Kuntosalilla, viimeinkin...

Tänään olin kuntosalilla, edellisestä käynnistäni onkin päässyt kulumaan aivan liian pitkä aika.

Mitä todennäköisimmin reissu ei nytkään olisi toteutunut saamattomuuteni takia ellen pari viikkoa sitten olisi puolimitten lupaillut ystävättärelleni, että saattaisin vaikka lähteäkin. Nyt en siis voinut olla lähtemättä, sillä laita selitystä poisjäämiselleni ei ollut ja lupaukset pidetään on periaate jota olen koettanut tässä elämässäni noudattaa. Ja haluanhan minä hoitaa itseäni, mutta kun nuppi ei vaan jaksa käskyttää minua, kun siellä on monia muitakin voimia vieviä asioita ja murheita joita pitää työstää.

Yhdessä ystävättäreni kanssa siis lähdettiin reissuun ja loppujen lopulta meitä oli perille tultaessa kolme naista ja kaikilla sama osoite; Kuntosali.

Kyseinen kuntosali oli minulle paikkana uusi tuttavuus, yllätyin  positiivisesti sillä laitteita oli paljon ja suht uusia sellaisia. Käyttöopasteet kunkin laitteen vieressä olivat selkeät. Asiasta jyvälle pääsy oli suht helppoa ja olinhan alku talvesta saanut henkilökohtaista opastusta näissä asioissa, kun olin ollut elämäni eka kertaa kuntosalilla, nyt vaan kun muistaisin nuo saamani ohjeet?! Ystäväni ovat ahkeria salilla kävijöitä, he antoivat apuaan kun siihen oli tarvetta. Tarvettahan oli toisinaan, sillä joskus saattaa olla todella vaikeaa osata istua oikeinpäin laitteeseen, tästä lienee muillakin kokemuksia? Tänäänkin olin havaitsevinani, että en ollut ainoa jolla oli homma hakusessa. :)

Tunti vierähti nopeasti ja anti oli mitä mainioin. Toivon nyt tosi hartaasti, että tästä alkoi minun viikottainen salilla käyntini. Vielä kun joku päivä saan itseni kävelemään sauvojen kanssa ja sitten säännöllisesti sitä tekemään, niin voin olla hyvällä mielellä. Sillä näihin omaa kuntoa kohentaviin asioihin minun on nyt paneuduttava ja on jaksettava jaksaa kuntoilla muuten "ei kunnian kukko laula".

Flunssapiikit saatu

Maanantai aamu valkeni harmaana,  valoa päivään antoi sähkö ja kynttilä jonka sytytän jokaisena tällaisena harmaana aamuna, kun aloitan aamupuuron ja kahvi keiton.

Sumupilvet melkein raahaavat maata pitkin, vettä sataa, on märkää, ei paljon mieltä ylennä tällaiset päivät. Tekemisen puhti on tipotiessään ja ajatukset aivan seis!

Sen verran liikuttiin tänään, että käytiin Terveyskeskuksessa saamassa flunssapiikit. Tämä vuosittainen tapahtuma on taas huolehdittu kuntoon.

Matkalla seisatettiin tukkirekan taakse, johon oltiin tekemässä lastausta.

Tässä kohdin oli aikaa ja kamera fölissä niin nappasin tämän sumuisen otoksen.

Koetan vielä ryhdistäytyä ja lähden ajamaan kaupunkiin Sukututkimuskurssille, hiukan hirvittää tämä pimeä, sumuinen ajokeli.

Kaikesta huolimatta ja kuitenkin mukavaa viikkoa kaikille!

