Lankarullat ja ompelurasia on tutkittu

Lankarullia niitä on kertynyt näiden vuosikymmenien aikana aikamoisen paljon, joukossa on oikein vanhoja puurulliakin. Sitten kun  kaikki rullat olivat siinä pöydällä oli värikirjo aika upea. Niitä siinä katsellessa aloin miettimään, että mihinkähän tuota kirkasta keltaista olen mahtanut käyttää, entä tuota kirkkaan vihreää tai aniliinin punaista jne, jne. En pystynyt muistamaan, on kulunut aikaa liian paljon. Siitä on tosiaan pitkä aika kun ompelin kaikenlaista, lähinnä lapsille vaatteita. Ompelut ovat jääneet, ikkunaverhojen saumat  ja vaatteiden korjaukset ovat lähinnä olleet viimeaikaiset ompelukseni. Jälkimmäinen viimeksi tänä aamuna, korjasin mieheni työtakin taskunpohjaan ompeleen, että tavarat pysyisivät matkassa mukana.

Nappi varastoni olikin sitten aivan olematon, sitä oikeastaan ihmettelin, että mihin on tullut laitettua Äitiemme nappipurkit. Muistan, että molemmilla oli sellaiset. Ne saattavat tulla joskus jostain vastaan, toivon niin.
Ompelurasiassa olikin sitten mukavia löytöjä. Siellä oli pieniä pätkiä pitsejä, brodyyrejä, terenauhoja, kanttausnauhoja, ne ovat niitä ompeluksista jäljelle jääneitä pätkiä. Neuloja; silmä-, nuppi- ja parseneuloja, niitä oli vaikka kuinka paljon, ei ole niistä puutetta vähään aikaan. Kaikki irrallaan olevat neulat laitettiin neulatyynyyn.

Olimme nimittäin hakemassa askartelutarvikkeita ja sen vuoksi me pojan tyttären Lindan, viis vee pian kuus, kanssa pöyhimme ompelurasian sisällön ylösalaisin, tutkimme lankarullat ja monet muutkin tavarat tuli siinä samalla käytyä lävitse. Tarkoituksenamme oli tehdä hänelle käsiranneke. Ja niinhän me sen sitten teimmekin. Ompelin kanttinauhaan pitsinpalasia ja erilaisia nappeja sekä yhden kulkusen. Ranneke tehtiin Lindan suunnitelman mukaan, olihan se aika hiano.

Lapset olivat hakeneet kirjastosta lainaan kirjan jossa oli askarteluohjeita ja sen kanssa he tulivat käymään ja siitä otimme osviittaa rannekkeen tekoonkin. Tutkimme kirjaa ja sen ohjeita, että joku toinen kerta tekisimme sitten jotakin muuta mukavaa. Sovimme, että hankimme askartelutarvikekaupasta joitain tarvikkeita seuraavaa kertaa varten. Niinpä sitten otimme muistiin vinkkejä ja monistimmekin muutaman sivun.
Pojan poikani Juho, ihan pian kolme vee, oli tullut Pappan kanssa sisään traktori ja ulkohommista ja seurasi meidän puuhiamme. Monistusvaiheessa hän seurasi monistuskoneen toimintaa ja totesi vakaasti, että "minä en ymmärrä". Se tuli niin aidosti sydämestä, ettei hän ymmärrä mitä siinä tapahtuu kun kone tekee monisteen.

Niin se päivä kaikkinensa mennä hurahtu kuin huomaamatta. Linda halusi viedä kotiin joitakin lankarullia ja pitsejä sun muita neuloja ja niin viemiset sitten laitettiin pussiin kotiinviemisiksi. Kaikki muu on tuossa pöydällä ja odottaa järjestelijäänsä.
Tulipa nämä tavarat nyt tällä kertaa tsekattua ja järjesteltyä ja hiukka tuli muisteltua menneitä aikoja. Todettua tuli sekin, että vanhuus tulee kun en saanut lankaa neulansilmään muuten kuin Lindan avustamana.