Sadetta ja ukkosta

Vilkas viikko takanapäin, lapsen lapset ovat olleet useampana päivänä luonamme.
Pitkään on aurinkoa ja lämmintä säätä riittänyt. Eilen se sitten loppui ja taivaalla jysähti ja sitä jytinää piisasi muutaman tunnin ajan. Välillä jytinä helpotti kunnes se taas alkoi uudelleen. Vain yhden kerran se napsautti sulaketaulussa, mutta ei mitään pahempaa seurannut. Tällä kertaa ukkonen ei siis ollut aivan kohdalla.
Eilen sademittariin kertyi vettä 16 mm.

Alisa ja Bea olivat eilen meillä hoidossa. Aamupäivä oli aurinkoinen, olimme ulkona ennen ruokailua, iltapäivän vietimmekin sitten sisällä ja tuvassa kun ukkonen jytisi tunnista toiseen. Luimme ja katselimme satukirjoja ja pohdimme Alisan kanssa mikä on ukkonen mitä se ukkonen tekee ja minne se menee, aika jännittävä asia pienelle ihmiselle.

Mukavasti päivä meni ja kun Äiti tuli tyttöjä hakemaan oli ilo ylimmillään.

Tänään sitten herättiin sateen ropinaan ja aivan toisenlaiseen aamuun kuin on viime aikoina totuttu. Vettä on tullut nyt aamu päivän aikana jo kymmenen milliä ja lisää tulee koko ajan. Satakoon vaan, se ei pahaa tee, hyvää vaan, ainakin toistaiseksi. Luulenpa, että tämä on hyväksi kaikille, niin ihmisille kuin luonnollekin.
Allergisista oireista kärsiville on hyvä kun sade huuhtelee pölyt maahan, pois ilmasta leijailemasta. Niin pelto- kuin puutarhaviljelyksetkin tykkää, saavat kosteudesta hyvän kasvuun lähdön.

Kuva rantavedestä, siinä kelluskelee keltainen siitepölylautta. Kuva parin päivän takaa.

Kirsikkapuu on tänään auennut täyteen kukintoonsa myös ensimmäiset omenapuut alkavat kukkia.

Ukkokulta on ahkeroinut pelloilla ja kylvötyöt ovat nyt sitten tehtyinä.
Poika on ahkeroinut omien polttopuidensa kanssa ja kylvänyt riistapeltoja ja minä sitten lasten kanssa touhunnut kaikenlaista. Rannassa olemme olleet useampana päivänä, lapset ovat leikkineet leikkejään ja Juho kaivanut rannan hiekkaa kaivurillaan. Lintuja siellä on riittämiin, viimeksi Linda teki havainnon pihapiirin puussa olevasta kolosta. Siellä on joku pesimässä, sitä me jäämme seuraamaan, että mitä sieltä vielä tuleekaan esille.

Pesäpuu, kenen, sitä emme vielä tiedä?

 Meidän rantavyöhykkeellä on tällainen yksittäinen kivi joka on nimeltään Vahakivi. Se on ukkokultani lempipaikka, jonne hän vie kaikki halukkaat ihailemaan maisemaa joka avautuu järvelle idän suuntaan. Näköala sieltä on upea, varsinkin kirkkaana aurinkoisena päivänä on näkymät järvelle ja järveen, josta voi katsella kalojen 

uiskentelua. Tämän kesän ekalla kivellä käynti reissulla oli vähän utuinen sää, mutta siellä kivellä ovat siis Pappa ja pojan lapset.

Näiden isojen sateiden seurauksena on pihalle syntynyt vesilätäköitä.

Veikkaanpa, että tänä kesänä tulee olemaan runsaasti hyttysia ja kaikenlaisia mäkäräisiä sun muita ihmisen pureskelijoita. Siitä minulla on jo katkera tuntuma olemassa. Toisen jalkani nilkka on pureskeltu aivan täyteen verisiä pisteitä. Jalkaterä on turvoksissa ja inhottavan tuntuinen. Onneksi olen menossa huomenna lääkäriin ja saan näyttää tätä hänelle. Olen syönyt kyypillerin ja rasvannut purtua kohtaa hydrokortisoonivoiteella,  mutta ei se nyt taida tuosta näillä konsteilla parantua.

Siis varokaa niitä pieniä mustia kärpäsiä, ne tämän tekivät, ne purevat ihan oikeesti!!!!