Isänpäivän kahvipöydän yllätysvieras

Päivä alkoi ihan mukavasti, heräsin siihen kun unessa ystävällinen miesääni sanoi "Marja herää nyt". Pimeää oli kun silmäni avasin, aattelin että mitähän kello mahtaa olla, olo on ainakin ihan virkeä. Nousin ylös, kello oli varttia vaille seitsemän oli ihan hyvä ajankohta herätä ja valmistaa ukkokullalle Isänpäiväaamun kahviaamiainen. Kissatkin lähtivät siinä samassa ulos aamulenkilleen. Ulko-ovella totesin että sama harmaa ankea säätila ulkona vallitsee kuin muinakin viime päivinä.
Ukkokulta sai aamiaisen sänkyyn ja nautti sen siinä vaikkei se ole niin mukavaa tuo sängyssä syönti ja juonti, mutta ilmiselvästi hän nautti saamastaan kohtelusta.

Ennen puoltapäivää vanhin poikamme toivotteli Isälleen puhelimella Isänpäivätoivotuksia ja puolenpäivän jälkeen tulivat tyttären sekä nuoremman pojan perheet piipahtamaan luonamme. Ukkokultaa muistettiin lahjoin ja tyttären tytär oli tehnyt onnittelukortin jossa oli Muumikin mukana, mikä oli erityisen merkillepantavaa. Hänelle ovat tällä hetkellä tärkeitä Muumit ja kaikki niihin liittyvä.

Iltapäivän tunnit menivät nopsaan, lastenlapsilla riitti keskenään toimintaa ja touhua. Isänpäivään liittyen totesimme, että kuluneen viikon aikana oli ystäväpiiriimme syntynyt kaksi uunituoretta, nuorta Isää, molempien perheisiin oli syntynyt esikoinen ja molemmille tyttövauva.
Näistä perhetapahtumista iloitsimme sekä myöskin Isovanhempien onnesta. Varsinkin ensimmäisen lapsenlapsen saannin onnea on mieltä lämmittävää seurata. On se kyllä niin järisyttävä asia tuo pienen ihmisen maailmaan tulo. Niin, että Isät ja Isoisätkin siinä tilanteessa ovat aivan "myytyjä miehiä", saatikka me muut onnelliset sivusta seuraajat.

Perhonen nauttimassa makeaa keksiä.

Aiemmassa blogissani kerroin "alivuokralaisestamme", perhosesta joka lenteli tuvassa ja sai Lenni-kissamme hämmennyksiin.  Sama perhonen on lennellyt viime päivinäkin ja ollaan ihmetelty millä se mahtaa elää, sillä onhan se ollut meillä jo useita viikkoja.
No mutta tänään meillä oli kahvipöytä katettuna ja siinä Isänpäivän kunniaksi muutamia herkkuja tarjolla. Yhtenä oli nuo kuvassakin olevat keksit, niistä tykkäävät kaikki ovat ne niin mahdottoman hyviä ja suussa sulavia. Joukon nuorimmallekin ne maistuivat, niitä ja karjalanpiirakkaa hän oli syömässä kun yks, kaks keksimurun päällä istui tuo perhonen. Siinä sitä ihmettä sitten ihmeteltiin, että mitä, mitä ...? Perhosella ei ollut kiire minnekkään, ei se säikähtänyt meitin hyörinästä ympärillään, ei keksin käteen otosta ei mistään, istui vaan istumistaan. Se imi sitä keksiä, viimeinkin nähtiin sen syövän jotakin. Olihan siinä ihmettä kerrakseen, tapahtuma joka sai aikaan hämmennystä . 

LU:n Bastogne, candy sugar & cinnamon, keksit ovat siis maistuvia vaikka perhosellekin saatikka muille herkkusuille.

Tässä tämä meitin hivenen siipirikko alivuokralaisemme.

Isänpäivä alkaa olla lopuillaan ja huomenna alkaa taas uusi viikko.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Lenni-Kalle ja Nokkosperhonen

Tässä on meidän kissamme nimeltänsä Lenni-Kalle,
Lenniksi häntä kutsutaan.

