Maanantain tapahtumia

Tässä on kaikki se valkoinen joka taivaalta on meille tipahtanut. Lauantaina ripautti pari kertaa noita rakeita. Kesäkelit siis jatkuvat.

Mustat pilvet ja auringonpaiste vuorottelivat koko viikonlopun ajan.

Viikonloppu meni flunssan kanssa tokkuroidessa. Melkeinpä ainut asia jonka sain aikaiseksi oli kuvakirjatilauksen tekeminen. Päähenkilö tässä kirjassa on toiseksi nuorin lapsenlapseni. Hän täyttää tulevana Itsenäisyyspäivänä kolme vuotta, hänen merkkipäivänsä innoitti minut tähän valokuvien valkkaamiseen ja kirjan sivuille asetteluun. Homma oli haasteellinen, mutta tehdyksi tuli ja tilaus on tekijälle annettu.

Samalla tein joulukorttitilauksenkin, valkkasin yhden vanhan ottamani kuvan ja laitoin siihen tekstit, niin on tuokin homma alullaan. Jännityksellä odotan minkälainen on paluuposti.

Tänään, maanantaina, onkin ollut aika vilkas päivä. Heti aamutuimaan piipahdin kaupungissa, silmälääkärillä. Tutkittuaan silmäni lääkäri lupasi laittaa lähetteen sairaalan silmäpolille, jäin siis odottamaan kutsua silmäkuvaukseen. Kotiin tultuani oli tytär lapsineen tullut käymään.  Piipahti siinä poikakin lapsineen hakemassa lehtipuhaltimen.

Touhukas viikon avaus, josko antais puhtia tekemisiin muillekin päiville.

Tämä nuorempi poikani on metsämies, metsästys on hänen tärkeä harrastuksensa. Hän tarkkailee luontoa ja sen eläimiä, tänään hän havaitsi maakotkan istuvan kuusen latvassa. Sitä sitten lähdin kiirenvilkkaan kuvaamaan. Lopulta kotka lähti lentoon ja joukko joitain muita lintuja, mahdollisesti korppeja, hätisteli sitä pois kova äänisesti kraakkuen.

 Tässä se kotka tulee ...

... liitelee, liitelee ...

... hätyyttelijä liitelee yläpuolella.

Kuvat eivät ole hyviä, mutta vaikuttava kokemus oli tuon näkeminen ja lintujen seuraaminen.

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille täällä piipahtaneille!

Aamu oli niin aurinkoinen ja kaunis, yöllä oli ollut pari astetta pakkasta. Nurmikko ja rakennuksien katot olivat kuurassa. Tänä syksynä on yhden käden sormin laskettavissa ne yöt jolloin pakkanen on vieraillut, mutta nyt tuntuu että talvi on tulollaan.

Pojan poika tuli aamulla hoitoon aamupäiväksi. Laitettuani ruuan uuniin tulemaan lähdimme ulos. Siellä keinuttiin ja katsasteltiin paikkoja ja erityisesti tarkkailtiin kasveja. Valokuvia otettiin, hän kännykälläni ja minä kamerallani.

Vuorenkilpi on saanut aika upean punavärityksen.

Lumimarjassa oli upeita terttuja.

Vaahterassakin oli vielä muutama lehti tallella.

Pihapuussa oleva linnunpönttö tarkistettiin.

Juho teki havainnon, että muurahaiset ovat menneet pesäänsä, koska niitä ei näkynyt missään.

Tarkistukset tuli tehdyksi ja niin lähdettiin katsomaan josko ruoka olisi valmista ja olihan se. Lasagnette pöytään ja eiku syömään. Ruoka oli maistuvaa ja teki kauppansa, oli kuulema Juhon lemppari ruokaa.Tämänhän minä tiesinkin.;)

Leppoisasti meni aamupäivä ja kun isi tuli poikaansa hakemaan oli heitin lähdettävä eteenpäin, koska isillä oli töihin meno, iltavuoroon.

Nämä aikaansaannokset laitoin mukaan, kotiin viemisiksi.