Kesäisen lämmin sunnuntai-ilta

Viikonloppu lopuillaan, monenlaisia tapahtumia on mahtunut näihin viime päiviin. Kesäisen lämpimät säät ovat suosineet meitä. Niin lämpöistä on ollut, että on ollut välillä ihan pakko ottaa istumahetkiä ja huokaista jotta jaksaa taas.

Niinkuin kuvasta näkyy on vaahtera aloittanut kukintansa.

Vuorenkilpipenkissä on lehtimassan joukosta tullut esille muutamia kukan nuppuja.

Piha-piirin lehtipuut ja pensaat alkavat olla kauniin vihreitä.
Tänään on leikattu pihanurmikko, ensimmäisen kerran tänä kesänä.

Eilen meillä oli mukava päivä, kun tyttäremme oli tyttäriensä ja Seija-anoppinsa kanssa käymässä. Ja voi sitä lasten riemua kun heillä oli niin mukavaa ulkona. Varmasti sekin oli pienten mieleen kun Mummo oli mukana. Mummo on harvinainen ja odotettu vieras, sillä häntä tytöt näkevät harvoin. Mummo ja Ukki kun asuvat  monen sadan kilometrin päässä.
Tytöillä oli ihanat kesävaatteet päällä. Ihan on pakko laittaa heistä yksi kuva tähän.
Leikkimökkikin tuli siivotuksi ja leikit siellä alkoivat.

Ukkokulta on korjannut ja huoltanut laitteita kylvöille lähtöä varten. Kylvötyöt alkavat aivan näinä päivinä. Aika moni onkin jo lähtenyt peltotöihin, sen olemme todenneet eilen ja tänään ajellessamme lähi ympäristössä.

Olen ollut viimeisen viikon aikana hiukkasen vaivoissa flunssan ja varmaan siitepölynkin takia. Vatsatautia on sairastettu koko suvun voimin ja pikkuisilla ja vähän isommillakin ovat korvatulehdukset olleet vaivana. Toivottavasti näistä selvitään ja saadaan olla taas terveitä.

Tytöt ovat niin kesäisissään.

Helatorstai-ilta

Nyt se kauan odotettu, melkeinpä toivottamalta tuntunut odotus  on päättynyt, KESÄ on alkanut. Sitä se on kun lämpömittari näyttää ulkolämpötilaksi + 22 astetta.

Juuri nyt kun katson ikkunasta ulos niin on taivaalla edessäni sateenkaari ja taivaanranta on tumma ja jossakin kaukana jytisee ukkonen. Aika komea kesän avaus, voisin sanoa.

Eilinen, Helatorstain aatto, oli todella lämmin ja kesäinen päivä. Tänään on sää ollut vaihteleva, suht pilvinen, mutta päivä on ollut kuuma ja selvästi ukkosta on ollut ilmassa. Ei tuo ukkosen myllerrys nyt ollut liki meitä, mutta jossain lähitienoilla.

Tänään poistin tuvasta ikkuna tuplat. On aivan kuin olisi tullut tupaan lisää tilaa ja ilmavuutta. Siltä se tuntuu joka kevät tuplien pois oton jälkeen. Tunne on riemastuttava ja tulee tunne, että taas mennään jotain uutta kohden ja talvi kaikkinensa on jäänyt taakse. Olen kokenut tämän jo kolmekymmentäviisi kertaa, viime vuosina aina vaan voimakkaammin, kaitpa ikä tekee tehtävänsä.

Koivu kukkii, urput ovat tosi komeat ja lehdet kasvavat kovalla vauhdilla. Lämpö ja kosteus ovat saaneet aikaan sen, että luonto on nyt räjähtänyt kasvuun. Nurmikon leikkaus on ajankohtainen asia niinkuin monet muutkin alkavan kesän työt.
Kylvöille lähtö lähestyy, aivan tuota pikaa on sen aika.

ps. Niinhän siinä sitten kävi eilen illalla, että ukkonen nousi melkein päälle ja jouduin lopettamaan kirjoittamiseni ja sulkemaan koneen.
Se on kesä nyt ja on syytä muistaa ettei tietsikka jää ukkosen runneltavaksi!

Kevät ei nyt etene

Edellisestä kirjoittelustani on päässyt vierähtämään tosi pitkä aika. Aika on mennyt kuin siivillä. Oikein kun ryhdyn miettimään, että missä aika on mennyt niin enpä osaakkaan sanoa siihen mitään erityistä syytä. Monipuolisesti on töitä ja tapahtumia riittänyt.