Tänään Lennillä on ollut harmaa valoton päivä niinkuin meillä muillakin, koska mitään virkistävää ei ole tänään tapahtunut. Illan suusssa Lenni virkistyi, sillä hän havaitsi että tuvassa on joku joka lentää, lentäjä suorastaan syöksyi kohden lattialistaa. Valppaasti Lenni pinkaisi listan viereen ja koetti antaa tassua jos toistakin tälle liitäjälle. Uudesta kaverista innoissaan Lenni melkein hyppi tasajalkaa. Lentäjällä oli onni matkassa sillä sen lento päätyi suoraan lenkkariin sisälle joka siinä nökötti kuin tilauksesta kiitoradan päässä. Ei Lenni päässyt tassutuksellaan pahaa tekemään. Eikähän Lenni pahalla tassuta, olis ollu mukava leikkiä tämän äkkiarvaamatta ilmestyneen uuden kaverin kanssa. Syystä tai toisesta tuo perhonen on ollut jo muutaman viikon meillä alivuokralaisena, mutta aiemmin se on liikkunut paikasta toiseen niin ettei olla sitä havaittu.

Sitten tämä nokkosperhonen otti ja lennähti lentoon ja asettui järkytykseltään lepäämään korkean kaapin oven kulmalle ...

... aikansa Lenni vahti haikeasti perhosen perään kunnes luovutti ja lopetti vahtimisen.

Tuossa tuo nokkosperhonen nyt oleilee, sitä en tiedä mihin se mahtaa talveksi asettua.

Tässä kukan kaverina on ja yksi pörriäinen, sain tämän Halloween-viikonloppuna.

Shoppailupäivä

Aamulla tarkisteltuani sää- ja ajokelin sopivaksi lähdin liikenteeseen ja käänsin auton nokan kohti pääkaupunkia, päämääränä oli sen liepeillä oleva leikkikalukauppa johon oli nyt asiaa. Poimin tyttäreni matkanvarrelta kyytiin. Olin tosi iloinen, että sain hänet mukaani leluasiantuntijaksi.

Kyseisessä kaupassa on siis myytävänä vain lasten leikkikaluja, monipuoliset valikoimat kaikenlaista, sellaistakin mitä ei muualta tahdo löytyä.
Ovesta sisään astuttuaan törmää aivan ihaniin hoidettaviin nukkevauvoihin. Niitä voi syöttää, antaa juotavaa tuttipullosta, vaihtaa vaippaa ja istuttaa potalla ja päällepäätteeksi nukkevauva pissaa ja itkee kun itketyttää. Kaikenlaisia erilaisia toimintoja näillä näytti olevan.
Ensivaiheen ihastelusta toivittuamme katseltavaa riitti vaikka kuinka paljon ja pikkuhiljaa alkoi kärryyn kertyä yhtä ja toista. Lopulta tuli tunne, että kyllä tämä alkaa jo riittääkin, oli pieni ähkyn tunne kaiken runsaudesta, niinpä poistuimme pusseinemme ja kantamuksinemme autolle.

Olotila oli helpottunut, sillä joululahjat oli nyt hankittu.  Kaikki ne neljä lahjaa jotka Joulupukin konttiin on tarkoitus hankkia on nyt ostettu.

Pitihän meitin vielä seuraavaksi piipahtaa isoon kauppakeskukseen, kun kerta oltiin näinkin kauas tultu ja koska se oli ihan matkan varrella.
Lounaskin nautittiin, jotta jaksetaan jaksaa ostaa onnistuneita ostoksia.
Seuraavat tunnit sitten vierähtivätkin kierrellessä eri putiikeissa. Ukkokullalle löytyi parit pitkäthousut ja kauluspaita, itselleni muutama t-paita ja nilkkasukat. Marimekosta ostin viemisiä pienelle tyttövauvalle joka on syntynyt ystävien lapsen perheeseen.
Muutama tunti meni kuin siivillä, yllättävän vähän täältä löytyi kotiin tuotavaa, mutta tulipa nähtyä monenmoista.
Viimetteeks istahdettiin ja nautittiin softicet ja sen jälkeen oltiin aivan valmiit kotiin lähtöön.

Paluumatkalla oltiin päivän kävelyistä aivan uupuneita eikä juttukaan ihmeemmin luistanut, mutta eipä ollut tarvettakaan.

