Hyvää Juhannusta

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.

Sen viisammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

 Mä peikko siihen uskoon jään, on maailma tää minkä nyt mä nään.

 - Tove Jansson

Juhannusviikko alkaa

Olimme ukkokullan kanssa sunnuntaina pienellä autoretkellä, siis huviajelulla. Kiepautimme lenkin Mustion tietä pitkin Kisko-Perniö-Muurla-Pertteli-Kiikala ja Johannislundin kautta Leppäkorpeen ja sieltä kotiin, matkaa kertyi reipas 130 kilometriä. Monenmoista tuli matkalla nähdyksi.
Mielenkiintomme kohdistui peltoviljelyksiin, totesimme, että viljat ovat valtaosaltaan vasta orasasteella vaikka ollaan jo juhannusviikolla ja öljykasvit ovat  aivan aluillaan kun ne ennen muinoin tähän aikaan aloittelevat kukintaansa. Pahojaan ne keväiset suuret rankkasateet olivat tehneet, sen saimme todeta. Juuri näillä Perttelin ympäristön alueillahan ne sateet määrältään olivat todella suuria. 
Olihan siellä hyvinkin orhaalla olevia peltoja, mutta vähemmän kuin epäonnistuneita.
Näin lyhyellä matkalla voi todeta senkin, että kuinka erilaiset voivat olla pellot ja peltolohkot. Perniö-Muurla maisemissa ovat lohkot suuria, kooltaan useita kymmeniä hehtaareja, tasaisia alueita ja itään päin tullessa lohkot pienenevät ja maasto on kumpuilevaa. Olosuhteet ovat siis aivan erilaiset.

Eilen illalla me sitten teimme sen mitä olemme suunniteleet jo ties kuinka kauan. Olimme nimittäin ensimmäisen kerran tänä kesänä rantasaunalla saunomassa. Saunan löylyt olivat aivan ihanan pehmeät ja nautinto oli sanoin kuvaamaton. Olin päättänyt, että heitän talviturkkini ja niinpä menin järveen. Alku tuntuma oli, että kylmää on, mutta en luovuttanut vaan jatkoin veden tunnistelua ja yritin lähteä uimaan, mutta ei siitä tullut mitään. Vyötäröön saakka olin vedessä ja sitten oli pakko luovuttaa, eli en ole päässyt talviturkistani vieläkään. Ukkokulta ei uhrannut ajatustakaan järveen menoon sillä hän oli mitannut veden lämpötilan, se oli 16,3 astetta, sitä en tiennyt järveen mennessäni. Nyt odotamme, että ilmat lämpenisivät ja sitä myöden järven vesikin, niin pääsisimme uimaan.

Olen kärsinyt flunssasta koko tämän viikon. Räkä liikkuu hyvin, mutta olo on tosi voimaton, siis kysymyksessä lienee kesäflunssa joka parantuu aikanaan.

Lohjanjärvi, Oravannokasta kuvattuna.

Nokan kalliot ja kukkiva sammal.

Kesää eiku vaan odotellaan

Koko päivän on vuoron perään satanut vettä ja paistanut aurinko. Joka kerta kun olen mennyt jotain tekemään ulos, niin olen saanut sateen niskaani. Kesä kastelemansa kuivaa, sanotaan. Siltikin harmittaa, kun ei kesä nyt vaan suostu alkamaan ja antamaan valoaan ja lämpöään. Väkisinkin hiipii mieleen, että kun talvi oli tosi hankala sään suhteen niin tuleeko tästä kesästä nyt samanlainen ikävä jakso.
Kuulostelin juuri äsken, että satakieli alkaa iltalaulunsa, vielä hetki sitten paistoi nimittäin aurinko.
Mutta nyt on taivas taas peittynyt tummaan pilvimassaan ja eiköhän vaan kohta taas sada vettä.
Eipä tälle tilanteelle mitään voida, alkaa vaan pikkuhiljaa harmittamaan.


