Kuukauden viimeisen päivän mietteitä

Elämä on tilaisuus, hyödy siitä.

Elämä on kauneus, nauti siitä.

Elämä on autuus, maista sitä.

Elämä on uni, todellista se.

Elämä on haaste, kohtaa se.

Elämä on velvollisuus, täytä se.

Elämä on peli, pelaa se.

Elämä on lupaus, täytä se.

Elämä on suru, voita se.

Elämä on laulu, laula se.

Elämä on ponnistus, hyväksy se.

Elämä on tragedia, kohtaa se.

Elämä on seikkailu, uskaltaudu siihen.

Elämä on onni, luo se.

Elämä on liian arvokas, älä tuhoa sitä.

Elämä on elämää, taistele sen puolesta.

                                                        Äiti Teresa

Lunta sataa hiljalleen maahan lumivalkoiseen

Aamun valjettua alkoi hiljalleen satamaan lunta, se on hyvin kevyttä ja tulee kauniisti alas. Viime päivien kova tuuli on nyt hellittänyt, pakkanenkin on mennyt pyllylleen, niin kai voi sanoa, kun sitä on vajaa kymmenen astetta.

Heti aamutuimaan piipahdin paikallisessa ruokakaupassa tekemässä ruokavaraston tankkauksen. Hiljaista oli kaikkialla, niin omassa kylässä kuin kirkollakin. Kaupassa oli muutama muu ostoksilla, jos olisi kesäaika niin tähän samaan aikaan siellä olisi väkeä pilvin pimein.
Kesäaikaan kaupunginosamme väkimäärä monin kertaistuu, kun kesäasukkaat tulevat mökeilleen. Talviaikaan uinumme täällä suht kiireettömässä tilassa, tai paremminkin tekemisen ja menemisen rytmi on rauhallinen.

Painonhallintani on nyt vakaassa tilassa, ei tapahdu mitään. Sauvakävelyt on kävelemättä ja kuntosalilla en myöskään ole nyt käynyt, tämä kaikki on surkeaa!!! Mutta syömiset ovat aika hyvin hallinnassa. Paino ei ole noussut, mutta ei ole laskenutkaan.
Pakkanen ja työtilanne ovat syyt liikkumattomuuteeni. Se on vaan sillai, että tässä ajanjakson vaiheessa töitteni on edistyttävä koko ajan, koska en voi tietää mitä tulee eteen ennen helmikuun viimeistä päivää, silloin on kaikki oltava valmiina. Niin no, tänä vuonnahan se onkin ensimmäinen maaliskuuta se finaalipäivä, mutta kuitenkin.
Syömiseni koetan ajatella valmiiksi muutamien päivien jaksoissa, että kun laitan ruokaa niin sitä piisaa sitten muutamaksi päiväksi.
Nyt ostin kalaa, kirjolohta, ja broilerisuikaleita ja pienen rasian pekonikuutioita. Tämän viimeisen käytän hernekeittoon jonka teko on suunitelmissani. Kirjolohen valmistan huomisen ruuaksi. Molemmat ruuat teen uunissa, se on vaivaton ja helppo tapa laittaa ruokaa. Broilerinsuikaleiden käyttöä en ole vielä suunnitellut, mutta aina on oltava joku pieni vara, että jos vaikka joku tulee käymään ja tarvitaan ruokaa tai no syömme sen jossakin vaiheessa se on varma asia.
Eilen illan suussa tuli Mika lapsineen piipahtamaan. He olivat käyneet hakemassa teettämiään makkaroita ja nakkeja,  niitä sitten maistelimme ja olivat ne tosi hyviä. Makkarat oli tehty hirvenlihasta ja mitä sitten valmistaja oli joukkoon lisännytkin, en tiedä, mutta hyvää oli.

Lopputulema on siis, että jos en nyt pääse liikkumaan riittävästi niin vartioin syömisiäni. Viimeistään kolmannessa kuussa tilanne on toinen, niin haluan uskoa.
Ja ainahan niitä selityksiä löytyy, ehkä tämäkin oli sitä itsensä heikkouden ja huonouden puolustamista eli selittämistä, sen näkee ken on näkemässä.

 

Tässäkin taitaa olla aikamoinen selitys meneillään.

