Siitä on jo vuosi vierähtänyt, kun aloitin tämän blogikirjoittelun. Silloin vuoden vaihteen aikoihin tuli pakottava tarve aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen asioista joita lähipiirissäni tapahtuu. Käsinkirjoittaminen ei ole mieluisaa ja niin sitten hakeuduin tietsikan eteen ja taisinpa kirjoittaakin jo jotain omaan tekstitiedostooni kunnes äkkäsin blogivaihtoehdon. Tosin en ollut ajatellut, että päiväkirjani olisi kenen tahansa luettavissa, mutta näin nyt kuitenkin on. Monet asiat tämän asian suhteen ovat muuttuneet, olen aika sopeutuvainen.
Koskaan kirjoittaminen ei ole ollut minulle helppoa, saatikka näiden muutamien sairastamisjaksojen jälkeen. Kaikesta huolimatta ja kuitenkin ajattelin, että tässä vaiheessa elämää olisi paikallaan ottaa jokin uusi haaste ja tässä nyt sitten ollaan ja kirjoittelemiseni jatkuu, helppoa se ei ole vieläkään.
Silloin vuosi sitten tuli tehtyä painonpudotuksen lupaus, mutta se lupaus ei onnistunut. Kaikki liiat kilot ovat edelleenkin tallessa kannettavanani, eikä se ole hyvä eikä helppo asia. Onneksi kiloja ei ole tullut lisää, siitä olen itselleni tyytyväinen.
Mennyt vuosi oli aika rauhallinen ja yllätyksetön ajanjakso. Oma terveys oli vakaa niinkuin ukkokullankin, vanheneminen edistyi tasaiseen tahtiin.
Silmälääkärini antoi neuvot ja ohjeet mahdollisen klaukooman tarkkailuun, tämäkin asia on siis hallinnassa.
Omassa perheessä ei ole ollut perhetapahtumia tänä vuonna. Ystäväperheissä on tapahtunut muutamia iloisia asioita, olemme saaneet olla mukana yksissä häissä. Ystävien lapsille on syntynyt lapsia useampaankin perheeseen ja niin edelleen.
Lastenlapset ovat antaneet paljon sisältöä elämäämme. Meihin on luotettu ja olemme saaneet aika-ajoin hoitaa heitä. Lastenlasten kasvamisen ja kehittymisen seuraaminen on niin ihana asia, se antaa sisältöä elämäämme. Jokainen näistä pienistä ihmisisitä on niin täydellisen oma persoonansa ja jokaisella on oma temperamentti ja tavat hoitaa asioitansa. Hurmaavia ovat joka ikinen piipero.
Täksi vuodeksi en ole antanut uuden vuoden lupauksia. Toivon, että tämä vuosi voisi olla seesteinen, saisimme olla terveitä ja näin jaksaisimme eteenpäin.
Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille tämän lukeneille!
Aamupäivän aurinko uuden vuoden aattona
31.12.2010
*click*
Ystäväni Marja-mamma, me jatkamme tätä blogia, koska me haluamme pysyä ajantasalla ja jos/kun on halua/taitoo kirjoittaa, niin sanat ja kuvat kiertoon. Olen vahvasti sitä mieltä ja päätinkin että, tämä on se mun juttu!!! Vielläkin mulle sanotaan että tajuunks mä että kaikki näkee ja tietää mun asiat!? Tajuan ja teen tän tosissani tarkoituksella, ja kehoitan heitäkin avoimpaan elämään! Olen luonteeltani vilkas ja avoin, ja kova tyttö ollut aina kirjoittamaan, niin miksipä en olisi nytkin tässä!
VastaaPoistaTäälläkin eräs blogiin hurahtanut. Emmin pitkään, mutta ystäväni Unelma sai minut innostumaan vähitellen ja tässä ollaan. On ihana lukea muiden kirjoittajien ajatuksia, katsella kuvia ja sitten lätistä omassa blogissa joskus ihan jonninjoutaviakin. Mutta hauskaa tämä on. Sinulla on kiva blogi, joten jatka ihan ilolla kirjoittamista. Niin myös minä.
VastaaPoistaAllekirjoitan joka sanan. Jos liikaa miettii, mitä muut mahdollisesti ajattelevat tai kuka tunnistaa, niin siitä suosta ei nousta! Tietenkään ei pidä ehdoin tahdoin loukata tai panetella ketään, mutta sitähän tässä meidän blogipiirissämme ei onneksi esiinny. Hyvää vuotta 2011 Marja-mammalle ystävineen!
VastaaPoistaMe molemmat siis löysimme tänne blogimaailmaan viime vuonna. Tyttäreni opasti minut pääsiäisenä tämän jalon taidon lähteille.
VastaaPoistaIhanaa Uutta Vuotta!
Kun itse löysin Blogien maailmaan niin huomasinkin että niiden takana on ihmisiä kaikissa elämän kerroksissa eläviä, kuka minkinlaisten päivien kera eläen, ja niihin on aina mukava tutustua.
VastaaPoistaJoskus jossain työhönpääsykokeessani kirjoitin hakiessani ihmisläheiseen työhön, "jokainen ihminen on kuin täyteen kirjoitettu kirja, joka odottaa vain lukijaansa ja minä haluan olla yksi lukijoista" :)) tänä päivänä vain tuntuu että lukijoita on ihan liian vähän, vanhukset jäävät yksin viime päivikseen, mutta onneksi voi aina tehdä omalta kohdaltaan toisin, ja olla ystävä.
Rauhallista tätä alkanutta vuotta sinulle ja ympärilläsi oleville.
Tätä päiväkirjaa ei tarvitse pitää yksin ja pöytälaatikossa. Paljon uusia ystäviäkin täältä löytyy, vaikka heitä ei koskaan tapaisikaan.
VastaaPoistaKyllä lastenlapset sydämen vie kokonaan <3!
Mukavaa viikkoa, tämäkin on "pätkä-viikko".
Kiitos kannustuksista ja kommenteistanne hyvät ystäväni! Mukava oli kuulla itsekunkin lähtökohtia tähän blogikirjoitteluun. Tämä on niin totisesti hauska ja mukava vuorovaikutuksen tapa, että ei kun vaan jatkukoon kirjoittelu! :)
VastaaPoistaMukavaa loppiaisen aikaa teille ystäväni!!!