Äkkiä vois luulla styroksi rouheeksi...

... mutta ei se sitä ole vaan rakeita. Niitä satoi taivaan täydeltä hetken aikaa niin, että maa oli muutaman hetken verran aivan valkoisena. Oli aika villi näky. Kaikki tuo, sateen alkamisesta rakeiden sulamiseen, kesti korkeintaan viisitoista-kaksikymmentä minuuttia.

Reipas viikko sitten oli kevään eteneminen vauhdissaan, tuntui ettei etenemisen tahdissa pysy mukana. Sen jälkeen onkin sitten ollut pakkas öitä ja päivälämpötilatkin viiden plussa asteen tuntumassa. Kevät ei ole viimeisen viikon aikana edistynyt. Ihan hyvä näin, hiljaa hyvä tulee, sanotaan. Mutta, että tänään satoi aikamoisen suuria rakeita ja paljon, niin oli sekin taas yksi luonnon oikku.

Tuhkapilvet ovat hiljentäneet meidän "taivaallisen" liikenteen, ei näy lentsikoita taivaalla. Normaalisti niitä menee tämän tästä ylitsemme. Jälkeen jää vaan valkoinen vanajuova taivaalle kun ne mennä painaltaa.
Tulivuoren purkauksen myötä seisatti monien ihmisten matkanteko ja alkoi miettiminen siitä, että kuinkas nyt jatketaan eteenpäin. Todella iso ja tärkeä asia tuo lentokoneella matkustaminen, sen nopeudelle ei ole vaihtoehtoa. Kaikki muut ajopelit ovat aivan toisessa nopeusluokassa ja eikähän niitä ole tarpeeksi tarjollakaan. Tässä on taas osoitus siitä kuinka haavoittuva voi olla jokapäiväinen elämämme. Ykskaks, itsestään selvä asia voi olla poissa käytöstä tai ulottuviltamme.

Tällainen oli maisema hetken aikaa ja maa valkoinen.

Aika kookkaita rakeita, mutta eivät kovin kovia.

Kevät on pitkällä

Ensimmäiset sinivuokot alkavat kukkia.

Kevät edistyy niin hurjalla vauhdilla ja kaikenlaiset toiminnot sen myötä, niin ettei kirjoittamiselle tahdo jäädä aikaa.

Havaintoja kevään edistymisestä olen tehnyt, niin kuin kuvista näkyy kevään merkit ovat olemassa.

Purot ovat täynnä vettä ja kohina valtaisa.

 Rantahietikosta löytyi tämä leskenlehti.

Mutta vielä on pihanurmikolla lunta ja järvi jäässä.

Sumuiset päivät

Tänään on kolmas peräkkäinen sumuinen aamu, sitten pitkäperjantain ei auringosta ole ollut pilkahdustakaan. Toisaalta ovat lumet pian tipotiessään ja eiköhän niiden viimeistenkin sulamisen jälkeen aurinkokin taas pääse paistamaan.
Kevät on edistynyt aivan hurjalla vauhdilla. Vesisadetta on piisannut ja lämpöasteita yötä päivää. Valtaisat lumikinokset ovat  muisto vain, nyt kauhistellaan veden määrää joka virtaa ojissa tai seisoo paikallaan ja nousee pelloille. Tämä kevät on sellainen ettei muisteta koska tällainen on viimeksi ollut.

Yksi taitaa olla pysyvää, nimittäin tuo lumikasa tuossa minun ikkunani alla. Sen paikka on varjoinen ja kylmä, se ei ole madaltunut juuri lainkaan. Sen olemassa olo on sikäli mukava asia, että sen huipulla käy pikkulinnut istuskelemassa. Kasan myötä olen todennut, että ainakin mustarastas ja urpiainen ovat tulleet paikalle ja talitintti tietenkin. Muitakin lintuja olen kyllä havainnut, mutta kun en niitä varmuudella tunne enkä tiedä niin jääkön sanomatta.

Eilen havaitsimme, että kurkipariskuntakin on tullut pellolle. Varmaankin sama pariskunta joka on ollut meillä parina viime vuonna. Viime kesänä heillä oli poikanenkin. Olisi tosi mukava, jos tämä pariskunta asettuisi tänäkin kesänä meille oleilemaan. On mukava pitkin kesää seurata niiden toimintoja.
Olen aivan kehno lintujen tunnistamisessa. Siksi olenkin iloinen kun ukko-kultani löysi netistä osoitteen josta voin käydä niitä tunnistamassa. Laitan tuon osoitteen tähän mukaan, josko siitä olisi iloa jollekulle muullekin asiasta kiinnostuneelle.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/

Tässä nämä kurjet, ovat juuri ja juuri havaittavissa.

Olin eilen pienellä kävelylenkillä ja tarkistelin kevään etenemistä. On silmiinpistävää kuinka nopeasti ovat paikat kuivuneet vaikka lunta ja sen myötä vettä on ollut aivan hurjan paljon. Ilmaan sitä on haihtunut, mutta onhan sitä imeytynyt maahankin. Routaa ei taida olla juuri nimeksikään, kun ei ole märkyyttäkään niinkuin voisi olettaa.
Kylätiemme on vielä pieni tai kenties suurikin arvoitus, että kuinka kelirikko etenee. Merkkejä roudan sulamisesta on havaittavissa.

Ensi nokkoset, jotta olisi edes jotain vihreääkin näissä kuvissa.

 Niin ovat pääsiäisen päivät menneet, hyvin rauhallisesti ja ilman suurempia tapahtumia. Eilen olimme ystäväperheen luona iltakylässä. Talon väki oli laittanut tarjolle monen moisia herkkuja, oli mm. mädillä täytettyjä tuulihattuja, rahkapiirakkaa, täytekakkua. Saimme nauttia runsaan kaffe-pöydän maukkaista antimista ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.
On virkistävää tavata ystäviä. :)

Tässä yksi kevään merkeistä, eli kärpänen auringon lämmittämällä kivijalalla.

Hyvää Pääsiäistä

Hyvää Pääsiäisen aikaa
teille kaikille jotka tänne piipahditte!


tv. Marja-mamma

Vanha kalkkis

Olen pitkällisen odotuksen ja jonotuksen jälkeen päässyt hammaslääkärin vastaanotolle. Tämä suhde on aivan uusi ja osoittautunut hyvin toimivaksi. Hampaitani paikattiin aiemmin vuoden alulla ja nyt on lohjenneiden hampaiden rakentamiset meneillään.  Olen tyytyväinen saamaani palveluun. Tänään minulla oli vastaanottoaika klo 12.30 ja sinne menosta touhusin aamusta alkaen.

Männä viikonloppuna, eli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, siirryttiin kesäaikaan. Siinä siirrossa menetettiin sunnuntai päivästä yksi tunti, mikä ei tällä kertaa mennyt aivan huomaamatta.

Meitin huushollissa on seinäkelloja peräti neljä kappaletta. Tuvassa, makkarissa, vessassa ja tässä minun toimistohuoneessa. Tuvan kellon ajan siirto tapahtui heti sunnuntai aamuna, onhan se meitin ykkös-kello, samoin siirrettiin vessan kello. Täytyyhän sitä pytyllä istuessa tietää mikä on oikea aika, varsinkin öiseen aikaan jos sattuu tulemaan reissu yksinäiseen kammariin on hyvä olla ajantasalla ajasta. Makkarin ja toimiston kelloilla ei vaan tuntunut olevan kiire. Aina ja aina vaan siirtyi niiden ajan siirrot, tuhoisin seurauksin.
Viimein tänä aamuna sitten päätin, että nyt makkarin kello laitetaan oikeaan aikaan ja tein sen ja niin piti tehdä tälle toimiston kellollekin. Vaan arvatkaas teinkö niinkuin suunnittelin? Jäi tekemättä, en vaan ymmärrä kuinka siinä pääsi niin käymään.
Tein aamupäivän töitäni tyytyväisenä tässä väärää aikaa näyttävän kellon vieressä, eihän se minua tietenkään haitannut kun en sitä muistamattomuuttani muistanut. Totesin, että kello on vartin yli yksitoista ja samassa mieheni tiedustelee, että mihin aikaan on lähtöni hammaslääkäriin? Eikä vieläkään hälytyskellot kilisseet, kun kerroin hänelle, että puoli yhdeltä. Mieheni totesi lakoonisesti, että minullahan on sitten vartti aikaa! Siitä tulikin sitten äkäinen lähtö. Kaikesta huolimatta ja kuitenkin kerkisin oikein hyvin eikä enää mitään ikävää tapahtunut. Ihanaa, että minulla on tuo ukko-kulta, ilman häntä en olisi ollut ajallaan lääkärissä.
Tuleva yö alkaa hiukka hirvittää, mahdanko saada nukutuksi tai mitä painajaisunia tulee katsotuksi, sillä huomenna klo 12.30 minulla on aika HAMMASLÄÄKÄRILLE.

