Sumuinen sunnuntaipäivä

Tähän sunnuntai päivään herättiin puolihämärässä vaikka kello näyttikin jo liki yhdeksää. 

Aamuyöllä olin vaivoissani valveilla ja laskin lampaita ja kuuntelin ukkokullan kuorsausta joka aika ajoin taukosi kunnes jatkui taas. Yritin lukea kirjaa, mutta siitä ei tullut mitään, koska tämän tästä torkahtelin kuitenkaan saamatta unesta kiinni. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että kun uni viimein voitti niin sitä riittikin pitkälle aamuun ja parhaat päivän tunnit menivät nukkuessa. Päivä oli epätavallisen pitkällä kun heräsimme.  Ulkona oli täys harmaa, sumuinen sää. Päivän mittaan satoi aika ajoin vettä. Lumet vyöryivät alas peltikatoilta ja puiden ja pensaiden oksilla roikkuivat vesipisarat, säätyyppi siis muuttui kertalaakista.

Vävyni äiti soitti iltapäivällä ja kertoi, että heillä sataa lunta taivaan täydeltä ja he meinaavat aivan hukkua lumeen sen runsaan tulemisen takia. Niin, samahan se täälläkin on ollut, nyt vaan on kaksi astetta lämmintä ja kostea ja vesisateinen sää, sanoin. Siitä se meitin rupattelumme lähti liikkeelle ja puhumista kyllä riitti monesta muustakin asiasta. Oli mukava kuulla kuulumisia itä-suomesta. Niin ja ainahan me isoäidit puhutaan näistä ihanista, rakastettavista lapsenlapsistamme. Heistä meillä riittää aina paljon keskusteltavaa. :)

 Eilen illan suussa saimme tuttavaltamme tuoretta kalaa. Hän oli käynyt kokemassa jään alla olevat verkkonsa. Kalaonni oli ollut myöden ja saalista tuli, josta riitti meillekin. Saimme kuhia ja mateen, jotka eilen perkasin ja tänään olemmekin nautiskellen syöneet paistettua kuhafilettä keitettyjen perunoiden ja valkokastikkeen kera ja huomenna laitan matikkakeiton ja sen kanssa ruisleipää. Ja niitä paistettuja fileitäkin on vielä jäljellä.

Joulun ruokien jälkeen tämä laji ruokaa on totisesti tervetullutta ja maistuu niin hyvältä. 

 Huomenna on arki ja Kansalaisopiston kevätkausi alkaa, eli illalla taas paneudun sukututkimuksen tekemisen saloihin, mukavaa. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille jotka täällä piipahditte!

Maisema muuttui

Peltojen keskelle ilmestyi parissa päivässä, metsähakkuukoneen tekemänä, korkea kallioinen mäki. Maisema on muuttunut, sitä nyt ihmetellään kunnes muutokseen taas totutaan.

Mukavaa loppiaista kaikille!
Joulun pyhät päättyvät ja alkaa tavallinen talvinen arki.

Vuosi on vaihtunut

Siitä on jo vuosi vierähtänyt, kun aloitin tämän blogikirjoittelun. Silloin vuoden vaihteen aikoihin tuli pakottava tarve aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen asioista joita lähipiirissäni tapahtuu. Käsinkirjoittaminen ei ole mieluisaa ja niin sitten hakeuduin tietsikan eteen ja taisinpa kirjoittaakin jo jotain omaan tekstitiedostooni kunnes äkkäsin blogivaihtoehdon. Tosin en ollut ajatellut, että päiväkirjani olisi kenen tahansa luettavissa, mutta näin nyt kuitenkin on. Monet asiat tämän asian suhteen ovat muuttuneet, olen aika sopeutuvainen.
Koskaan kirjoittaminen ei ole ollut minulle helppoa, saatikka näiden muutamien sairastamisjaksojen jälkeen. Kaikesta huolimatta ja kuitenkin ajattelin, että tässä vaiheessa elämää olisi paikallaan ottaa jokin uusi haaste ja tässä nyt sitten ollaan ja kirjoittelemiseni jatkuu, helppoa se ei ole vieläkään.
Silloin vuosi sitten tuli tehtyä painonpudotuksen lupaus, mutta se lupaus ei onnistunut. Kaikki liiat kilot ovat edelleenkin tallessa kannettavanani, eikä se ole hyvä eikä helppo asia. Onneksi kiloja ei ole tullut lisää, siitä olen itselleni tyytyväinen.
Mennyt vuosi oli aika rauhallinen ja yllätyksetön ajanjakso. Oma terveys oli vakaa niinkuin ukkokullankin, vanheneminen edistyi tasaiseen tahtiin.
Silmälääkärini antoi neuvot ja ohjeet mahdollisen klaukooman tarkkailuun, tämäkin asia on siis hallinnassa.