Piipahdimme äsken rantasaunalla. Kesän ensimmäiset makkarat tuli grillattua ja siinä syödessämme ihmettelimme, että koskakohan tänne tullaan saunomaan ja talviturkit heittämään. Ei tiedä ei. Mutta sen päätin, että huomenna menen ja teen saunalla siivouksen ettei se ole esteenä jos saunomisen puhti tulee, niin onpahan ainakin sauna putsattuna.
Rannassa oli paljon koivun oksia ja kaikenlaista roinaa mitä puista tulee alas kun tuuli niitä riepottaa. Viikonloppunahan oli kovat tuulet ja niiden jälkeisiä siellä oli todella paljon. Jotta kyllä siivoamista piisaa, mutta kaikki ajallaan, ne eivät sieltä minnekään karkaa, niin tai jos karkaavat niin en pane pahakseni, hehheh.

Uutiset alkavat teeveessä, joten eiku niitä kuulemaan ja taas huomenna uudet kujeet!

Lauantaina

Pimeä, sateinen ja viileä on tämä lauantai päivän aamu, eikä sääennusteiden mukaan ole paremmasta säästä tietoakaan. Taas on tunnelma kuin maailma olisi seisahtanut tähän paikkaan, mikään ei tahdo kiinnostaa. Pimeys sen tekee, sillä jos aurinko paistaisi olisi menoa ja meininkiä.

Kulunut viikko on ollut tapahtumarikas, kotona olemme olleet ja lapset ja lastenlapset ovat piipahdelleet useampana päivänä.
Ukkokulta on ahertanut traktorikaivurin asennuksen kanssa, joka homma ei ole ollut ollenkaan niin helppo juttu kuin piti olla.
Itse olen hommaillut kukka istutusten ja haravointi hommien kanssa ja nurmikon leikkuu on minun lempi puuhaa ja sitä piisaa tähän aikaan vuodesta.
Viimeinkin saimme pystytetyksi pihalle katoksen, sen pystyttämisestä meillä perinteisesti alkaa kesäajan jatkuva ulkona ruokailujakso. On mukava, sään salliessa, nauttia ateriat ulkona. Lapsenlapsetkin ovat ihan innoissaan. Eilenkin toimme Bealle syöttötuolin ulos ja niin homma hoitui ja ruoka maistui ja oli mukavaa. Ruokailumme jälkeen alkoikin sitten tämä sade joka jatkuu aina vaan.

Eilen illalla olimme visiitillä nuorimman kummilapsemme kotona, hän opiskeli ammattiin työnsä ohella ja nyt kahvittelimme hänen valmistumisensa kunniaksi ja nautimme hänen laittamistaan kahvipöydän herkuista.
Niin ovat ajat muuttuneet omista nuoruuden ajoista, kun nykyään on paljon nuoria jotka opiskelevat ammattiin työnsä ohessa. Ei se varmasti aina ole helppoa, jaksamista siinä tarvitaan ja vahva tahtotila sekä ympäristön tuki.
Tyttären mies eli vävymme sai myöskin opiskelunsa päätökseen tänä keväänä. Hänen ja heidän perheensä elämää olemme seuranneet läheltä ja nähneet kuinka paljon tarmoa siinä tarvitaan koko perheeltä, että päästään lopputulokseen.
Vielä kerran molemmille nuorille Sydämelliset onnittelut hyvin tehdystä työstä!

Laitanpa taas tähän loppuun tällä viikolla ottamiani kuvia näistä ihanista lapsenlapsistani

                                                                                                                
Ponnari, jonka sain tehdä!

                 

 Ihanat varpaat!

Reipas miehen alku!

                                       

Keijukainen!

Lenni; kaikkien edellisten ystävä!

Miten tässä näin on käynyt...

... kesäkuu on hyvin alullaan eikä Juhannukseenkaan ole kuin reilu pari viikkoa aikaa.

Juhannusruusu tänään, ei yhtään kukkaa vielä auki.

Kunnon kesäfiilistä en ole saanut itsessäni syttymään, mistä johtunee? Suurin syy lienee se, että ulkolämpötila on ollut kovin alhainen jo monta viikkoa. Lämmin pukeutuminen on ollut tarpeen.


Näin kesäaikaan riittää ulkona kaikenlaista tekemistä ihan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Nurmikon leikkuu on mielipuuhani, ruohonleikkurilla saa pihapiirin siistiksi ja samalla tulee suurin punkkivaara torjutuksi. Ulkona on turvallisempaa touhuta lastenlastenkin kanssa, kun nurmikko on lyhyeksi leikattu. Ja ulkonahan sitä heidän kanssaan ollaan niin paljon kuin mahdollista. Kaupunkilaislapsille on iloinen asia, kun saavat suht vapaasti mennä viipottaa täällä maalla.