Loppupäivä meni mukavasti ulkotöitä tehden. Kaikki kesäkukkapurkit on nyt tyhjennetty ja laitettu talviteloilleen ja laitoin jo yhden kynttilälyhdynkin oksalle roikkumaan. Sillä nyt kun illat hämärtyvät sadokasta vauhtia on taas mukava laittaa kynttilät lyhtyihin tuikkimaan.

Tosi kylmä maanantaipäivä

Talven tulemisen merkit ovat vahvasti ilmassa, sillä ulkona on vain muutama aste lämmintä ja tuulee navakasti  pohjoisesta. Aurinko on ollut taivaalla koko päivän.
Viime yönä on tuo tuuli saanut viimeisetkin vaahteran lehdet irtoamaan. Ulkosalla alkaa olla aika aution oloista.Koivut kyllä pitävät lehtensä vahvasti kiinni samoin kuin sireenitkin.

Tänään ollaan leikattu nurmikot, todennäköisesti viimeisen kerran tänä syksynä. Samalla siinä ovat murskaantuneet viimeiset puista pudonneet lehdetkin. Kaikki on niin mahdottoman kuivaa, ruoho ja lehdet, että leikkaaminen onnistui tosi näpsästi. Kylmyys oli kiusana, niin että vielä sisälle tultuakin menee kropassa vilun väreet.

Välillä leikkuri rikkoutui, mutta ei hätää ukkokulta korjasi sen taas kuntoon ja meno jatkui ja nurmikot tuli leikatuiksi.

 Kissatkin ovat niin kovin mielellään tuvassa sisällä, varsinkin tämä meitin vanharouva Pörrö. Hänen pian parikymmentä vuotta vanhat jäsenet kaipaavat lämpöä. Vesisängyssä makoilusta hän pitää aivan erityisesti, vaikkei se olekaan hänen paikkansa. Vähän on tässä asiassa tottelematon toisinaan.

Kaikesta huolimatta ja kuitenkin ... nyt me jäädään odottelemaan, että koska meille tulee ensilumi. Monessa muussa paikassa se on jo kuuleman mukaan satanut.

Hääjuhlat

Monivaiheinen ja tapahtumarikas viikko takana, kiirusta on taaskin piisannu.
Kaikista viikonpäivistä odotetuin päivä oli lauantai, sillä se oli juhlapäivä ja siihen sonnustautuminen alkoi heti aamusta. Silmät auki ja kahvikupposet huiviin ja eiku menoks. Kampaajan tuolille heti aamulla ja siitä se valmistautuminen lähti etenemään.
Puolenpäivän jälkeen alkoivat lapset lapsineen olla paikalla ja koossa ja siitä sitten lähdettiin ajalemaan kohti hääjuhlaa.
Hääkutsu on aina mukava saada. On mukava olla todistamassa kahden rakastavaisen antamia lupauksia ja kokemassa hääjuhlan herkkiä hetkiä.
Näitä oli eilenkin, morsian oli kaunis ja sädehtivä ja sulhanen komea ja miehekäs, he olivat niin onnellisia toisistansa. Niin olivat appivanhemmatkin onnellisia ja mikä oli ollessa olivathan heidän lapsensa löytäneet toinen toisensa. Sillä, "kaksin aina kaunihimpi", sanotaan sananlaskussakin.

Tässä odotetaan avioparia tulevaksi ulos kirkosta ja pian vehnä lentää ja onnentoivotukset sen mukana.

Hääjuhlaa vietettiin tuhatvuotisen kulttuurin maisemissa ja museoympäristössä.

Krouvissa, jossa on avoin tulisija ja jykevät honkarakenteiset kalusteet.

Pitosalin hämäryydessä loivat tunnelmaa myös kynttilät ja syksyn värein tehty kattaus.

 Ruokailu aloitettiin kaason antamien ohjeiden mukaan; ensin ottavat lapset ja sen jälkeen otetaan pöytäkunnittain. Tämä olikin vallan mainio oivallus. Sillä lapsia oli paikalla runsas kymmenkunta. Kun he saivat ruokansa he söivät sen halulla ja turhat kitinät olivat poissa. Ruoka oli todella hyvää ja kermatäytekakku, jossa oli mansikat koristeena ja sisällä vadelmaa mustikoiden kera, kruunasi kaiken.

