Siitä sitten jatkoimme matkaa kohti Kiteetä, jossa isäni on viettänyt lapsuutensa. Pyöriskelimme naapuri Venäjän rajan tuntumassa hakemassa sukulaispaikkoja joissa olemme lapsena liikkuneet. Sielläkin olivat paikat kovin muuttuneet, mutta löysimme kyllä sen mitä haimme. 

Seuraavaksi otimmekin suunnan kohti Kerimäkeä, joka on kivenheiton päässä Kiteestä. Olimme päättäneet, että ajamme samana päivänä kotiin, mutta ennen sitä piipahdimme vielä tervehtimässä vävymme vanhempia Villalassa. 

Heilläkin oli tosi lämmintä, istuimme hetken aikaa ulkona ja sisällä nauttien taas kerran heidän vieraanvaraisuudestaan, kuulumiset vaihdettiin ja sitten lähdimme ajamaan kotia kohden. Kotiin oli matkaa 430 kilometriä. Viimein kun olimme kotona oli kello jo 01.30 ja oli hämärän pimeää. Siellä mistä tulimme ovat yöt valoisat tähän aikaan vuodesta.

Reissu oli tosi onnistunut, se oli minun henkilökohtainen matkani lapsuuden muistoihin ja maisemiin. Olin suunnitellut tätä reissua jo monet vuodet, nyt se on sitten tehty ja hyvä näin. Monenlaiset lapsuuden- ja nuoruudenmuistot tuli käytyä lävitse.