Syksy

Pihakoivusta sataa kauniisti nurmikolle keltaisia lehtiä. Syksy on siis tullut ja kasvillisuus vaihtaa väriään ja lopuksi karistaa lehdet ennen talven tuloa. Puut ovat vielä pääasiassa vihreät, joukossa on kellastuneita lehtioksia.

Syksyllä on niin monenlaiset talven tuloon valmistelevat tehtävät tehtävänä.
Perjantaina oli nuorempi poika lastensa kanssa käymässä. Hän rakenteli peurojen syöttölaitetta, metsämies kun on. Metsästyskausi alkaa ja talvi tulee ajallaan ja metsän eläimillekin on ruokaa huolehdittava.
Ukkokulta ja poika hakivat rannasta pois puiset pihakalusteet, niiden käyttökausi on ohi tältä vuodelta. Siis hyvästi kesä.
Lindan ja Juhon kanssa touhuttiin kaikenlaisia askareita, oltiin ulkona kun oli niin mukavan lämmin päivä ja seurailtiin verstaalla miesten rakennushommiakin. Siinä touhutessamme vähän törmäiltiinkin toisiamme päin Lindan kanssa,  tyttö totesi, "että olet sinä Mamma ihanan pehmeä kun törmätään" ja silitti minun pulleroa vatsaa. "Niin eihän mulla luut ole kiusana" totesin ja päälle päätteeksi iloitsimme yhdessä. Vaikkei minulla näiden kilojeni kanssa ole aihetta ilotella, huono juttuhan ne ovat. Mutta se on taas toinen tarina....
Otin tietoisen riskin ja laitoin iltaruuaksi kaalilaatikkoa, se kun on mielestäni niin mahdottoman hyvää varsinkin näin syksyllä kun kaali on tuoretta.  Niinkuin arvata saattaa eivät lapset sitä syöneet, oli se niin pahaa heitin mielestään. Kaikille muille se maistui ja on se sitt hyvää, sanon vaan. Niinkuin kaikki juureksetkin tähän aikaan vuodesta, ovat ne niin tosi maukkaita raakana tai kypsennettynä.

Miniäni repareerasi minua perjantaina, hän teki kulmakarvoistani taas niin näpsäkän näköiset ja väriset ja poisti kasvoista liiat intohimon karvat.

Kutominen on näin syksyllä ajankohtainen asia, sitä olen tehnyt ja hankkinut lisää lankojakin ihan niinkuin niitä ei olisi tarpeeksi jo ennestäänkin. Neulominen eli kutominen on asia josta tykkään tosi paljon, mutta jossain vaiheessa ne tekeleeni tahtovat vaan jäädä keskeneräisiksi. Parhaillaan on siis neulomisbuumi meneillään.

Tässä Lenni-kissakin sanoi mau!(tarkoitti varmaankin, että moi!) ja tuli kiehnäämään jalkaani.

Se oli eilisen päivän teillä tietymättömillä, oikein oltiin jo huolissamme hänestä. Onneksi ei ilves ollut häntä pistänyt poskeensa, niinkuin jo pelkäsimme.

Taas on kaikki hyvin ja kissat kotosalla.

Unohdus

Olihan taas oikein aamujen aamu liikkeelle lähdön suhteen. Pommiin en nukkunut, ei mitään sellaista, mutta olinpahan vaan taas puolipukeisena liian pitkään. Touhusin aamutouhuja, siivosin kissan jätöksiä vessassa olevasta hiekkalaatikosta ja touhusin askareitani rauhalliseen kiirettömään tahtiin. Sitten olin kuulevinani pienen koputuksen ovelta ja siinä samassa tuli mies tupaan. Iik... voi harmi olin täysin unohtanut sopineeni hänen tulonsa kello kahdeksan ja yhdeksän välillä ja siinä hän nyt sitten oli kahdeksan aikaan niinkuin olimme sopineet. Tälle asiakkaalleni olin luvannut tarkistaa hänen saamansa veropäätöksen. Siinä sitten selittelin ikääntymisestä johtuvaa huonomuistisuuttani ja olin tosi nolona ja harmeissani. Ukkokulta oli onneksi paikalla ja jätinkin miehet keskenään rupattelemaan, niin sain itseni kuntoon ja tietokoneen aukenemaan ja pääsin tarkistuksen tekoon. Sillä aikaa miehet nauttivat kaffetta ja pikkuleipää, jotka löysin tarjolle siinä tohinassani.
Tosi nolo juttu oli tämä tapahtuma. Olen jo monet vuodet elänyt kalenterimerkintöjen kautta, kaikki tiedossa olevat menemiset ja tapahtumat pitää olla merkittynä muistiin, mutta mihin se merkataan, että muistan katsoa sitä kalenteria?!?! Toivottavasti muistitilanteeni ei nyt ole näin huonossa jamassa, huh huh. Viime päivät ovat vaan olleet niin kiireisiä ja rasittavia, että näin pääsi käymään niin haluan uskoa.

