Sää olosuhteisiin nähden harmaa viikonloppu alkaa olla takanapäin. On satanut vettä ja ollut lämpöasteita. Hanget korkeat nietoksetkin alkavat olla hyvin, hyvin alhaalla ja ojissa vesi nousee vinhaa tahtia. Rajusti on lumen sulaminen siis edennyt, onhan tämän talven muutkin sääolosuhteet olleet rajuja. Kaitpa se sama tahti jatkuu edelleenkin. Kelirikkokin alkaa antaa merkkejään itsestään.
Tämä viikonloppu on mennyt sukulaistapaamisten merkeissä.
Eilen tapasimme lankoni ja hänen vaimonsa, he olivat tulleet tilalleen klapeja tekemään. Siinä sitten tauolla istahdimme nuotion ääreen ja paistoimme makkarat ja nautimme teetä voileivän kera ja vaihdoimme kuulumisia. Makkaran paistohetki oli tosi mukava arjen piristys. Maukkaiden tarjoiluiden ja varsinkin makkaran syönnin myötä kävi mielessä ajatus kesän tulemisesta ja sen mukanaan tuomasta makkaran paistosta. Ei siihen mene kauaa aikaa kun sekin aika on taas käsillä, vaikkei sitä hevin usko kun kattelee ympärillä olevaa harmautta.
Tänään olemme viettäneet pojanpojan 3-vuotissynttäreitä. Menoa ja melskettä piisasi aivan riittämiin kun pienet piiperot menivät ympäriinsä ja uusia leluja käytettiin ja koeteltiin. Päivänsankari oli niin iloinen ja onnellinen poika että, viimeistä lahjaa saadessaan hän oli jo sitä mieltä että hänellä on jo lahjoja tarpeeksi ettei hän enää tarvitse. Ihanaa, lapsi on aitoudessaan niin suora ja rehellinen, että voi sentään.
Päivänsankari kynttilän puhalluksessa ja tarjoiluiden äärellä.
Syntymäpäiväjuhlintojen jälkeen piipahdimme kotimatkalla vielä sairaalassa tervehtimässä kälyäni, joka ei päässyt tällä kertaa mukaan synttäreille. Veimme hänelle lasten tekemän virpomavihdan joita synttärisankarin isosisko oli meille vieraille valmistanut, hän virpoi meidät lorun kera.
Niin, että jos sää on ollut harmaa niin mieli on ollut valoisa ja virkeä. Olemme tavanneet sukulaisia ja saaneet rupatella kuulumisia puolin jos toisinkin.
Keltaisen orkideanoksan myötä lähdemme kohti hiljaista viikkoa.
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti