Kevät keikkuen tulevi

Keväällä sää on vuoroin kylmä ja vuoroin lämmin ja tänään se on viileän sateinen. Koko päivän on satanut vettä taivaan täydeltä, lumi saa nyt kyytiä ja kinokset muuttuvat sulaksi vedeksi. Vettä kertyy suuria määriä kuten kuvasta näkyy on meitinkin ulkopihalla tuollainen iso vesilätäkkö. 

Tällä menolla on mahdollista, että pelto ja tieojat alkavat tulvimaan. Mutta ei mitään hätää, tästä se kevät etenee ja kesää kohden mennään aika mukavaa vauhtia. 

Talvi onkin mennyt kuin horrostaen, olo on kuin karhulla joka herää kevät auringon lämpöön pitkän talviunen jälkeen. Horrostamisesta huolimatta on työt tehty ajallaan ja hommat hoidettu niinkuin pitääkin.

 Nämä lumet ja lumimyräkät ovat viikon takaisia myllerryksiä.

Viikonlopuksi saimme pikku tytöt yökylään ja se olikin taas niin mukavaa. Touhua ja tohinaa riitti kun nämä pienet vipelsivät. Tehtiin palapelejä ja piirrettiin, luettiin kirjoja ja ennenkaikkea he pomppivat sängyssä. Alisa, kolme vee, sanoo, "minä rakastan pomppimista" ja sitten pompitaan ja eikähän sen huonommaksi jää Beakaan, yks vee kahdeksan kuukautta, hän pomppii siinä kuin iso siskokin ja hauskaa on.

Lauantaina olimme ulkona ja siellä olikin Alisalla hauskaa kun Pappa kyyditsi häntä traktorilla ja muilla ajopeleillä. Tämä tyttö onkin tosi valmis ratin kääntäjä, mihin sillä saralla vielä kerkiääkään.

Bea-pieni ei oikein ymmärrä mikä noissa koneissa nyt on niin mukavaa, että niiden ympärillä hyöritään. Huolestuneisuuden havaitsee hänen ilmeestään. Onneksi on Nasu mukana joka ymmärtää huolen aiheen.

Sunnuntaina sitten tulivat vanhemmat hakemaan tyttäret kotiin ja voi sitä riemua ja mahdotonta menemisen meininkiä mikä siitä sukeutui kun he tulivat. Siinä sai vesisänky kyytiä kun tytöt taas pomppivat ja hyppivät ja ilakoivat.  Hauskaa oli reissussa ollut vanhemmillakin ja sehän oli mukava kuulla.

Reilu vuorokausi pienten kanssa meni nopsaan ja nyt ollaan taas Ukkokullan kanssa kaksisteen. Tänään heti aamutuimaan olikin ihmetys suuri, kun makkarin telkun kapulaa ei löytynyt mistään. Eikä sitä ole vieläkään etsinnöistä huolimatta löytynyt, että mihinkähän koloon se on nyt tytöiltä mahtanut sujahtaa. No kyllähän se löytyy taas jostakin. Kapula ei anna hälytysääntä niinkuin kännykkä jota haetaan harva se päivä ja onneksi sen löytäminen on helppoa soittoäänen perusteella.

Katson ulos ikkunasta; sade on loppunut ja sää viilenee ja sankka sumu valtaa maiseman. 

Toivottavasti huomenna olisi aurinkoinen päivä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

ps. Kevään ensimmäisiä muuttolintuja odottelen. Isohko pitkäkaulainen lintu lensi pari päivää sitten, olisiko mahdollisesti kurki? Se selvinnee lähi päivinä.