Olen nimittäin viimepäivinä siivonnut komeroita ja muitakin jäämistöjä. Paljon olen heittänyt tavaraa pois poikkeen ja joitain aarteita olen vielä uudestaan laittanut takaisin komeron täytteeksi. Niinkuin nämä soljet ja sukkanauhan pidikkeet, ovat aivan varmasti vanhoja eivätkä mitään uusvanhoja, oliskohan nuo ihanuudet mahdollisesti viiskytluvulta. Tuo alla oleva kangaspalakin tuli vastaan sieltä kaapin kätköistä.

Eilisen päivän päätteeksi, illan jo pikku hiljaa hämärtyessä, mentiin rantaan saunomaan ja uimaan. Päätteeksi istuskeltiin takkatulen loimussa ja katseltiin tyyntä järven selkää. Maisema muuttuu päivä päivältä syksyisemmäksi, mutta lämmintä on, järven vesikin oli + 16 asteista, mukavasti virkistävää.

Aamu hämärät

Huomenta, onpa pimeä aamu; oli tämän aamun toteamus kun kuuden jälkeen silmäni avasin. Totisesti nyt alkaa olla ilmassa vahvat syksyn etenemisen merkit.

Pani askarruttamaan, että koska aurinko nouseekaan ja olihan siitä otettava selvää ja oitis tieto löytyi: Tänään keskiviikkona 08. päivänä syyskuuta päivän pituus on 13h 33m ja huomenna päivä on 5m 27s lyhyempi täällä meitin nurkilla.
Kyseinen tieto löytyi Weather Undergroundin sivuilta. 
Lainasin sieltä vielä tuon alla olevan taulukon. Mainioita nuo sanonnat porvarillinen hämärä, nauttinen hämärä ja astronominen hämärä.

Valoisa Aika	06:34 EEST	20:08 EEST
Porvarillinen Hämärä	05:50 EEST	20:52 EEST
Nauttinen Hämärä	04:55 EEST	21:47 EEST
Astronominen Hämärä	03:48 EEST	22:53 EEST
Kuu	06:37 EEST	19:26 EEST

Siinä tietopläjäys minulle tähän aamuun. Aamuun jolloin heräsin porvarillisen hämärän aikaan. :)

Porukalla sienireissulla

Tytär tuli tyttäriensä kanssa piipahtamaan ja niin me tytöt lähdettiin lähi mettään sieniä kattelemaan. Korit vaan jokaiselle mukaan ja pari veistä, sieniveitset olivatkin teillä tietymättömillä? Pienin piipero tyttönen jäi ukkokullan hoteisiin.
Alisa oli elämänsä ensimmäistä kertaa sienessä, hyvin nopeasti hän pääsi jyvälle mitä ollaan tekemässä. Reippaasti jalka nousi ja hän alkoi havaitsemaan sieniä ja niitä sitten syynättiin, että mitä otetaan koriin ja mitkä jätetään metsään. Kanttarelleja löydettiin ja pari tattia, kaikki muut löydökset saivat jäädä metsään. Suppilovahveroita ei vielä näkynyt, ei taida olla vielä aikakaan.

Kärpässieneen törmättiin, niinkuin aina käy sienireissulla.

Lenni-kissakin oli mukana matkassa. Hän oli vauhdikas ja silppasi välillä ylös puun runkoa pitkin. Sille ei vaan kelvanneet kanttarellit joita Alisa tarjosi välipalaksi.