Suku on saman railon reunalla kuin missä olin viime kerran tekstissäni.

Lohjanjärvellä ollaan, se on Etelä-Suomen suurin järvi.

Maanantai aamu, vko 4

Viikonloppu takanapäin ja uusi viikko edessä. Maanantai on viikon eka päivä, silloin teen  itselleni tiettäväksi, mitä menemisiä ja tulemisia on täksi viikoksi sovittu ja sen mukaan sitten lähdetään liikenteeseen. Niin tekevät monet muutkin, olen huomannut. Viikonpäivistä maanantai on se päivä jolloin ihmisillä on monestikin tarve sopia ja selvittää tekemisiään ja asioita toinen toisilleen. Viikonloppu ja lepohetket ovat tehneet tehtävänsä on ollut aikaa ajatella asioita, uskon niin.
No juu, tällä viikolla menen tiistai-iltana kuntosalille ja keskiviikkona hammaslääkäriin ja kaiken muun ajan, normaali rutiineja lukuun ottamatta, istun koneella ja näpyttelen summia eri tileille. Alkava viikko vaikuttaa siis aika simppeliltä. :-)

Minulla on uusi itsehoitovempain jonka olin jo unohtanutkin, joulun tohinoissa sen hankin itselleni ja laitoin kaappiin talteen ja niin se melkein jo unohtuikin kunnes ystävättäreni kertoi kuinka hyvän apuvälineen hän on itselleen hankkinut ja kuinka se saa paikat lämpenemään kun sen päälle asettuu makuulle. Minullakin  on siis tämä sama apuväline kaapissa ollut jo muutaman viikon. Ajoittain olen näinä viikkoina kärsinyt kivuista niska-hartia seudulla. Eilenkin se kipu taas alkoi jäytämään ja viimeinkin otin piikkimattoni kaapista ja asetin sen hartioiden alle ja lepäsin sen päällä tovin aikaa. Ensin ei tuntunut ei oikeastaan mitään, ei siis piikkejäkään, niin on turtana paikat. Tovin verran siinä oltuani alkoi ihana lämmön tunne levitä hartioihin, veret lähti liikkeelle. Siitä sitten ylös noustuani kuulostelin itseäni ja pikkasen tuntui kuin olis päässä vipannut, mutta ei mitään hämminkiä sillä kivut olivat poissa. Jippii, tämä kokemus oli aivan upea juttu, tätä nyt vaan lisää ja ilman, että ensin tulee kipu vaan ennaltaehkäisevästi.
Ystävättäreni vinkkasi myös maton päällä seisomisesta, mutta se ei kyllä ainakaan vielä onnistunut. Jalan pohjat ovat niin herkät.

Pakkasetkin meinaa loppua, aamulla klo 5.30 oli -9,9 astetta. Eilen lukema oli - 25 astetta. On se vaan niin kylmää ollut ettei mies muistiin. Mitähän tästä tällä viikolla seuraa kun alkaa lauhtumaan. Hirvittää meinaan, kun lupaa lumisateita, jotta voiko ne sateetkaan tulla normaalisti vai onko senkin mentävä rajun kaavan mukaan. Täällä kaupungin syrjillä se vaan voi tietää sähkö katkoja ja ties mitä muita ongelmia.
Siispä odotellaan mitä tuleman pitää ...

ps. vielä muutama sana tästä maanantai-aamuna asioiden selvittämisestä, että tämän kirjoittamiseni aikana olen saanut jo kaksi puhelua. On siis maanantai ja asiat reerataan.

Railon tuntumassa v. 2007 helmikuussa

Ihan on pakko välillä kirjoittaa

Nyt on otettava breikki noista kirjanpitohommista, järki seisahti!
Asiakkaat ovat olleet aktiivisia viime päivinä ja ovat tuomassa töitä toinen toisensa perään. Ihan kiva juttu. Kiva senkin takia, että aineistot ovat valmiina niin pääsen aina juohevasti tekemään uutta kun edellinen tulee valmiiksi.

