Kuumien kesäpäivien tapahtumia

Heinäkuun helteet ovat hellineet meitä runsain mitoin. Uinti on ollut virkistävää ja sitä on tehty päivittäin. Välillä ovat lapsenlapsetkin olleet mukana, niinkuin näissä muutamissa kuvissa näkyy.

Vesi on niin tosi lämmintä ja senpä vuoksi siellä viihdytään niin ettei maltettaisi lähteä lainkaan pois.








Varpaat, lötköpötköt ja päät vaan vilkkuu, kun polske käy.

 Tassa yksi luonnonilmiö jota voisi sanoa trombiksi, kenties?!? Se alkoi kohinalla ja hetken päästä tyynessä rantavedessä muutaman neliön alueella alkoi kovasti lainehtimaan, oli kuin puuropata olisi kiehunut. Pikkuhiljaa aallokko levisi ulommas ja ulommas samalla rauhoittuen. Kuvassa on ulosleviäminen meneillään.
Olemme kokeneet joskus kauan sitten samantapaisen vedenkäynnin. Silloin kohina oli kovempi ja vesi nousi patsaana ylös ilmaan. Olosuhteet olivat samanlaiset kuuma kaunis päivä. Ja pitkä lämmin jakso takanapäin, paikka sama matala järvenlahti kuin nytkin.

Auringon katveessa kuumana kesäpäivänä.

Syntymäpäiviä meillä on useampia heinäkuussa, tässä meistä nuorin heinäkuun lapsi, Bea 1-vuotispäivänään.

Nimipäiväsankari Alisa ja uusi hiusleikkaus, hän on iso tyttö.

Serkukset Moisiolla tyttöjen merkkipäivänä.

Parhaillaankin meillä on mittarissa lukema +28 astetta. Aurinko on nyt pilvien takana. Toiveemme sateesta taitaa taaskin kuivua kasaan. Kaikesta huolimatta ja kuitenkin toivottavasti taivas aukaisisi vesihanansa ja saisimme vettä ja ihan maahan asti.

Heinäkuun helteet ja matka lapsuuden maisemiin

Aivan aluksi tämä lämpötila katsaus, siis lämmintä on ollut ja hiki on virrannut. Heinäkuu on ollut poikkeuksellisen lämmin, sateet ovat kiertäneet meitit aivan täysin. Niin, että nyt odotetaan hartaasti taivaalta vesipisaroita tipahtavaksi.
Uimassa on käyty päivittäin ja saunottukin useimmiten. Viime päivinä on järviveden lämpö ollut 30-asteen tuntumassa, on se kuin olis uimahallissa pulikoimassa, niin on lämmintä.
Lapsenlapset ovat nauttineet uimisesta. He ovat oppineet uimaan, kukin omalla tavallaan, ja oppimisen riemu on ollut suunnaton!
Kesän iloja on siis koettu ja nautittu niistä.
Mansikkakakkuja on syöty ja kanttarellejakin on jo kerätty ja mustikat odottavat poimijaansa.

Olemme Ukkokullan kanssa hiukan matkailleetkin, pitkästä aikaa. Olimme muutaman päivän reissulla Itä-suomessa, tapaamassa sukulaisia. Matka onnistui mukavasti ilman kommelluksia. Sää suosi meitä, mikä lienee tärkein asia tällaisilla reissuilla. Aurinko paistoi ja lämmintä piisasi, nyt jos koska oli auton ilmastointi todella helpottava asia.

Lähdimme matkaan varhain lauantai aamuna, navigaattoriin laitettiin määränpää Nurmes jonne on matkaa 630 kilometriä. Hiukka paljon oli kilometrejä, mutta kyllä ne siinä hupenivat kun teimme matkaa rauhalliseen tahtiin. Otimme jaloittelupausseja ja syönti ja kahvitauon ja iltapäivällä olimmekin jo Kuopiossa jonka tällä kertaa ohitimme käymättä kaupungissa. Siilinjärveltä sitten lähdettiin kohti Nurmesta ja kyllähän ne maisemat alkoivat pikkuhiljaa muuttua minulle niin kotoisiksi. Tiessä oli pitkiä nousuja ja sitten tietty vastaavasti laskuja, siis oltiin tultu Vaara-Suomeen. Vaaramaisemat olivat niin upeita ja mieltä lämmittäviä, lapsuudesta tuttuja näkymiä. Näkymät vaarojen laelta ovat silmänkantamattomiin, pääasiassa metsiä ja järviä.
Olimme menossa sisareni perheen luokse heidän kakkoskotiinsa. Matkan varrella oli ihan pakko poiketa katsastelemassa muutamia lapsuuden paikkoja.