Omassa perheessä ei ole ollut perhetapahtumia tänä vuonna. Ystäväperheissä on tapahtunut muutamia iloisia asioita, olemme saaneet olla mukana yksissä häissä. Ystävien lapsille on syntynyt lapsia useampaankin perheeseen ja niin edelleen.

Lastenlapset ovat antaneet paljon sisältöä elämäämme. Meihin on luotettu ja olemme saaneet aika-ajoin hoitaa heitä. Lastenlasten kasvamisen ja kehittymisen seuraaminen on niin ihana asia, se antaa sisältöä elämäämme. Jokainen näistä pienistä ihmisisitä on niin täydellisen oma persoonansa ja jokaisella on oma temperamentti ja tavat hoitaa asioitansa. Hurmaavia ovat joka ikinen piipero.

Vanha vuosi on takanapäin ja uusi hyvällä alulla. Vuoden vaihtumisen otimme vastaan muutamien tuttava pariskuntien kanssa. Isäntäpariskunta oli tehnyt meille tunnelmalliset puitteet. Kynttilät, soihdut ja tulet loimusivat, ulkona ja sisälläkin, luoden tunnelmaa. Oli valmistettu maistuva ruokatarjoilu joka nautittiin nautiskellen vilkkaan seurustelun merkeissä. Raketitkin ammuttiin taivaalle, niinkuin kuulostivat monet muutkin tekevän. Mukavasti vuosi vaihtui ja nyt mennään hyvää vauhtia kohti vuoden ensimmäistä viikkoa ja muutaman päivän päästä ollaankin jo Loppiaisessa.
Täksi vuodeksi en ole antanut uuden vuoden lupauksia. Toivon, että tämä vuosi voisi olla seesteinen, saisimme olla terveitä ja näin jaksaisimme eteenpäin.

Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille tämän lukeneille!

Aamupäivän aurinko uuden vuoden aattona

31.12.2010

Hyvää Uutta Vuotta 2011

Vuoden vaihtumisen kunniaksi on paikallaan leipoa kakku ja toivoa kaikkea hyvää tulevaksi vuodeksi. Seuraava ohje saattaisi olla kokeilemisen arvoinen.

Onnen kakun resepti
2 dl anteeksiantoa
2 dl lempeyttä
2 dl rehellisyyttä
2 dl kärsivällisyyttä
2 dl itsehillintää
3 dl oikeudentuntoa
2 dl hellyyttä
2 dl aurinkoista mieltä kohotusaineeksi
Kaikki aineet sekoitetaan yhteen ja paistetaan kodin lämmössä.

Onnekasta Uutta Vuotta ja Vuosikymmentä kaikille teille blogissani vieraileville!

tv. Marja

Selvityspyyntö annettu

Tänään on hoidettu yksi murhe pois päiväjärjestyksestä. Saimme nimittäin joulun alusviikolla kirjeen Ely-keskuksesta jossa pyydettiin selvitys ympäristötuen luonnonhoitopeltojen säilyttämisvaatimuksen täyttymisestä. Kuulostaako järkevältä? No juu, asia koski yhden viljelemämme peltolohkon tietoja, lohko on viljelty luonnonhoitopellon ehdoilla. Kyseisellä peruslohkolla on kaksi eri kasvulohkoa, nurmea ja riistapellon kasveja. Näiden kahden eri lajin pinta-aloista oli kysymys verrattuna edelliseen vuoden tietoihin. Asiat eivät siis heidän mielestään olleet kunnossa ja nyt sitten teimme vastineen ja jäämme odottamaan mitä seuraamuksia tuleman pitää. Vein vastineen postiin ja laitoin kirjattuna menemään sillä sen on oltava perillä viimeistään 31.12. 2010.
Mahdollisen sääntöjen vastaisuuden vaikutukset hakemiimme tukiin lueteltiin kuuden rivin mittaisella tekstillä. Nyt siis tiedämme mitä tuleman pitää mikäli olemme tehneet rikkomuksia.
Voi "hyvät hyssykät", sanoi Äitini aikoinaan vastaavassa tilanteessa ja niin sanon nyt minäkin. On tämä EU-ajan maanviljelys sellasta paperin pyöritystä ja selvitysten antamista, että ei niin paljon nappaa järjettömyydellään. Päivittäin kirjaamme ylös mitä viljelytöitä tehdessämme teemme, että muistitiedon varassa ei ole mikään asia. Sikäli tämä ei ole mikään katastrofi, mutta harmillinen asia kuitenkin.

