Harmaa päivä tänään

Niin alkaa olla tääkin päivä pulkassa. Monenmoisia tapahtumia on tänään ollut.
Hett aamu tuimaan kun sain kahvin juoduksi lähdin piipahtamaan kampaajalla ja niin tuli pään leikkaus tehdyksi ja taas kelpaa mennä ihmisten ilmoille.
Iltapäivällä käväisin kävelyllä sauvojen kanssa. Aurinko ei tänään silmiä häikäissyt, niinkuin viime päivinä on tehnyt. Harmaata on tänään sään suhteen ollut.

Matkustushalu on nyt alkanut vaivaamaan, ahkerasti olen tutkinut matkanjärjestäjien sivuja,  niitähän netistä löytyy ja toinen toistaan parempia matkakohteita. Kauaksi en suunnittele reissaavani, mutta tekisi se hyvää välillä katsastella muunkinlaisia meininkejä kuin näitä jokapäiväisiä tuttuja juttuja.

Positiivarit lähetti just äsken niin mukavan sähköpostin, että heti kohta on tartuttava tarjoukseen. On nimittäin niin, että Heli Laaksosen uutuuskirja Peippo vei,  ilmestyy huomenna eli "OLEKS MUN, NIINÄKIN PÄIVIN KO VÄHITEN KANNATTAIS?".
Jään odottamaan tuota kirjaa, pian se kolahtaa laatikkoon.  :)

Nyt  niistän ahkerasti nenääni, yskin ja nautin kuumaa glögiä, jotta tervehtyisin!

Terveyttä teille kaikille! 

ps. kuva sivulta Dan Sugger

Näin komian tunnustuksen sain Nenuselta ja siihen kuuluu vastata viiteen kysymykseen:

1. Milloin aloitit blogisi?
   Aloitin sen tammikuussa 2010. 

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
   Kirjoitan ihan omia jokapäiväisiä asioita ja tapahtumia, joita meillä 

   Ukko-kullan ja kissojen kanssa täällä luonnon rauhassa sattuu ja tapahtuu.

   Isoäitinä on toisinaan mukava kertoa tapahtumista joita lastenlapset

   saavat aikaiseksi. Kaikki niin tavallista turinaa. :)

  

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
   Niin no, blogini ei ole millään lailla erityinen verrattuna muihin.

   Jokainen meistä tekee omista lähtökohdistaan syntyvän blogin.

  
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
    Sillon reilu vuosi sitten minulle tuli suunnaton tarve alkaa kirjottamaan Päiväkirjaa ja siitä tää blokkaaminen vähitellen tuli yhdeksi vaihtoehdoksi ja siihen päädyin, halusin koettaa uusia haasteita.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
   Tällä hetkellä en ajattele tekeväni muutoksia. Mennään näin etiäpäin.

Seuraavat viisi haastan mukaan:

anja-reginan

Alma Alexandran

Aili-mummon arkea

Irenen

Maijun

Helmikuun viimeinen sunnuntai

Pitkän pitkästä aikaa olen kirjoittamassa muutaman rivin tähän päiväkirjaani. On tunne kuin olisin viimeajat ollut talvihorroksessa, mutta en kuitenkaan ole horrostanut vaan ollut erittäin virkeänä. Viimeinen kuukausi ja enemmänkin aikaa on mennyt tässä koneen edessä istuessa ja kirjanpito-ohjelmaan numeroita naputellessa. Tätä tehdessäni on kaikki muut asiat jääneet kesannolle eli muiden asioiden aika tulee nyt pikkuhiljaa ajankohtaiseksi.

Yksi osa työtäni on maatilatalouden verokirjanpidot ja veroilmoitukset, joita teen asiakkailleni. Tänä vuonna tuli muutamia uusiakin asiakkaita ja uusia haasteellisia asioita joten selvitin niitä itselleni tiedoksi. Haasteet on selvitetty ja tehtävät suoritettu ja veroilmoitukset lähetetty mikä minnekin päin Uuttamaata. Verohallinto uudistaa systeemeitään ja voimavarojaan eli ilmoitukset eivät aina välttämättä mene sinne tuttuun oman seutukunnan verotoimistoon vaan vaikka aivan toiselle laidalle maakuntaa. Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu ei entiselleen mikään jää ... oliko se Four Cats kun aikoinaan lauloi tuon kipaleen.

Meille iski räkätauti, niin Ukkokulta kuin minäkin ollaan nyt röhitty ja niistetty ahkerasti liikkeellä olevaa limaa. Korvat rytkii ja niistäessä päässä paukkuu ja vippaa, että ei niin kovin häävi olotila, mutta aika aikaansa kutakin.

Aamulla otin kameran mukaan ja nurkasta sauvat ja lähdin pitkästä aikaa kävelylenkille. Pitkä ei lenkkini ollut, mutta hyvä aloitus tämän pitkän istumisjakson päätteeksi. Kävelykeli oli mitä mainioin, ei ollut liukasta eikä lunta haittana.

Tein tuon alla olevan kuvakollaasin aamuisella lenkillä ottamistani kuvista. Niissä on taivaan pilviä ja lumisia maisemia, joihin on jäänyt monenlaisia jälkiä siellä liikkuneilta.

Kaiken keskellä on meitin Pörrö, vanharouva, hän odottaa malttamattomana sisään pääsemistään.

Ystävänpäivänä

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogikavereilleni

ja täällä piipahtaneille!

Sumuinen sunnuntaipäivä

Tähän sunnuntai päivään herättiin puolihämärässä vaikka kello näyttikin jo liki yhdeksää. 

Aamuyöllä olin vaivoissani valveilla ja laskin lampaita ja kuuntelin ukkokullan kuorsausta joka aika ajoin taukosi kunnes jatkui taas. Yritin lukea kirjaa, mutta siitä ei tullut mitään, koska tämän tästä torkahtelin kuitenkaan saamatta unesta kiinni. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että kun uni viimein voitti niin sitä riittikin pitkälle aamuun ja parhaat päivän tunnit menivät nukkuessa. Päivä oli epätavallisen pitkällä kun heräsimme.  Ulkona oli täys harmaa, sumuinen sää. Päivän mittaan satoi aika ajoin vettä. Lumet vyöryivät alas peltikatoilta ja puiden ja pensaiden oksilla roikkuivat vesipisarat, säätyyppi siis muuttui kertalaakista.

Vävyni äiti soitti iltapäivällä ja kertoi, että heillä sataa lunta taivaan täydeltä ja he meinaavat aivan hukkua lumeen sen runsaan tulemisen takia. Niin, samahan se täälläkin on ollut, nyt vaan on kaksi astetta lämmintä ja kostea ja vesisateinen sää, sanoin. Siitä se meitin rupattelumme lähti liikkeelle ja puhumista kyllä riitti monesta muustakin asiasta. Oli mukava kuulla kuulumisia itä-suomesta. Niin ja ainahan me isoäidit puhutaan näistä ihanista, rakastettavista lapsenlapsistamme. Heistä meillä riittää aina paljon keskusteltavaa. :)

 Eilen illan suussa saimme tuttavaltamme tuoretta kalaa. Hän oli käynyt kokemassa jään alla olevat verkkonsa. Kalaonni oli ollut myöden ja saalista tuli, josta riitti meillekin. Saimme kuhia ja mateen, jotka eilen perkasin ja tänään olemmekin nautiskellen syöneet paistettua kuhafilettä keitettyjen perunoiden ja valkokastikkeen kera ja huomenna laitan matikkakeiton ja sen kanssa ruisleipää. Ja niitä paistettuja fileitäkin on vielä jäljellä.

Joulun ruokien jälkeen tämä laji ruokaa on totisesti tervetullutta ja maistuu niin hyvältä. 

 Huomenna on arki ja Kansalaisopiston kevätkausi alkaa, eli illalla taas paneudun sukututkimuksen tekemisen saloihin, mukavaa. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille jotka täällä piipahditte!

Maisema muuttui

Peltojen keskelle ilmestyi parissa päivässä, metsähakkuukoneen tekemänä, korkea kallioinen mäki. Maisema on muuttunut, sitä nyt ihmetellään kunnes muutokseen taas totutaan.

Mukavaa loppiaista kaikille!
Joulun pyhät päättyvät ja alkaa tavallinen talvinen arki.

Vuosi on vaihtunut

Siitä on jo vuosi vierähtänyt, kun aloitin tämän blogikirjoittelun. Silloin vuoden vaihteen aikoihin tuli pakottava tarve aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen asioista joita lähipiirissäni tapahtuu. Käsinkirjoittaminen ei ole mieluisaa ja niin sitten hakeuduin tietsikan eteen ja taisinpa kirjoittaakin jo jotain omaan tekstitiedostooni kunnes äkkäsin blogivaihtoehdon. Tosin en ollut ajatellut, että päiväkirjani olisi kenen tahansa luettavissa, mutta näin nyt kuitenkin on. Monet asiat tämän asian suhteen ovat muuttuneet, olen aika sopeutuvainen.
Koskaan kirjoittaminen ei ole ollut minulle helppoa, saatikka näiden muutamien sairastamisjaksojen jälkeen. Kaikesta huolimatta ja kuitenkin ajattelin, että tässä vaiheessa elämää olisi paikallaan ottaa jokin uusi haaste ja tässä nyt sitten ollaan ja kirjoittelemiseni jatkuu, helppoa se ei ole vieläkään.
Silloin vuosi sitten tuli tehtyä painonpudotuksen lupaus, mutta se lupaus ei onnistunut. Kaikki liiat kilot ovat edelleenkin tallessa kannettavanani, eikä se ole hyvä eikä helppo asia. Onneksi kiloja ei ole tullut lisää, siitä olen itselleni tyytyväinen.
Mennyt vuosi oli aika rauhallinen ja yllätyksetön ajanjakso. Oma terveys oli vakaa niinkuin ukkokullankin, vanheneminen edistyi tasaiseen tahtiin.
Silmälääkärini antoi neuvot ja ohjeet mahdollisen klaukooman tarkkailuun, tämäkin asia on siis hallinnassa.

Omassa perheessä ei ole ollut perhetapahtumia tänä vuonna. Ystäväperheissä on tapahtunut muutamia iloisia asioita, olemme saaneet olla mukana yksissä häissä. Ystävien lapsille on syntynyt lapsia useampaankin perheeseen ja niin edelleen.

Lastenlapset ovat antaneet paljon sisältöä elämäämme. Meihin on luotettu ja olemme saaneet aika-ajoin hoitaa heitä. Lastenlasten kasvamisen ja kehittymisen seuraaminen on niin ihana asia, se antaa sisältöä elämäämme. Jokainen näistä pienistä ihmisisitä on niin täydellisen oma persoonansa ja jokaisella on oma temperamentti ja tavat hoitaa asioitansa. Hurmaavia ovat joka ikinen piipero.

Vanha vuosi on takanapäin ja uusi hyvällä alulla. Vuoden vaihtumisen otimme vastaan muutamien tuttava pariskuntien kanssa. Isäntäpariskunta oli tehnyt meille tunnelmalliset puitteet. Kynttilät, soihdut ja tulet loimusivat, ulkona ja sisälläkin, luoden tunnelmaa. Oli valmistettu maistuva ruokatarjoilu joka nautittiin nautiskellen vilkkaan seurustelun merkeissä. Raketitkin ammuttiin taivaalle, niinkuin kuulostivat monet muutkin tekevän. Mukavasti vuosi vaihtui ja nyt mennään hyvää vauhtia kohti vuoden ensimmäistä viikkoa ja muutaman päivän päästä ollaankin jo Loppiaisessa.
Täksi vuodeksi en ole antanut uuden vuoden lupauksia. Toivon, että tämä vuosi voisi olla seesteinen, saisimme olla terveitä ja näin jaksaisimme eteenpäin.

Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille tämän lukeneille!

Aamupäivän aurinko uuden vuoden aattona

31.12.2010