Lampi maisemineen, täällä kävimme lapsena uimassa. Pohjasta ei ollut tietoakaan, laiturilta laskeuduttiin portaita pitkin uimaan. Samankaltaisia lampia oli muutamia joissa uimme. Lampien vedet olivat aika viileitä ja puhtaita.

Venevajoja on vielä jäljellä muutama, niitä oli Satamassa enemmänkin 1960-luvulla.

Maisemakuva kirkkoharjulta.

Olimme kaksi yötä sisareni luona, nautimme heidän vieraanvaraisuudestaan ja vaihdoimme kuulumisia, muistelimme menneitäkin ja jatkoimme lapsuuden paikkojen katsastelua. Monen, monet paikat tuli koluttua mm. koulut joita olen käynyt olivat paikoillaan, samoin entinen koti ja kesämökki, kirkko ja hautausmaa jne jne jne ... On vaan haikeudella todettava, että paljon on muuttunut. Ihmekö tuo, on kulunut neljäkymmentä vuotta siitä kun asuin näissä maisemissa joissa nyt kävimme. 

Olimme sunnuntai-iltana Bomban kesäteatterissa jossa oli Koivu ja kotitähti-näytelmän ensi-ilta, näytelmän sisältö liittyi sotavuoteen 1944 sekä tapahtumiin Monosen maalaistalon pihapiirissä.  Näytelmän ohjaus on Hannu Virolaisen, hän on "Karjalan kunnaiden" pappi, Isä-Antto. 

Hyvät olivat näyttelijä suoritukset ja kaikin puolin hyvä esitys.

Maanantai aamuna me sitten lähdettiin takaisin kotia päin. Ensimmäinen pysähdys etappi oli Joensuu, jossa kävimme äitini lapsuuden maisemissa joissa olen itsekin lapsena ollut serkkujeni luona.
Joensuussa on bunkkerimuseo johon Ukkokulta halusi tutustua ja niinpä katsastimme senkin.

Siitä sitten jatkoimme matkaa kohti Kiteetä, jossa isäni on viettänyt lapsuutensa. Pyöriskelimme naapuri Venäjän rajan tuntumassa hakemassa sukulaispaikkoja joissa olemme lapsena liikkuneet. Sielläkin olivat paikat kovin muuttuneet, mutta löysimme kyllä sen mitä haimme. 

Seuraavaksi otimmekin suunnan kohti Kerimäkeä, joka on kivenheiton päässä Kiteestä. Olimme päättäneet, että ajamme samana päivänä kotiin, mutta ennen sitä piipahdimme vielä tervehtimässä vävymme vanhempia Villalassa. 

Heilläkin oli tosi lämmintä, istuimme hetken aikaa ulkona ja sisällä nauttien taas kerran heidän vieraanvaraisuudestaan, kuulumiset vaihdettiin ja sitten lähdimme ajamaan kotia kohden. Kotiin oli matkaa 430 kilometriä. Viimein kun olimme kotona oli kello jo 01.30 ja oli hämärän pimeää. Siellä mistä tulimme ovat yöt valoisat tähän aikaan vuodesta.

Reissu oli tosi onnistunut, se oli minun henkilökohtainen matkani lapsuuden muistoihin ja maisemiin. Olin suunnitellut tätä reissua jo monet vuodet, nyt se on sitten tehty ja hyvä näin. Monenlaiset lapsuuden- ja nuoruudenmuistot tuli käytyä lävitse.

Hyvää Juhannusta

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.

Sen viisammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

 Mä peikko siihen uskoon jään, on maailma tää minkä nyt mä nään.

 - Tove Jansson

Juhannusviikko alkaa

Olimme ukkokullan kanssa sunnuntaina pienellä autoretkellä, siis huviajelulla. Kiepautimme lenkin Mustion tietä pitkin Kisko-Perniö-Muurla-Pertteli-Kiikala ja Johannislundin kautta Leppäkorpeen ja sieltä kotiin, matkaa kertyi reipas 130 kilometriä. Monenmoista tuli matkalla nähdyksi.
Mielenkiintomme kohdistui peltoviljelyksiin, totesimme, että viljat ovat valtaosaltaan vasta orasasteella vaikka ollaan jo juhannusviikolla ja öljykasvit ovat  aivan aluillaan kun ne ennen muinoin tähän aikaan aloittelevat kukintaansa. Pahojaan ne keväiset suuret rankkasateet olivat tehneet, sen saimme todeta. Juuri näillä Perttelin ympäristön alueillahan ne sateet määrältään olivat todella suuria. 
Olihan siellä hyvinkin orhaalla olevia peltoja, mutta vähemmän kuin epäonnistuneita.
Näin lyhyellä matkalla voi todeta senkin, että kuinka erilaiset voivat olla pellot ja peltolohkot. Perniö-Muurla maisemissa ovat lohkot suuria, kooltaan useita kymmeniä hehtaareja, tasaisia alueita ja itään päin tullessa lohkot pienenevät ja maasto on kumpuilevaa. Olosuhteet ovat siis aivan erilaiset.

