Sadetta ja ukkosta

Vilkas viikko takanapäin, lapsen lapset ovat olleet useampana päivänä luonamme.
Pitkään on aurinkoa ja lämmintä säätä riittänyt. Eilen se sitten loppui ja taivaalla jysähti ja sitä jytinää piisasi muutaman tunnin ajan. Välillä jytinä helpotti kunnes se taas alkoi uudelleen. Vain yhden kerran se napsautti sulaketaulussa, mutta ei mitään pahempaa seurannut. Tällä kertaa ukkonen ei siis ollut aivan kohdalla.
Eilen sademittariin kertyi vettä 16 mm.

Alisa ja Bea olivat eilen meillä hoidossa. Aamupäivä oli aurinkoinen, olimme ulkona ennen ruokailua, iltapäivän vietimmekin sitten sisällä ja tuvassa kun ukkonen jytisi tunnista toiseen. Luimme ja katselimme satukirjoja ja pohdimme Alisan kanssa mikä on ukkonen mitä se ukkonen tekee ja minne se menee, aika jännittävä asia pienelle ihmiselle.

Mukavasti päivä meni ja kun Äiti tuli tyttöjä hakemaan oli ilo ylimmillään.

Tänään sitten herättiin sateen ropinaan ja aivan toisenlaiseen aamuun kuin on viime aikoina totuttu. Vettä on tullut nyt aamu päivän aikana jo kymmenen milliä ja lisää tulee koko ajan. Satakoon vaan, se ei pahaa tee, hyvää vaan, ainakin toistaiseksi. Luulenpa, että tämä on hyväksi kaikille, niin ihmisille kuin luonnollekin.
Allergisista oireista kärsiville on hyvä kun sade huuhtelee pölyt maahan, pois ilmasta leijailemasta. Niin pelto- kuin puutarhaviljelyksetkin tykkää, saavat kosteudesta hyvän kasvuun lähdön.

Kuva rantavedestä, siinä kelluskelee keltainen siitepölylautta. Kuva parin päivän takaa.

Kirsikkapuu on tänään auennut täyteen kukintoonsa myös ensimmäiset omenapuut alkavat kukkia.

Ukkokulta on ahkeroinut pelloilla ja kylvötyöt ovat nyt sitten tehtyinä.
Poika on ahkeroinut omien polttopuidensa kanssa ja kylvänyt riistapeltoja ja minä sitten lasten kanssa touhunnut kaikenlaista. Rannassa olemme olleet useampana päivänä, lapset ovat leikkineet leikkejään ja Juho kaivanut rannan hiekkaa kaivurillaan. Lintuja siellä on riittämiin, viimeksi Linda teki havainnon pihapiirin puussa olevasta kolosta. Siellä on joku pesimässä, sitä me jäämme seuraamaan, että mitä sieltä vielä tuleekaan esille.

Pesäpuu, kenen, sitä emme vielä tiedä?

 Meidän rantavyöhykkeellä on tällainen yksittäinen kivi joka on nimeltään Vahakivi. Se on ukkokultani lempipaikka, jonne hän vie kaikki halukkaat ihailemaan maisemaa joka avautuu järvelle idän suuntaan. Näköala sieltä on upea, varsinkin kirkkaana aurinkoisena päivänä on näkymät järvelle ja järveen, josta voi katsella kalojen 

uiskentelua. Tämän kesän ekalla kivellä käynti reissulla oli vähän utuinen sää, mutta siellä kivellä ovat siis Pappa ja pojan lapset.

Näiden isojen sateiden seurauksena on pihalle syntynyt vesilätäköitä.

Veikkaanpa, että tänä kesänä tulee olemaan runsaasti hyttysia ja kaikenlaisia mäkäräisiä sun muita ihmisen pureskelijoita. Siitä minulla on jo katkera tuntuma olemassa. Toisen jalkani nilkka on pureskeltu aivan täyteen verisiä pisteitä. Jalkaterä on turvoksissa ja inhottavan tuntuinen. Onneksi olen menossa huomenna lääkäriin ja saan näyttää tätä hänelle. Olen syönyt kyypillerin ja rasvannut purtua kohtaa hydrokortisoonivoiteella,  mutta ei se nyt taida tuosta näillä konsteilla parantua.

Siis varokaa niitä pieniä mustia kärpäsiä, ne tämän tekivät, ne purevat ihan oikeesti!!!!