Lunta sataa hiljalleen maahan lumivalkoiseen

Aamun valjettua alkoi hiljalleen satamaan lunta, se on hyvin kevyttä ja tulee kauniisti alas. Viime päivien kova tuuli on nyt hellittänyt, pakkanenkin on mennyt pyllylleen, niin kai voi sanoa, kun sitä on vajaa kymmenen astetta.

Heti aamutuimaan piipahdin paikallisessa ruokakaupassa tekemässä ruokavaraston tankkauksen. Hiljaista oli kaikkialla, niin omassa kylässä kuin kirkollakin. Kaupassa oli muutama muu ostoksilla, jos olisi kesäaika niin tähän samaan aikaan siellä olisi väkeä pilvin pimein.
Kesäaikaan kaupunginosamme väkimäärä monin kertaistuu, kun kesäasukkaat tulevat mökeilleen. Talviaikaan uinumme täällä suht kiireettömässä tilassa, tai paremminkin tekemisen ja menemisen rytmi on rauhallinen.

Painonhallintani on nyt vakaassa tilassa, ei tapahdu mitään. Sauvakävelyt on kävelemättä ja kuntosalilla en myöskään ole nyt käynyt, tämä kaikki on surkeaa!!! Mutta syömiset ovat aika hyvin hallinnassa. Paino ei ole noussut, mutta ei ole laskenutkaan.
Pakkanen ja työtilanne ovat syyt liikkumattomuuteeni. Se on vaan sillai, että tässä ajanjakson vaiheessa töitteni on edistyttävä koko ajan, koska en voi tietää mitä tulee eteen ennen helmikuun viimeistä päivää, silloin on kaikki oltava valmiina. Niin no, tänä vuonnahan se onkin ensimmäinen maaliskuuta se finaalipäivä, mutta kuitenkin.
Syömiseni koetan ajatella valmiiksi muutamien päivien jaksoissa, että kun laitan ruokaa niin sitä piisaa sitten muutamaksi päiväksi.
Nyt ostin kalaa, kirjolohta, ja broilerisuikaleita ja pienen rasian pekonikuutioita. Tämän viimeisen käytän hernekeittoon jonka teko on suunitelmissani. Kirjolohen valmistan huomisen ruuaksi. Molemmat ruuat teen uunissa, se on vaivaton ja helppo tapa laittaa ruokaa. Broilerinsuikaleiden käyttöä en ole vielä suunnitellut, mutta aina on oltava joku pieni vara, että jos vaikka joku tulee käymään ja tarvitaan ruokaa tai no syömme sen jossakin vaiheessa se on varma asia.
Eilen illan suussa tuli Mika lapsineen piipahtamaan. He olivat käyneet hakemassa teettämiään makkaroita ja nakkeja,  niitä sitten maistelimme ja olivat ne tosi hyviä. Makkarat oli tehty hirvenlihasta ja mitä sitten valmistaja oli joukkoon lisännytkin, en tiedä, mutta hyvää oli.

Lopputulema on siis, että jos en nyt pääse liikkumaan riittävästi niin vartioin syömisiäni. Viimeistään kolmannessa kuussa tilanne on toinen, niin haluan uskoa.
Ja ainahan niitä selityksiä löytyy, ehkä tämäkin oli sitä itsensä heikkouden ja huonouden puolustamista eli selittämistä, sen näkee ken on näkemässä.

 

Tässäkin taitaa olla aikamoinen selitys meneillään.

Suku on saman railon reunalla kuin missä olin viime kerran tekstissäni.

Lohjanjärvellä ollaan, se on Etelä-Suomen suurin järvi.