Eilen illalla me sitten teimme sen mitä olemme suunniteleet jo ties kuinka kauan. Olimme nimittäin ensimmäisen kerran tänä kesänä rantasaunalla saunomassa. Saunan löylyt olivat aivan ihanan pehmeät ja nautinto oli sanoin kuvaamaton. Olin päättänyt, että heitän talviturkkini ja niinpä menin järveen. Alku tuntuma oli, että kylmää on, mutta en luovuttanut vaan jatkoin veden tunnistelua ja yritin lähteä uimaan, mutta ei siitä tullut mitään. Vyötäröön saakka olin vedessä ja sitten oli pakko luovuttaa, eli en ole päässyt talviturkistani vieläkään. Ukkokulta ei uhrannut ajatustakaan järveen menoon sillä hän oli mitannut veden lämpötilan, se oli 16,3 astetta, sitä en tiennyt järveen mennessäni. Nyt odotamme, että ilmat lämpenisivät ja sitä myöden järven vesikin, niin pääsisimme uimaan.

Olen kärsinyt flunssasta koko tämän viikon. Räkä liikkuu hyvin, mutta olo on tosi voimaton, siis kysymyksessä lienee kesäflunssa joka parantuu aikanaan.

Lohjanjärvi, Oravannokasta kuvattuna.

Nokan kalliot ja kukkiva sammal.

Kesää eiku vaan odotellaan

Koko päivän on vuoron perään satanut vettä ja paistanut aurinko. Joka kerta kun olen mennyt jotain tekemään ulos, niin olen saanut sateen niskaani. Kesä kastelemansa kuivaa, sanotaan. Siltikin harmittaa, kun ei kesä nyt vaan suostu alkamaan ja antamaan valoaan ja lämpöään. Väkisinkin hiipii mieleen, että kun talvi oli tosi hankala sään suhteen niin tuleeko tästä kesästä nyt samanlainen ikävä jakso.
Kuulostelin juuri äsken, että satakieli alkaa iltalaulunsa, vielä hetki sitten paistoi nimittäin aurinko.
Mutta nyt on taivas taas peittynyt tummaan pilvimassaan ja eiköhän vaan kohta taas sada vettä.
Eipä tälle tilanteelle mitään voida, alkaa vaan pikkuhiljaa harmittamaan.


Piipahdimme äsken rantasaunalla. Kesän ensimmäiset makkarat tuli grillattua ja siinä syödessämme ihmettelimme, että koskakohan tänne tullaan saunomaan ja talviturkit heittämään. Ei tiedä ei. Mutta sen päätin, että huomenna menen ja teen saunalla siivouksen ettei se ole esteenä jos saunomisen puhti tulee, niin onpahan ainakin sauna putsattuna.
Rannassa oli paljon koivun oksia ja kaikenlaista roinaa mitä puista tulee alas kun tuuli niitä riepottaa. Viikonloppunahan oli kovat tuulet ja niiden jälkeisiä siellä oli todella paljon. Jotta kyllä siivoamista piisaa, mutta kaikki ajallaan, ne eivät sieltä minnekään karkaa, niin tai jos karkaavat niin en pane pahakseni, hehheh.

Uutiset alkavat teeveessä, joten eiku niitä kuulemaan ja taas huomenna uudet kujeet!

Lauantaina

Pimeä, sateinen ja viileä on tämä lauantai päivän aamu, eikä sääennusteiden mukaan ole paremmasta säästä tietoakaan. Taas on tunnelma kuin maailma olisi seisahtanut tähän paikkaan, mikään ei tahdo kiinnostaa. Pimeys sen tekee, sillä jos aurinko paistaisi olisi menoa ja meininkiä.

Kulunut viikko on ollut tapahtumarikas, kotona olemme olleet ja lapset ja lastenlapset ovat piipahdelleet useampana päivänä.
Ukkokulta on ahertanut traktorikaivurin asennuksen kanssa, joka homma ei ole ollut ollenkaan niin helppo juttu kuin piti olla.
Itse olen hommaillut kukka istutusten ja haravointi hommien kanssa ja nurmikon leikkuu on minun lempi puuhaa ja sitä piisaa tähän aikaan vuodesta.
Viimeinkin saimme pystytetyksi pihalle katoksen, sen pystyttämisestä meillä perinteisesti alkaa kesäajan jatkuva ulkona ruokailujakso. On mukava, sään salliessa, nauttia ateriat ulkona. Lapsenlapsetkin ovat ihan innoissaan. Eilenkin toimme Bealle syöttötuolin ulos ja niin homma hoitui ja ruoka maistui ja oli mukavaa. Ruokailumme jälkeen alkoikin sitten tämä sade joka jatkuu aina vaan.

