Pitkän pitkästä aikaa olen kirjoittamassa muutaman rivin tähän päiväkirjaani. On tunne kuin olisin viimeajat ollut talvihorroksessa, mutta en kuitenkaan ole horrostanut vaan ollut erittäin virkeänä. Viimeinen kuukausi ja enemmänkin aikaa on mennyt tässä koneen edessä istuessa ja kirjanpito-ohjelmaan numeroita naputellessa. Tätä tehdessäni on kaikki muut asiat jääneet kesannolle eli muiden asioiden aika tulee nyt pikkuhiljaa ajankohtaiseksi.
Yksi osa työtäni on maatilatalouden verokirjanpidot ja veroilmoitukset, joita teen asiakkailleni. Tänä vuonna tuli muutamia uusiakin asiakkaita ja uusia haasteellisia asioita joten selvitin niitä itselleni tiedoksi. Haasteet on selvitetty ja tehtävät suoritettu ja veroilmoitukset lähetetty mikä minnekin päin Uuttamaata. Verohallinto uudistaa systeemeitään ja voimavarojaan eli ilmoitukset eivät aina välttämättä mene sinne tuttuun oman seutukunnan verotoimistoon vaan vaikka aivan toiselle laidalle maakuntaa. Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu ei entiselleen mikään jää ... oliko se Four Cats kun aikoinaan lauloi tuon kipaleen.
Meille iski räkätauti, niin Ukkokulta kuin minäkin ollaan nyt röhitty ja niistetty ahkerasti liikkeellä olevaa limaa. Korvat rytkii ja niistäessä päässä paukkuu ja vippaa, että ei niin kovin häävi olotila, mutta aika aikaansa kutakin.
Aamulla otin kameran mukaan ja nurkasta sauvat ja lähdin pitkästä aikaa kävelylenkille. Pitkä ei lenkkini ollut, mutta hyvä aloitus tämän pitkän istumisjakson päätteeksi. Kävelykeli oli mitä mainioin, ei ollut liukasta eikä lunta haittana.
Tein tuon alla olevan kuvakollaasin aamuisella lenkillä ottamistani kuvista. Niissä on taivaan pilviä ja lumisia maisemia, joihin on jäänyt monenlaisia jälkiä siellä liikkuneilta.
Kaiken keskellä on meitin Pörrö, vanharouva, hän odottaa malttamattomana sisään pääsemistään.
*click*
No, hyvä, että sait verohommat tehtyä. Pääset taas ulkoilemaan. Ihan hyvään aikaan istuit sisällä, koska ulkona on ollut niin kylmä ettei paljon ole tullut nokkaa pistettyä ulos vapaaehtoisesti. Nyt sitten onneksi kelit paranevat ja ilmat lämpenevät. Kevät se hiipii hiljalleen.
VastaaPoistaKävin tänään aamulla kurkkaamassa blogiisi ja ihmettelin kun ei sinusta ole näkynyt sinistä savujuovaakaan! Nyt selvisi syy, olet ollut täystyöllistetty veroilmoituksista.
VastaaPoistaIlmat alkavat olla todella suopeita ulkoilulenkeille, vielä viime viikolla koiran lenkkikierrokset olivat lyhykäisiä (Simon takista huolimatta) ja viima puri kasvoihin. Nyt punatulkut viheltää ja tiaiset tityyttää. Ihana, kevät lähestyy ja talven selkä taittuu.
Irene ja anja;
VastaaPoistaTotta, nyt oli aivan ihana sää ulkoilla ja kyllä aurinko nyt alkaa aina enemmän ja enemmän lämmittämään niin kyll meitin kelpaa lenkkeillä.
Anja en yhtään ihmettele ettei Simo viime viikolla tehnyt pitkiä lenkkejä, on tuo sää ollut niin hyytävän kylmä. Meitin kissat ovat olleet sisällä monta viikkoa, eilisestä lähtien ovat halunneet ulos ja viipyilleetkin siellä.
Valoisaa aikaa kohden mennään, ihanaa!
Myös minä olen tehnyt miehen metsäveroilmoituksen. Maatalouskirjanpito ja -veroilmoitus oli työtäni monta vuosikymmentä. Onneksi oli vain tämä yhden huushollin systeemi, ei tarvinnut huolehtia monesta.
VastaaPoistaToivottavasti voit vähäksi aikaa nämä asiat unohtaa, ja voit ottaa asiat vähän rennommin<3
Hyvää sunnuntai-iltaa sinulle, Marja-mamma<3
Aili-mummo;
VastaaPoistaNämä veroasiat ovat sinulle tuttuja juttuja. Tarkkahan niiden kanssa on aina oltava ja aina on oltava valmiina selvittämään, jos kysymyksiä tulee. Tältä vuodelta tämä iso rutistus on ohitse ja tehtynä, nyt on aika hieman huokaista.
Kiitos toivotuksestasi ja hyvää illan jatkoa sinulle.
Laitoin sinulle haasteen, kurkkaapa. :)