Tällasia kiilusilmiä siellä liikkuu öiseen aikaan siellä riistapellossa, riistakameran kuva.

Tapaninpäivän iltahetki

Aika ennen joulua oli vilkkaan toiminnan aikaa, mutta oli hiljentymisen hetkiäkin, kuten se kun sain kutsun olla mukana esikoululaisten joulujuhlassa. Monen moisten esteiden ja yhteensattumien vuoksi olin mukana pojan tyttären joulujuhlassa. Kaksitoista iloista esikoululaista esittivät ohjelmaa, lauluja leikkeineen, jotka koostuivat heidän syksyn aikana oppimistaan asioista. Heidän herttainen opettajansa kertoi kuinka nämä lapset ovat oppineet paljon asioita syksyn aikana ja sanoi olevansa ylpeä näistä oppilaistaan ja kehoitti myös vanhempia olemaan ylpeitä taitavista lapsistaan.
Tämä juhlahetki oli mukava kokemus myös isoäidille.

Jouluviikko menikin mukavasti siivoillessa ja nämä pienet piiperot olivat yhtenä päivänä auttamassa joulukuusen koristelussa ja tulihan siinä Emma-tonttukin koristelluksi niinkuin moni muukin paikka mihin keksittiin koristeita laittaa.

Jouluaattoon hiljennyttiin Ukko-kullan kanssa kahdestaan. Aattona oli pakkasta aika reippaasti ja niinpä klapin pesään heittämistä riitti ihan koko päiväksi.

Puolen päivän aikaan kuunneltiin ja katseltiin telkusta Joulurauhan julistus ja hiukan myöhemmin olikin jo riisipuuron aika. Haudoilla piipahdimme viemässä kynttilät jo iltapäivällä valoisan aikaan ennen pimeän tuloa ja saunomisen jälkeen olikin maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, niinkuin sanotaan.
Aatto vietettiin rauhallisesti kahdestaan Ukko-kullan kanssa ja valmistauduttiin huomiseen lasten ja lastenlasten tulemiseen.

Joulupäivä on meidän, Ukko-kullan ja minun, hääpäivä ja nyt siitä on kulunut jo 35-vuotta kun sanoimme toisillemme tahtovamme ... myötä ja vastamäessä... jne.
Tuo kihlajaiskuvamme on nyt saanut raamit ja nököttää pöydällä. Siitäkin tapahtumasta ja kuvan ottamisesta on aikaa + kaksi vuotta edelliseen lukemaan.
Niin aika kuluu ja ikää kertyy ja elämässä tapahtuu kaikenlaisia muutoksia.

Joulupäivänä lapset ja lastenlapset tulivat jouluaterialle, niinkuin menneinäkin vuosina on tapahtunut. Talossa on huisketta ja vilinää kun pienet piiperot menevät ja touhuavat ja ovat niin iloisia toisistaan kunnes viimetteeks ovat aivan uupuneita ja valmiita kotiin lähtöön ja saattaapa silloin vierähtää muutama väsymyksen kyynelkin.
Vanhimmat heistä jo tietävät, että Joulupukki on saattanut käydä tuomassa joitain paketteja kuusen alle ja sehän onkin aika jännittävää, että löytyykö sieltä mitään ja jos löytyy niin mitä sieltä löytyykään?

No, löytyihän sieltä tälläkin kertaa muutama paketti joita yhdessä Pappan kanssa selvitettiin, kuka minkäkin saa ja jokainen sai jotakin.

Kolme vanhinta lastenlasta ovat innostuneet laulamaan joululauluja, mikä on aivan ihana asia. Joulupäivänä Alisa lauloi heti tultuaan, että Joulupuu on rakennettu..., sen hän oli kuulema laulanut aattona Joulupukillekin.

Joulupäivän hetkiä pienten kanssa.

♪♫•*¨*•.¸¸❤¸¸.•*¨*•♫♪

 

Tapaninpäivän tunnelmia tonttuineen ja joulukukkineen.

Hyvää Joulua

Hyvää Joulua kaikille!