Kevään eteneminen on seisahtunut, tai pikemminkin se etenee nyt todella, todella hitaasti. Öisin on muutama aste pakkasta eivätkä päivälämpötilatkaan ole monenakaan päivänä ylittäneet kymmentä lämpöastetta.

Orvokki-amppeleita olen rohjennut laittaa ulos, ovathan silmän ilona. Olen hankkinut  orvokkeja haudoillekin vietäväksi, Äitienpäivän kukkasiksi.

Parhaillaan valkovuokot aloittelevat kukintaansa. On aika mainio asia, että valkovuokot kukkivat aina Äitienpäivän aikaan. Tänä vuonna Äitienpäivä on varhaisessa vaiheessa, mutta kaikesta huolimatta ja kuitenkin saamme ihailla valkovuokkojen runsaita kukintomättäitä.

Linda ja Juho poimivat eilen kevään ensimmäiset valkovuokot ja tuossa ne nyt ovat tuvan pöydällä kukkavaasissa.

Teimme eilen lastenlasten kanssa havaintoja kevään edistymisestä; Oikein komea sisilisko köllötteli kannon päällä auringon lämmössä. Niinkuin aina se sujahti nopeasti piiloon eikä Juho ehtinyt sitä näkemään. Ja vaikka kuinka koetimme lämpöisistä paikoista hakea toista liskoa, niin ei löytynyt ei. Kyllä me se nähdään joku toinen kerta, Juholla on nyt tiedonhaluinen asenne. Kaikki mitä ympärillä tapahtuu on kiinnostavaa. Varsinkin Pappan koneet ja laitteet ovat kiinnostavia. Voi kuinka hän kuuntelee hartaasti kun Pappa selvittää miten jokin laite toimii ja Juho kysyy lisää selvennystä. Eilen he tutkivat yhdessä, että kuinka kuivurin viljaelevaattori toimii.

Ulkona touhuamisen jälkeen teimme yhdessä lasten kanssa lettutaikinan. Hyvin se meni, molemmat mittasivat vuorotellen vehnäjauhot. Sitten paistoimme letut, voi että oli hyvää ja maistui kaikille.
On monenlaisia tapoja laittaa lettuun lisukkeita; yksi haluaa hienoasokeria ja rullalle, toinen hillon kanssa ja joku taas hillon ja kermavaahdon kanssa. Niin me sitten nautiskeltiin letuista kukin omalla tavallamme ja oltiin tyytyväisiä ja hyvällä mielellä.

Parhaillaan alkoi vesisade, eiköhän se kevät tästä edisty kun saadaan vettäkin.

Eilen löydetyt kukkivat kukat.

Äkkiä vois luulla styroksi rouheeksi...

... mutta ei se sitä ole vaan rakeita. Niitä satoi taivaan täydeltä hetken aikaa niin, että maa oli muutaman hetken verran aivan valkoisena. Oli aika villi näky. Kaikki tuo, sateen alkamisesta rakeiden sulamiseen, kesti korkeintaan viisitoista-kaksikymmentä minuuttia.

Reipas viikko sitten oli kevään eteneminen vauhdissaan, tuntui ettei etenemisen tahdissa pysy mukana. Sen jälkeen onkin sitten ollut pakkas öitä ja päivälämpötilatkin viiden plussa asteen tuntumassa. Kevät ei ole viimeisen viikon aikana edistynyt. Ihan hyvä näin, hiljaa hyvä tulee, sanotaan. Mutta, että tänään satoi aikamoisen suuria rakeita ja paljon, niin oli sekin taas yksi luonnon oikku.

Tuhkapilvet ovat hiljentäneet meidän "taivaallisen" liikenteen, ei näy lentsikoita taivaalla. Normaalisti niitä menee tämän tästä ylitsemme. Jälkeen jää vaan valkoinen vanajuova taivaalle kun ne mennä painaltaa.
Tulivuoren purkauksen myötä seisatti monien ihmisten matkanteko ja alkoi miettiminen siitä, että kuinkas nyt jatketaan eteenpäin. Todella iso ja tärkeä asia tuo lentokoneella matkustaminen, sen nopeudelle ei ole vaihtoehtoa. Kaikki muut ajopelit ovat aivan toisessa nopeusluokassa ja eikähän niitä ole tarpeeksi tarjollakaan. Tässä on taas osoitus siitä kuinka haavoittuva voi olla jokapäiväinen elämämme. Ykskaks, itsestään selvä asia voi olla poissa käytöstä tai ulottuviltamme.