Eilen illalla olimme visiitillä nuorimman kummilapsemme kotona, hän opiskeli ammattiin työnsä ohella ja nyt kahvittelimme hänen valmistumisensa kunniaksi ja nautimme hänen laittamistaan kahvipöydän herkuista.
Niin ovat ajat muuttuneet omista nuoruuden ajoista, kun nykyään on paljon nuoria jotka opiskelevat ammattiin työnsä ohessa. Ei se varmasti aina ole helppoa, jaksamista siinä tarvitaan ja vahva tahtotila sekä ympäristön tuki.
Tyttären mies eli vävymme sai myöskin opiskelunsa päätökseen tänä keväänä. Hänen ja heidän perheensä elämää olemme seuranneet läheltä ja nähneet kuinka paljon tarmoa siinä tarvitaan koko perheeltä, että päästään lopputulokseen.
Vielä kerran molemmille nuorille Sydämelliset onnittelut hyvin tehdystä työstä!

Laitanpa taas tähän loppuun tällä viikolla ottamiani kuvia näistä ihanista lapsenlapsistani

                                                                                                                
Ponnari, jonka sain tehdä!

                 

 Ihanat varpaat!

Reipas miehen alku!

                                       

Keijukainen!

Lenni; kaikkien edellisten ystävä!

Miten tässä näin on käynyt...

... kesäkuu on hyvin alullaan eikä Juhannukseenkaan ole kuin reilu pari viikkoa aikaa.

Juhannusruusu tänään, ei yhtään kukkaa vielä auki.

Kunnon kesäfiilistä en ole saanut itsessäni syttymään, mistä johtunee? Suurin syy lienee se, että ulkolämpötila on ollut kovin alhainen jo monta viikkoa. Lämmin pukeutuminen on ollut tarpeen.


Näin kesäaikaan riittää ulkona kaikenlaista tekemistä ihan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Nurmikon leikkuu on mielipuuhani, ruohonleikkurilla saa pihapiirin siistiksi ja samalla tulee suurin punkkivaara torjutuksi. Ulkona on turvallisempaa touhuta lastenlastenkin kanssa, kun nurmikko on lyhyeksi leikattu. Ja ulkonahan sitä heidän kanssaan ollaan niin paljon kuin mahdollista. Kaupunkilaislapsille on iloinen asia, kun saavat suht vapaasti mennä viipottaa täällä maalla.

 Morsiusangervo kukkii.

Useampana viime vuonna meillä on näin kesän kynnyksellä ollut tapana piipahtaa Tallinnassa, ikään kuin kevään peltotöiden päättymisen kunniaksi. Niin teimme tänäkin vuonna, eli olimme viime viikon keskiviikkona päiväristeilyllä Tallinnassa. Tällä kertaa olimme mukana ryhmämatkalla joka tehtiin linja-autolla. Aamulla lähdimme matkaan oman paikkakuntamme keskustasta ja laivamatkan jälkeen meillä oli Tallinnan satamassa odottamassa sama oma bussimme jolla lähdimme tutustumaan erääseen kylpylähotelliin ja sen tarjoamiin palveluihin. Seuraavaksi piipahdimme paikallisessa alkoholiliikkeessä ja ennen kotiin lähtöä pyörähtelimme Sadamarketin putiikeissa. Tulomatkalla söimme laivan seisovan pöydän aterian joka oli tosi runsas ja herkullinen.
Kotiin tulo oli myöhään illalla, matka kesti reilun kaksitoista tuntia.
Oli mukava olla reissussa ja tavata tuttuja ja rupatella heidän kanssaan, mutta kotiin tulo oli taas kerran aivan ihana asia. Oli niin ihana päästä omaan sänkyyn ja nukkua levolliset yöunet rankan kävelypäivän jälkeen.
Tämän kertainen Tallinnan matkamme oli tosi helppo tehdä sillä kaikki oli valmiiksi laitettu,  ei muuta kun vaan lähdimme matkaan. Päivä oli virkistävä ja sää Tallinnassa aurinkoinen. Tosin laivan kannella oleilu ei ollut mahdollista sillä menomatkalla oli merisumua ja tulomatkalla viileys teki kiusaa.

Tallinna laivasta katsottuna.

Terveiset Tallinnasta!