Tämä kellonaikojen siirto ei mennyt tällä kertaa minun osaltani ollenkaan tyylikkäästi.
Kalkkis kun kalkkis on sanottava omasta itsestäni, harmittaa oikein todella paljon! :(

Sukulaisten tapaamisia

Sää olosuhteisiin nähden harmaa viikonloppu alkaa olla takanapäin. On satanut vettä ja ollut lämpöasteita. Hanget korkeat nietoksetkin alkavat olla hyvin, hyvin alhaalla ja ojissa vesi nousee vinhaa tahtia. Rajusti on lumen sulaminen siis edennyt, onhan tämän talven muutkin sääolosuhteet olleet rajuja. Kaitpa se sama tahti jatkuu edelleenkin. Kelirikkokin alkaa antaa merkkejään itsestään.

Tämä viikonloppu on mennyt sukulaistapaamisten merkeissä.

Eilen tapasimme lankoni ja hänen vaimonsa, he olivat tulleet tilalleen klapeja tekemään. Siinä sitten tauolla istahdimme nuotion ääreen ja paistoimme makkarat ja nautimme teetä voileivän kera ja vaihdoimme kuulumisia. Makkaran paistohetki oli tosi mukava arjen piristys. Maukkaiden tarjoiluiden ja varsinkin makkaran syönnin myötä kävi mielessä ajatus kesän tulemisesta ja sen mukanaan tuomasta makkaran paistosta. Ei siihen mene kauaa aikaa kun sekin aika on taas käsillä, vaikkei sitä hevin usko kun kattelee ympärillä olevaa harmautta.

Tänään olemme viettäneet pojanpojan 3-vuotissynttäreitä. Menoa ja melskettä piisasi aivan riittämiin kun pienet piiperot menivät ympäriinsä ja uusia leluja käytettiin ja koeteltiin. Päivänsankari oli niin iloinen ja onnellinen poika että, viimeistä lahjaa saadessaan hän oli jo sitä mieltä että hänellä on jo lahjoja tarpeeksi ettei hän enää tarvitse. Ihanaa, lapsi on aitoudessaan niin suora ja rehellinen, että voi sentään.

Päivänsankari kynttilän puhalluksessa ja tarjoiluiden äärellä.

Syntymäpäiväjuhlintojen jälkeen piipahdimme kotimatkalla vielä sairaalassa tervehtimässä kälyäni, joka ei päässyt tällä kertaa mukaan synttäreille. Veimme hänelle lasten tekemän virpomavihdan joita synttärisankarin isosisko oli meille vieraille valmistanut, hän virpoi meidät lorun kera.

Niin, että jos sää on ollut harmaa niin mieli on ollut valoisa ja virkeä. Olemme tavanneet sukulaisia ja saaneet rupatella kuulumisia puolin jos toisinkin.

Keltaisen orkideanoksan myötä lähdemme kohti hiljaista viikkoa.

Monenlaisia toimintoja

 Päiväposti toi paluuposteja joita olin laittanut tieosakkaille ja niinpä pääsinkin aamupäivällä jatkamaan tiekokousasioiden valmistelua ja sain ne valmiiksi ja lähtemään eteenpäin.

Iltapäivän istuimme kuuntelemassa ammattiimme liittyviä esitelmiä. Asiasisältö oli paljolti tiedossa olevaa asiaa, mutta kyllä jokunen uusi tiedon jyväkin tuli ja omien käsityksien vahvistuksia. Rankkaa se on tuollainenkin, istuminen meinaan, paikoillaan tunnista toiseen.
Tulipa taas nähtyä muitakin ihmisiä kuin omaa ukkoa, jonka kanssa ollaan naamatusten päivästä toiseen. Ihan oli hyvä iltapäivä ja ensi viikolla on taas seuraava istumiskeikka tiedossa.
Oli aivan ihana aurinkoinen sää kun lähdimme ja menimme esitelmä paikalle, hiukka harmittelimme sitä, että päivä menee hukkaan sisällä istuessa. Istuimme tilassa josta ei ulos näkynyt, niinpä olikin aikamoinen yllätys kun pois lähtiessä sää oli täysin muuttunut ja taas kerran satoi lunta!
Sitä siinä porukalla kylän miesten kanssa siunailtiin, että eikö tämä koskaan lopu tämä lumen tulo.
 "Mitä Mariana malolla sitä Vappuna vaolla", on vanha sananparsi. Mariana oli lunta katoilla niin paljon, että ihan hirvittää jos sitä on samanmoisesti Vappuna pelloilla. Ei, ei, ei niin voi olla tai mistä sen tietää. Toivoa vaan sopii ettei niin olisi.