Myönnän täysin, että olen hiukan taikauskoinen ja aina kun on tämä taianomainen perjantaipäivä niin olen hiukan varppeillani. Kulunut päivä on mennyt ihan normaalisti ja ilman kommelluksia. Olen ollut aamupäivällä liikenteessä autolla ja iltapäivällä uudemmankin kerran olimme ukkokullan kanssa pienellä naapuripitäjien katsastelu reissulla eikä pellit rytisseet eikä mitään muutakaan ikävää tapahtunut. Huh helpotus!
Elonkorjuuaika on alkanut ja meitä kiinnosti kovasti, että kuinka viljelijöiden korjuutyöt ovat edistyneet ja senpä vuoksi teimme pienen ajelulenkin. Sadonkorjuutyöt olivat alullaan ihan joka puolella, ovathan säät nyt suosineet poutaa on piisannut. Vehnä ja rypsi ovat vielä tuleentumatta, kaikkia muita viljoja oli puitu.
Kulunut viikko on ollut täynnä moninaisia tapahtumia. Ehkä tärkein ja samalla uusi asia oli se, että vanhin lapsenlapseni aloitti esikoulun. Hän on niin tosi iloinen tästä asiastaan, että ihan mieltä lämmittää kun saan seurata hänen innostustaan.
Kyyhkysjahtikin on alkanut ja sen myötä ovat pojan lapset olleet muutamina päivinä luonamme kun isä on ollut jahdissa ja saanutkin niitä lintuja.
Keskiviikkona oli yksi näistä päivistä, kun he olivat tässä ja samana päivänä oli tytär tyttärineen paikalla. Ja menoa piisasi kun neljä pientä touhusi minkä kerkisi. Serkuksista vanhin keskittyi hoitamaan nuorinta ja molemmat olivat niin iloisia ja tyytyväisiä keskenään.
Joukon pienin piipero, liikkuu vielä kontaten.
Touhukkaat serkukset, menevät minne tykkäävät.
Nämä keskimmäiset, samana vuonna syntyneet, toinen jo keväällä kolme vuotta täyttänyt ja toinen vielä neljä kuukautta vaille kolme, touhusivat keskenään. Ja siitä ei kyllä aina voinut tietää, että mitähän taas mahtaa tapahtua. Näillä kahdella menee niin loistavasti hommat yksiin, yhdessä tehdään kaikenlaista. Niinkuin tälläkin kertaa. Kerran heidät löydettiin roikkumassa kammarin ikkunasta puolittain ulkona. Juho alla ja Alisa Juhon niskassa, eivät siis olleet itkut kaukana olisivat voineet pudota maahan. Pudotus ei olisi ollut pitkä, mutta kuitenkin?
Monenmoista tapahtui sinäkin päivänä. Kaikki neljä mukulaa olivat kyllä illalla aivan uupuneita, kaikkensa antaneita, kun lähtivät koteihinsa. Luulen, että pienimmästä päästä alkaen olivat unten mailla ennenkuin pääsivät pitkällekään.
Yhteinen satukirjahetki.
Yhteinen ruokailuhetki.
On kulunut todella pitkä aika, kun olen ollut mukana Työväenopiston kursseilla. Tällä viikolla oli ilmoittautuminen tulevan lukukauden toimintaan ja niinpä sitten ilmoittauduin mukaan sukututkimuskurssille ja ukkokulta lähtee oppimaan lisää tietokoneen käyttöä. Molemmat kurssit tulivat täyteen aika nopsaan, tietsikkakurssi alle vartti tunnissa ja sukututkimus noin puolessa tunnissa. Innostusta on siis kovasti näille kursseille. Mielenkiinnolla odotan, että mitä tuleman pitää.
On se vaan niin mahdottoman virkistävää päivän päätteeksi pulahtaa järveen. Tämän illan saunominen ja uinti on tehty ja olo on aika mukava.
Vaikka Jaakko heinäkuun lopulla nakkasikin sen kylmän kiven järveen on vesi taas sen jälkeen lämmennyt. Järvivesi oli tänään +26 asteista, matalassa lahdessa mitattuna. Parhaillaan on ulkolämpötila + 23,6 astetta, klo 20.00.
Parin päivän takainen auringon nousuhetki, huomen aamuna taitaakin olla sadepilvet taivaalla.
*click*