Tällainen oli maisema hetken aikaa ja maa valkoinen.

Aika kookkaita rakeita, mutta eivät kovin kovia.

Kevät on pitkällä

Ensimmäiset sinivuokot alkavat kukkia.

Kevät edistyy niin hurjalla vauhdilla ja kaikenlaiset toiminnot sen myötä, niin ettei kirjoittamiselle tahdo jäädä aikaa.

Havaintoja kevään edistymisestä olen tehnyt, niin kuin kuvista näkyy kevään merkit ovat olemassa.

Purot ovat täynnä vettä ja kohina valtaisa.

 Rantahietikosta löytyi tämä leskenlehti.

Mutta vielä on pihanurmikolla lunta ja järvi jäässä.

Sumuiset päivät

Tänään on kolmas peräkkäinen sumuinen aamu, sitten pitkäperjantain ei auringosta ole ollut pilkahdustakaan. Toisaalta ovat lumet pian tipotiessään ja eiköhän niiden viimeistenkin sulamisen jälkeen aurinkokin taas pääse paistamaan.
Kevät on edistynyt aivan hurjalla vauhdilla. Vesisadetta on piisannut ja lämpöasteita yötä päivää. Valtaisat lumikinokset ovat  muisto vain, nyt kauhistellaan veden määrää joka virtaa ojissa tai seisoo paikallaan ja nousee pelloille. Tämä kevät on sellainen ettei muisteta koska tällainen on viimeksi ollut.

Yksi taitaa olla pysyvää, nimittäin tuo lumikasa tuossa minun ikkunani alla. Sen paikka on varjoinen ja kylmä, se ei ole madaltunut juuri lainkaan. Sen olemassa olo on sikäli mukava asia, että sen huipulla käy pikkulinnut istuskelemassa. Kasan myötä olen todennut, että ainakin mustarastas ja urpiainen ovat tulleet paikalle ja talitintti tietenkin. Muitakin lintuja olen kyllä havainnut, mutta kun en niitä varmuudella tunne enkä tiedä niin jääkön sanomatta.

Eilen havaitsimme, että kurkipariskuntakin on tullut pellolle. Varmaankin sama pariskunta joka on ollut meillä parina viime vuonna. Viime kesänä heillä oli poikanenkin. Olisi tosi mukava, jos tämä pariskunta asettuisi tänäkin kesänä meille oleilemaan. On mukava pitkin kesää seurata niiden toimintoja.
Olen aivan kehno lintujen tunnistamisessa. Siksi olenkin iloinen kun ukko-kultani löysi netistä osoitteen josta voin käydä niitä tunnistamassa. Laitan tuon osoitteen tähän mukaan, josko siitä olisi iloa jollekulle muullekin asiasta kiinnostuneelle.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/

Tässä nämä kurjet, ovat juuri ja juuri havaittavissa.

Olin eilen pienellä kävelylenkillä ja tarkistelin kevään etenemistä. On silmiinpistävää kuinka nopeasti ovat paikat kuivuneet vaikka lunta ja sen myötä vettä on ollut aivan hurjan paljon. Ilmaan sitä on haihtunut, mutta onhan sitä imeytynyt maahankin. Routaa ei taida olla juuri nimeksikään, kun ei ole märkyyttäkään niinkuin voisi olettaa.
Kylätiemme on vielä pieni tai kenties suurikin arvoitus, että kuinka kelirikko etenee. Merkkejä roudan sulamisesta on havaittavissa.

Ensi nokkoset, jotta olisi edes jotain vihreääkin näissä kuvissa.

 Niin ovat pääsiäisen päivät menneet, hyvin rauhallisesti ja ilman suurempia tapahtumia. Eilen olimme ystäväperheen luona iltakylässä. Talon väki oli laittanut tarjolle monen moisia herkkuja, oli mm. mädillä täytettyjä tuulihattuja, rahkapiirakkaa, täytekakkua. Saimme nauttia runsaan kaffe-pöydän maukkaista antimista ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.
On virkistävää tavata ystäviä. :)

Tässä yksi kevään merkeistä, eli kärpänen auringon lämmittämällä kivijalalla.