Tähänkin törmäsimme.

Tämän kalutun tolpan päässä on metallitappi johon laitetaan nuolukivi jota metsän elukat tykkäävät nuolla, lähinnä sitä nuolevat hirvet ja peurat.

Tässä vaiheessa Alisa oli jo niin tottunut sienestäjä, että hän otti pomon roolin ja kertoi mihin suuntaan Äiti ja mihin suuntaan Mamma lähtevät sieniä etsimään. Hän on tässä toimekkaana.

Meidän putsaamaton sienisaalis on tässä. Ei suuren suuri ollut saanto, mutta emme olleet metsässä kuin pienen aikaa ja pienellä alueella.

Kotona kävimme vielä ennen sisään tuloa katsastamassa kypsät luumut. Löytyihän niitäkin sen verran, että pääsimme maistelemaan. 

Järvivesi viilenee

On kulunut pari päivää niin ettemme ole päässeet rantaan saunomaan. Tänään, sateisena ja ensimmäisen syysmyrskypäivän iltana sitten menimme ja saunoimme.
Ensimmäinen ajatus rantaan mennessä oli, että nyt syksy on tullut. Vettä vihmoi ja oli niin kovin valotonta.

Sauna ja tupa laitettiin lämpiämään ja pian päästiin saunomaankin, voi ihanuutta kun oli mukavan rentouttavaa istua lauteilla suloisessa lämmössä. Siitä sitten järveen ja iiik... oli aika vilpoisaa, mutta sinne uimaan mentiin ja pulikoitiin hetken aikaa. Kauaa järvessä ei voinut olla, mutta siedettävää se kuitenkin oli. Veden lämpö oli laskenut neljä astetta edellisestä käynnistä ja oli tänään neljäntoista asteen huitteilla.

Vesilinnut olivat liikkeellä ja liikkuivat hyvin vauhdikkaasti paikasta toiseen. Yksinäinen joutsen oli aika ryötyneen näköinen ja niin yksinäisen oloinen siinä harmauden keskellä.


Siinä sitten paisteltiin makkarat ja syötiin iltapala. Suunniteltiin, että käydään uimassa vielä tulevinakin päivinä ja viikkoina.
Avantouinti on aina kiehtonut, sitä silmällä pitäen olisi  itsensä karaistava ja käytävä säännöllisesti järvessä.
Tavoite se on avantoon uskaltaminenkin.

Ratahanke ja mäyrän kohtaaminen

Piipahdimme ukkokullan kanssa eilen illalla kotikaupunkimme ydin keskustassa, jonne meiltä on matkaa hiukka vajaa kakskyt kilometriä. Menimme kuulemaan selontekoa suunnitteilla olevasta uudesta junaratahankkeesta joka rakennetaan näillä näkymin vuonna 2030 välille Espoo-Salo. Suunnitelmassa on useita linjausvaihtoehtoja ja niiden ympäristövaikutuksia nyt selvitetään ja selvitettiin meille kuulijoille.
Paikalla oli ehkä noin pari sataa kuulijaa, oman kulmakuntamme ihmisiäkin  varsin runsaasti. Linjausvaihtoehtoja on useita ja mikä vaihtoehto sitten on suunniteltu kenenkin maiden kautta. Niitä ja koko radan tarpeellisuutta ja järkevyyttä pohdittiin kyläläisten kesken tilaisuuden jälkeen. Varsinkin kun esityksessä kävi ilmi ettei kyseinen hanke tule kattamaan kustannuksiaan.
Tunteita herättävä ja varsin hankala asia josta toteutuessaan tulee taloudellisia menetyksiä niille maanomistajille joiden maille suunnitelma viimekädessä sitten linjataan. 
Siitä olimme kyläläisten kesken herttaisen yksimielisiä, että meistä kukaan ei ole tätä rataa näkemässä. Nyt jäämme kuulolle tässä asiassa ja varmasti siihen palataan vielä monen monta kertaa, mutta se radan linja päätetään vuonna 2012.

