Ravustusaika

Sinisen ämpärin herkut, ensimmäisen pyydystysreissun saalis.

Ravustus alkoi pian viikko sitten keskiviikkona ja niin ollaan käyty päivittäin mertoja kokemassa. Joka kerta sieltä on rapuja saatu, milloin enemmän milloin vähemmän.

                Ihmettelemistä  ja ihmettelijöitä riitti kun ensimmäinen saalis rantautui ja siirrettiin sumppuun odottamaan tulevaa.

 

                           

Siinä touhutessa pääsi muutama rapu tipahtamaan maahan ja heti ne ottivat suunnan järveä kohti, vahvat on vaistot.

 

          

Rapuja siis on ja ne käy pyydyksiin, mutta paljon on pieniä joukossa. Melkein saman verran kuin on isoja on myös liian pieniä jotka lasketaan takaisin järveen kasvamaan.

Aamulla varhain, heti herättyämme, lähdemme järvelle. Tämä tapahtuu kello viiden - seitsemän aikoihin. Useimmiten järvi on aivan tyyli ja luonto heräilytilassa, nautinnollinen päivän alku. 

Tänäänkin oli aivan ihana aamu, kun menimme kuuden jälkeen rantaan. Järvi oli peilityyni ei ketään missään, tosin oli pilvistä ja hiukkasen sellainen tuntuma, että mitähän tässä alkaakaan tapahtua kun ei aurinkokaan ole päässyt pois pilvien takaa. Helppo oli kokea merrat, kun ei tuuli tehnyt kiusaa. Saalista saatiin ihan mukavasti ja samalla sitten päästettiin pienet ravut takaisin kasvamaan ja muutaman merran paikkaakin muutettiin. Kolmetoista rapua tuotiin sumppuun ja kymmenkunta päästettiin takaisin vapauteen.

Kun saalis oli siirrettiin sumppuun ja rantauduttiin alkoi se mitä jo lähtiessä ounastelin, eli nousi kova tuuli ja alkoi satamaan. Järvi lainehti kovasti ja kaikki se rauha ja harmonia oli tipotiessään. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta olihan taas kerran mukava reissu.

Kalastus ei kuulu meidän, siis ukkokultani ja minun, harrastuksiin, mutta ravustusta olemme tehneet. Tosin pelolla odotan, että koska ukkokulta taas sanoo ei enää lähtevänsä näihin hommiin. Minä tykkään tästä touhusta, mutta en pärjää veneen kanssa yksin, olen sen verran kokematon näissä hommissa.

Sanon vaan, että eipä ole elämässä montakaan niin nautinnollista hetkeä kuin nämä varhaiset kuulakkaat aamuhetket jolloin on itsekin virkeimmillään ja aistii luonnon rauhan ja voi nauttia tyynen peilikirkkaan järven tuomasta nautinnosta.

Niin, että nyt ravustellaan ja jossain vaiheessa napostellaan saaliis, sekin on tosi mukavaa. Nam, nam ... paahtoleipää, voita, ravun lihaa ja tilliä sekä hyvää valkoviiniä ja muutama pienen pieni snapsi kuuluu asiaan. Ai että, tuota on mukava odottaa ja jaksaa saalistaa.