torstai 9. syyskuuta 2010

Unohdus

Olihan taas oikein aamujen aamu liikkeelle lähdön suhteen. Pommiin en nukkunut, ei mitään sellaista, mutta olinpahan vaan taas puolipukeisena liian pitkään. Touhusin aamutouhuja, siivosin kissan jätöksiä vessassa olevasta hiekkalaatikosta ja touhusin askareitani rauhalliseen kiirettömään tahtiin. Sitten olin kuulevinani pienen koputuksen ovelta ja siinä samassa tuli mies tupaan. Iik... voi harmi olin täysin unohtanut sopineeni hänen tulonsa kello kahdeksan ja yhdeksän välillä ja siinä hän nyt sitten oli kahdeksan aikaan niinkuin olimme sopineet. Tälle asiakkaalleni olin luvannut tarkistaa hänen saamansa veropäätöksen. Siinä sitten selittelin ikääntymisestä johtuvaa huonomuistisuuttani ja olin tosi nolona ja harmeissani. Ukkokulta oli onneksi paikalla ja jätinkin miehet keskenään rupattelemaan, niin sain itseni kuntoon ja tietokoneen aukenemaan ja pääsin tarkistuksen tekoon. Sillä aikaa miehet nauttivat kaffetta ja pikkuleipää, jotka löysin tarjolle siinä tohinassani.
Tosi nolo juttu oli tämä tapahtuma. Olen jo monet vuodet elänyt kalenterimerkintöjen kautta, kaikki tiedossa olevat menemiset ja tapahtumat pitää olla merkittynä muistiin, mutta mihin se merkataan, että muistan katsoa sitä kalenteria?!?! Toivottavasti muistitilanteeni ei nyt ole näin huonossa jamassa, huh huh. Viime päivät ovat vaan olleet niin kiireisiä ja rasittavia, että näin pääsi käymään niin haluan uskoa.




Olen nimittäin viimepäivinä siivonnut komeroita ja muitakin jäämistöjä. Paljon olen heittänyt tavaraa pois poikkeen ja joitain aarteita olen vielä uudestaan laittanut takaisin komeron täytteeksi. Niinkuin nämä soljet ja sukkanauhan pidikkeet, ovat aivan varmasti vanhoja eivätkä mitään uusvanhoja, oliskohan nuo ihanuudet mahdollisesti viiskytluvulta. Tuo alla oleva kangaspalakin tuli vastaan sieltä kaapin kätköistä.

Eilisen päivän päätteeksi, illan jo pikku hiljaa hämärtyessä, mentiin rantaan saunomaan ja uimaan. Päätteeksi istuskeltiin takkatulen loimussa ja katseltiin tyyntä järven selkää. Maisema muuttuu päivä päivältä syksyisemmäksi, mutta lämmintä on, järven vesikin oli + 16 asteista, mukavasti virkistävää.


4 kommenttia:

  1. Olipa mukava nähdä vanhat sukkanauhan pidikkeet! Oikein aarteita nuo vanhat soljetkin!
    Minulla ei ole mitään vanhoja pikkuesineitä säilössä, olen harmitellut monta kertaa, etten mitään ole säilyttänyt.
    Mutta kun tarpeeksi usein muuttaa, niin nämä maalliset tahtovat putoilla kyydistä.:)
    Muuten, kännykän kalenteri on oiva muistuttaja, kunhan vaan muistaa laittaa hälytyksen päälle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Rosina vinkistäsi, tuota kännykkää en muistanut vaikka olen sitä tosi tärkeissä muistamisissa joskus käyttänytkin.
    Olen muuttanut viimeksi 35-vuotta sitten, että näinä vuosikymmeninä on turhaakin tullut talletettua. Löytyyhän sieltä sitten näitä ihaniakin tavaroita joista ei raski luopua. Nuo soljet yms ovat todennäköisesti anoppini peruja.:)

    VastaaPoista
  3. Tuttua tuo muistamisen muistaminen ja kuinka itseään muistuttaisi :) Kivan näkösiä solkia. Yhteen aikaan tuli poisheitettävistä vaatteista otettua tuonkaltaiset esineet mahd. uusio käyttöön. Vaan se on jääny kun kotona ompeleminen loppui ja on tainnut tulla hävitetyksi sitten ne.

    VastaaPoista
  4. oman onnen seppä; Samoin täällä ompelemiset ovat jääneet, mitä nyt joskus korjauksia tulee tehdyksi. Soljet toivat mieleeni Vintagen ja vaatetuunauksen, sellaiseen olisivat omiaan. :)

    VastaaPoista