 Morsiusangervo kukkii.

Useampana viime vuonna meillä on näin kesän kynnyksellä ollut tapana piipahtaa Tallinnassa, ikään kuin kevään peltotöiden päättymisen kunniaksi. Niin teimme tänäkin vuonna, eli olimme viime viikon keskiviikkona päiväristeilyllä Tallinnassa. Tällä kertaa olimme mukana ryhmämatkalla joka tehtiin linja-autolla. Aamulla lähdimme matkaan oman paikkakuntamme keskustasta ja laivamatkan jälkeen meillä oli Tallinnan satamassa odottamassa sama oma bussimme jolla lähdimme tutustumaan erääseen kylpylähotelliin ja sen tarjoamiin palveluihin. Seuraavaksi piipahdimme paikallisessa alkoholiliikkeessä ja ennen kotiin lähtöä pyörähtelimme Sadamarketin putiikeissa. Tulomatkalla söimme laivan seisovan pöydän aterian joka oli tosi runsas ja herkullinen.
Kotiin tulo oli myöhään illalla, matka kesti reilun kaksitoista tuntia.
Oli mukava olla reissussa ja tavata tuttuja ja rupatella heidän kanssaan, mutta kotiin tulo oli taas kerran aivan ihana asia. Oli niin ihana päästä omaan sänkyyn ja nukkua levolliset yöunet rankan kävelypäivän jälkeen.
Tämän kertainen Tallinnan matkamme oli tosi helppo tehdä sillä kaikki oli valmiiksi laitettu,  ei muuta kun vaan lähdimme matkaan. Päivä oli virkistävä ja sää Tallinnassa aurinkoinen. Tosin laivan kannella oleilu ei ollut mahdollista sillä menomatkalla oli merisumua ja tulomatkalla viileys teki kiusaa.

Tallinna laivasta katsottuna.

Terveiset Tallinnasta!

Sadetta ja ukkosta

Vilkas viikko takanapäin, lapsen lapset ovat olleet useampana päivänä luonamme.
Pitkään on aurinkoa ja lämmintä säätä riittänyt. Eilen se sitten loppui ja taivaalla jysähti ja sitä jytinää piisasi muutaman tunnin ajan. Välillä jytinä helpotti kunnes se taas alkoi uudelleen. Vain yhden kerran se napsautti sulaketaulussa, mutta ei mitään pahempaa seurannut. Tällä kertaa ukkonen ei siis ollut aivan kohdalla.
Eilen sademittariin kertyi vettä 16 mm.

Alisa ja Bea olivat eilen meillä hoidossa. Aamupäivä oli aurinkoinen, olimme ulkona ennen ruokailua, iltapäivän vietimmekin sitten sisällä ja tuvassa kun ukkonen jytisi tunnista toiseen. Luimme ja katselimme satukirjoja ja pohdimme Alisan kanssa mikä on ukkonen mitä se ukkonen tekee ja minne se menee, aika jännittävä asia pienelle ihmiselle.

Mukavasti päivä meni ja kun Äiti tuli tyttöjä hakemaan oli ilo ylimmillään.

Tänään sitten herättiin sateen ropinaan ja aivan toisenlaiseen aamuun kuin on viime aikoina totuttu. Vettä on tullut nyt aamu päivän aikana jo kymmenen milliä ja lisää tulee koko ajan. Satakoon vaan, se ei pahaa tee, hyvää vaan, ainakin toistaiseksi. Luulenpa, että tämä on hyväksi kaikille, niin ihmisille kuin luonnollekin.
Allergisista oireista kärsiville on hyvä kun sade huuhtelee pölyt maahan, pois ilmasta leijailemasta. Niin pelto- kuin puutarhaviljelyksetkin tykkää, saavat kosteudesta hyvän kasvuun lähdön.

Kuva rantavedestä, siinä kelluskelee keltainen siitepölylautta. Kuva parin päivän takaa.

Kirsikkapuu on tänään auennut täyteen kukintoonsa myös ensimmäiset omenapuut alkavat kukkia.