Eilinen päivä menikin touhutessa lastenlapsien kanssa.
Isä oli jänisjahdissa ja lapset meitin ilonamme ja olihan metsästysonni myöden kun pupujussi tuli saaliiksi.
Tyttären tyttäretkin olivat paikalla ja kyllä touhua piisasi. Hypittiin ja pompittiin vesisängyssä ja muutenkin. Pappa luki satuja sillä aikaa kun nukutin pienimmän päiväunilleen. Isommat lapset leikkivät sairaalaa ja ihmettelivät joulukuusta, joka on lähes ruodoksi varissut.
Kuusi on talon toisessa päässä ja on siellä omassa rauhassaan, ei ole siis kenenkään tiellä ja on näin ollen jäänyt karsimatta ja ulostamatta. Eikähän sitä voi enää parhaalla tahdollakaan sanoa kauniiksi, sitä kuusta meinaan. Tarttee hoitaa pois kun ehtii.

Sauvakävely ja kuntosalikäynnit ovat tekemättä ja sen alkaa huomata omassa olossaan. Olo on niin tönkön kankea. On siis tarvetta ryhdistäytymiseen.
Mauno on lenkkeillyt järven jäällä. Tänäänkin hän kiersi Kotkaholman saaren.
Pakkastakin on ollut, päivällä oli - 13 ja aamulla -17 astetta.

Ilta uutisten aika lähestyy ja sitten taas unipuulle.

Serkukset

Isompien satuhetki.

Taas viikko pulkassa

Toinen viikko tätä vuotta takanapäin, nopsaan viikot menevät. Niin, että hupsista ja taas viikko on lopussa kun se juuri alkoi. Mutta hyvä niin ettei tartte sormia pyöritellä ja ihmetellä jotta mitä tekis.
Pari päivää on ollut ihan oudon kummallinen olotila, en ole oikein jaksanut ottautua juuri mihinkään. Ulos olen itseni raahannut ihan väkisin ja käynyt sauvakävelyllä, jalat ovat antaneet kävellä reippaasti ja syke on noussut kohisten. Siis jotain hyvää olen tehnyt itselleni. :)
Salillakin piti viikonloppuna käydä, vaan enpä ole käynyt. Harmittaa... mrrr mrrrr

Näin talvi aikaan on mukavaa saada tuoretta madetta ja keittää siitä kunnon kalakeitto. Kuluneella viikolla saimme tutulta kalamieheltä näitä mateita ja kuhiakin oli pari kappaletta. Madekeittoa olemme nyt sitten syöneet pari päivää. Ai että se on ollut hyvää ja kunnon ruisleipää sen kanssa niin vot on maistunut.
Kuhat valmistan huomenna paistamalla, keitän perunat ja laitan valkokastikkeen niiden seuraksi, ja taas me herkutellaan.
Ihmettelen minä noita meitin kissoja, joita on kaksin kappalein, kun eivät ne osaa syödä järvikalaa. Ne ovat aivan sairaita ja levottomia kun kala tulee huusholliin ja alkaa tuoksua nokkaan, mutta siihen se kiinnostus sitten loppuukin. Kun annan heille kalan roippeita tai vaikka esim. ahventa tai särkeä, niin ei maistu ei. :-(
Nämä kuviot käytiin taas lävitse kun käsittelin saamamme kalat. Perkauksen aikaa ovat ihan kahjuja, en tahdo saada jalkaani mahtumaan lattialle kun kiehnäävät jalan alla.
Äsken soppaa syödessämme toinen kissoista tuli melkein pöydälle tarkistelemaan syömisiämme, oli se niin kiinnostavaa. Keittoa jäi jäljelle pikku liru ja laitoin sen kissankuppiin jotta saavat syödä, niin ei, se ei maistu.
Mikä tää juttu oikein on, en käsitä? Sillä kun annan kissoille silakkaa niin kyllä syödään ja nopsaan syödäänkin.
Maailmassa on siis vielä ihmeellisiä ja selittämättömiä asioita joita joudun pohtimaan aika ajoin.

Ja eiku taas huomenna uuden viikon kimppuun, töitä on tiedossa ja istuminen koneen edessä siis jatkuu.

ps. tässä kuva pienestä pojan pojastani. Hän ihmettelee elämänsä ensimmäistä kalansaalista.

Keskipäivän hetkiä kävelylenkillä.