Tällä samalla reissulla piipahdimme vielä iltakaffeella ukkokullan siskon luona. Kello olikin jo kakskytyks kun viimein suuntasimme kotia kohden. Pimeää oli ja oikein piti kelata, että miten ne auton nappulat ja näppylät nyt laitetaan jotta saadaan pitkät valot toimimaan, en ole aiemmin tänä kesänä ajanut pimeässä. No kaikki hoitui lopulta ihan hyvin ja lähdimme köröttämään ja vettä satoi kuin saavista kaataen. Olimme vielä keskustan alueella kun havaitsin jonkun eläimen vipeltävän oikealla puolella jalkakäytävää pitkin. Ei se oo kissa eikä koira, on  niiksi liian matala, mutta jonniimoinen häntä sillä on. Hiljensin vauhtia kun totesin, että ajotielle se aikoo tulla. Kas kummaa se ylitti tien suojakäytävää pitkin, hiljentelin vauhtia ja yhteen äänen totesimme, että se on mäyrä. Siis näin fiksuja ja liikennesäännöistä tietoisia ovat kaupunkilais mäyrät. :)
Tuo oli niin tosi hauska tapahtuma illan päätteeksi joka ilta ei välttämättä muuten niin riemua herättänyt.



 

Tapahtumia kissojen kanssa

Syyskuun eka päivä ja viileää säätä, kissatkin haluavat olla sisällä lämpimässä.
Aamu päivällä kattelin jo muutaman aikaa, että mikä pieni pallero se tuossa tuvan lattialla oikein on ja lopulta sitten nappasin sen talouspaperilla käteeni. Tuli nimittäin oonaus, että on niin tutun näköinen pallero. Tänä kesänä olen nyppinyt niitä kissoista irti aikamoisen monta kappaletta. Punkkihan se oli oikein hyvin itsensä täyteen imenyt yksilö. Aamulla rapsutteli Pörrö tosi kovin itseään ja olisiko mahdollista, että sai tuon otuksen irti itsestään en tiedä, mutta joka tapauksessa punkki on nyt listitty ja vanharouva nukkuu tyytyväisenä. 

Iltapäivällä oli tuvan ikkuna taas rastaan lentoreitillä, kuului aikamoinen tömäys ja kolaus kun se lensi päin ruutua. No noitahan nyt sattuu ja useimmiten ilman mitään seuraamuksia tai joskus törmäys on linnulle kuolemaksi. Tänään se ei ollut sitä vaan rastas jäi henkiin ja jäi istua nököttämään siihen ikkunan alle, istuskeli siinä maassa oikein pitkän tovin. Istuskelu jatkui reilun tunnin verran.
Kollikissallamme, siis Lennillä, tuli tarve lähteä ulkoilemaan ja niinpä sitten mentiin ulos. Samalla katsastin lintua joka aina vaan jatkoi istuskeluaan eikä häiriintynyt läsnäolostani. Siinä sitten hiukka autoin Lenniä linnun havaitsemiseksi, Lenni ei kyllä ollut tippaakaan kärryillä asiassa, mutta rastas se otti ja lähti lentoon. Rastas siis vaistosi vaaran kun kissa tuli liki vaikkei kissa sitä havainnutkaan. Kissa oli kuin "Hoo Moilanen", täysin hämillään jotta mitä nyt tapahtuu.
Niin onnellisesti siinä sitten kävi, että rastas on henkissä ja Lenni onnettomasti ilman lintupaistia. Niitä hän kyllä näyttää napsivan tämän tästä, ettei hän avustajaa lintujen pyydystämiseen tarvitse.

Meitin kissat ovat aloittaneet taas joka syksyisen ruuan tankkauksen. Olen pannut merkille, että säiden viilentyessä nämä syövät aivan toisenlaisia määriä kuin kesäaikaan. Tätä tankkausaikaa kestää jonkun aikaa ja sitten asetutaan talvi horrokseen; syödään, nukutaan ja ollaan sisällä. Ulos ei mentäis ollenkaan jos se olisi heitin valinnassaan. Ymmärtäähän sen ettei kylmässä ole mitenkään mukava tassutella, joten ulos vain ihan pieneksi hetkeksi.

Viileys on pannut itsekunkin laittamaan lämmintä päälle, varsinkin jalkoihin. Villasukkia en ole vielä hakenut, mutta paksut puuvillasukat ovat jaloissa aivan ihanan mukavat.