Ukkokulta on ahkeroinut pelloilla ja kylvötyöt ovat nyt sitten tehtyinä.
Poika on ahkeroinut omien polttopuidensa kanssa ja kylvänyt riistapeltoja ja minä sitten lasten kanssa touhunnut kaikenlaista. Rannassa olemme olleet useampana päivänä, lapset ovat leikkineet leikkejään ja Juho kaivanut rannan hiekkaa kaivurillaan. Lintuja siellä on riittämiin, viimeksi Linda teki havainnon pihapiirin puussa olevasta kolosta. Siellä on joku pesimässä, sitä me jäämme seuraamaan, että mitä sieltä vielä tuleekaan esille.

Pesäpuu, kenen, sitä emme vielä tiedä?

 Meidän rantavyöhykkeellä on tällainen yksittäinen kivi joka on nimeltään Vahakivi. Se on ukkokultani lempipaikka, jonne hän vie kaikki halukkaat ihailemaan maisemaa joka avautuu järvelle idän suuntaan. Näköala sieltä on upea, varsinkin kirkkaana aurinkoisena päivänä on näkymät järvelle ja järveen, josta voi katsella kalojen 

uiskentelua. Tämän kesän ekalla kivellä käynti reissulla oli vähän utuinen sää, mutta siellä kivellä ovat siis Pappa ja pojan lapset.

Näiden isojen sateiden seurauksena on pihalle syntynyt vesilätäköitä.

Veikkaanpa, että tänä kesänä tulee olemaan runsaasti hyttysia ja kaikenlaisia mäkäräisiä sun muita ihmisen pureskelijoita. Siitä minulla on jo katkera tuntuma olemassa. Toisen jalkani nilkka on pureskeltu aivan täyteen verisiä pisteitä. Jalkaterä on turvoksissa ja inhottavan tuntuinen. Onneksi olen menossa huomenna lääkäriin ja saan näyttää tätä hänelle. Olen syönyt kyypillerin ja rasvannut purtua kohtaa hydrokortisoonivoiteella,  mutta ei se nyt taida tuosta näillä konsteilla parantua.

Siis varokaa niitä pieniä mustia kärpäsiä, ne tämän tekivät, ne purevat ihan oikeesti!!!!

Kesäisen lämmin sunnuntai-ilta

Viikonloppu lopuillaan, monenlaisia tapahtumia on mahtunut näihin viime päiviin. Kesäisen lämpimät säät ovat suosineet meitä. Niin lämpöistä on ollut, että on ollut välillä ihan pakko ottaa istumahetkiä ja huokaista jotta jaksaa taas.

Niinkuin kuvasta näkyy on vaahtera aloittanut kukintansa.

Vuorenkilpipenkissä on lehtimassan joukosta tullut esille muutamia kukan nuppuja.

Piha-piirin lehtipuut ja pensaat alkavat olla kauniin vihreitä.
Tänään on leikattu pihanurmikko, ensimmäisen kerran tänä kesänä.

Eilen meillä oli mukava päivä, kun tyttäremme oli tyttäriensä ja Seija-anoppinsa kanssa käymässä. Ja voi sitä lasten riemua kun heillä oli niin mukavaa ulkona. Varmasti sekin oli pienten mieleen kun Mummo oli mukana. Mummo on harvinainen ja odotettu vieras, sillä häntä tytöt näkevät harvoin. Mummo ja Ukki kun asuvat  monen sadan kilometrin päässä.
Tytöillä oli ihanat kesävaatteet päällä. Ihan on pakko laittaa heistä yksi kuva tähän.
Leikkimökkikin tuli siivotuksi ja leikit siellä alkoivat.

Ukkokulta on korjannut ja huoltanut laitteita kylvöille lähtöä varten. Kylvötyöt alkavat aivan näinä päivinä. Aika moni onkin jo lähtenyt peltotöihin, sen olemme todenneet eilen ja tänään ajellessamme lähi ympäristössä.

Olen ollut viimeisen viikon aikana hiukkasen vaivoissa flunssan ja varmaan siitepölynkin takia. Vatsatautia on sairastettu koko suvun voimin ja pikkuisilla ja vähän isommillakin ovat korvatulehdukset olleet vaivana. Toivottavasti näistä selvitään ja saadaan olla taas terveitä.

Tytöt ovat niin kesäisissään.