Taas kerran oli mukava todeta kuinka on ihana tulla kotiin tuolta ison maailman melskeistä. 

Meillä oli onnistunut shoppailupäivä.

*************

Nyt sitä taitaa alkaa tulemaan

Tänä aamuna on tiedotusvälineissä tehty tiettäväksi, että lumimyräkkä rantautuu Hankoniemelle aamupäivän aikana ja iltapäivällä se jo hankaloittaa mm työmatkaliikennettä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010110912662702_uu.shtml

  Ukkokulta aloitti lämmityksen jo heti kuuden aikaan aamulla, jotta varaajassa olisi lämpöä mahdollisen sähkökatkoksen varalle. Nimittäin, saattaapi käydä niin, että sähköt tuossa tulevassa myräkässä menee ja sitten onkin taas olosuhteet ihan mullin mallin ja aggregaatilla käyttöä.

Onhan tässä jo kerkitty tuota lumen tuloa odottaakin ja nyt sitä sitten taidetaan viimein saada ihan roppakaupalla. Tosin viikonloppuna sitä tuli jo sen verran, että juuri ja juuri maa peittyi. Nyt jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Muisteloita

Irene heitti pallon ja otin kopin!
Vastaan muutamiin lapsuutta koskeviin kysymyksiin.

Mitä vastasit pienenä kysymykseen: Mikä sinusta tulee isona?
 - Kaupantäti! 

Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
 - Kieku ja Kaiku oli vanha sarjakuvaklassikko, joka oli äidille tulleessa Kotiliesi-lehdessä. Aku Ankka-lehti luettiin tarkkaan ja telkusta tuli piirretty sarja Kiviset ja Soraset joka katsottiin.

Lempileikkejäsi
 - Leikkimökin nukke- ja kotileikit olivat mukavia.  Nukkeleikeistä muistan erityisesti sen ettei minulla ollut nukenvaunuja jotka olisin halunnut ja niinpä värkkäsin sellaiset. Alkeellinen, käsivoimin työnnettävä ruohonleikkuri sai hoitaa hommaa, käänsin työntötangon niin ettei leikkuuterä pyörinyt ja siihen terän päälle laitoin ison laatikon ja pedin nukelle. Olihan sen työntäminen hiukkasen hankalaa, mutta sainpa työnnellä nukkeani. :)
Kauppaleikit olivat mukavia, äidiltä säästyi purkkeja ja pussukoita ja niin kaupan hyllyllä oli niinkuin olisi ollut oikeita tavaroita.

Parhaat synttärisi ja miksi
 - Synttäreitä ei sen ihmeemmin vietetty, ei tule mieleen mitään sen kummempaa.

Mistä urheilusta pidit/harrastit
 - Talvella hiihdin ahkerasti ja luisteleminen oli tosi mukavaa vaikkakin nilkoille rankkaa.
Kesällä käytiin pyöräillen uimassa ja pelattiin sulkapalloa.

Ensimmäinen musiiki-idolisi?
 - Beatles,  John Lennon oli niin ihana. Danny, Johnny Liebkind ja Tapani Kansa, jokainen omalla tavallaan ensimmäinen idoli.

Paras joululahjasi / muu lahja, jonka olet saanut
- Täytin 15-vuotta kun sain mopon, se on jäänyt mieleeni, koska siitä alkoi liikkumisen vapaus vähän pidemmänkin matkan päähän.


Mitä olisit elämässäsi halunnut tehdä, jota et vielä ole tehnyt
- Jaa-a, eipä ole mitään haikailuja mistään asiasta.
        
Lapsuuden muistelopallon heitän seuraaville kahdeksalle: Alma A:lle, Anjalle, Famulle falsetissa, Lezzielle, Millanille, oman onnen sepälle, Rosinalle ja Tanskulle.

Mukavaa viikonloppua kaikille, nyt hiljennyn huomisen Pyhäinpäivän viettoon.