Puheita pidettiin ja niiden tiimoilta riitti monta hauskaa hetkeä. 

Mukavat olivat juhlat ohjelmineen kaikkineen.

Aika monissa häissä on elämän varrella tullut oltua mukana, mutta nämä olivat ensimmäiset syyshäät, yleisimminhän häitä vietetään kesällä.

Syksyllä luonto on komeissa vaihtelevissa väreissä ja illan pimeneminen luo oman viehättävän tunnelman.

Todistetuksi tuli, että syksy on mitä mainioin vuodenaika järjestää hääjuhla.

Tänään sulatellaan eilisen illan syömisiä ja tapahtumia ja huomenna alkaa taas uusi viikko ja siellä uudet tapahtumat.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Maanantai-aamuinen taivas

Taivas oli tänä aamuna klo seitsemän tienoilla ihan ihmeellisen värinen, oli pakko ottaa nämä kuvat.

Kuun loppu köllötteli kaakossa.

Itäisellä taivaalla oli aurinko nousemassa ja näkymät punaiset.

Näitä kannattaa klikata niin näkymä on toisenlainen.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille! 

Tapahtumatäyteinen viikonloppu

Viikonloppuna oli ihastuttavan kaunis aurinkoinen sää. Oli niin mahdottoman hyvä sää kaikenlaisten ulkohommien tekemiseen. Sienestykseen ken sitä halusi tehdä, lenkkeilyyn kenelle se tuntui tarpeelliselta ja pihatöihin aivan mainio. Kaikkia noita havaitsin meidänkin kylässä tehtävän. Itse tein vain tuota viimeistä eli haravoin pihapiiriä. Lehtiä on niin maan perusteellisen paljon ja niitä on maassa ja niitä on vielä puissakin.

Lauantaina oli apujoukot paikalla, pojan lapset olivat hoidossa ja niin me oltiin porukalla haravointihommissa ja touhuttiin ulkona kaikenlaisia askareita.
Keinuminen on aina mukavaa, varsinkin kun heille antaa vauhtia niin että itteäkin jo alkaa hirvittää, niin on heillä hauskaa!

Valokuvaus oli yksi juttu johon varsinkin Linda syttyi ja napsi kännykällä kuvia. Kuvauskohteita löytyi vaikka kuinka paljon.

Maamunat olivat kiinnostavia, niitä oli pongahtanut nurmikolle pensaan juureen.

Niitä sihdattiin ja iitrailtiin ja lopuksi tehtiin risunnokkaan "herkkutarjottavia".

Sisälläkin on hommia tehtäväksi, tässä Linda ja Juho putsaavat trimmerillä Pappan korvakarvat pois.

Reippaan ulkoilupäivän päätteeksi tehtiin lemppari ruokaa, makaroonia+ruskistettua jauhelihaa tomaattiketsupin kera. Miniä tuli hakemaan lapset ja söimme yhdessä päivällisen ja päälle päätteeksi rupateltiin kuulumisi puolin ja toisin kunnes tuli kotiinlähdön aika.
Meillä oli reipas päivä ja uskon, että seuraavana yönä unet maistuivat kaikille.

Lokakuun ensimmäinen päivä

Niin on mukava perjantai-iltapäivä. Sillä pitkästä, pitkästä aikaa olen aivan yksin kotosalla ja saan puuhata tekemisiäni just niinkun haluan. Ukkokulta on kaupuntissa tietsikkakurssilla iltapäivän, siellä hän käy nyt kerran viikossa muutaman viikon ajan. Saanhan hänen kotona ollessakin tehdä mitä haluan, mutta tää on nyt minun extra-aikaa, mukavaa kun on täydellinen oma rauha tekemisilleni.
Tänään olen siivonnut, koti on nyt imuroitu ja lattiat pesty, on taas siistiä ja puhdasta. Eilen sain laitetuksi tuvan ikkunatuplat paikoilleen. Kyll nyt kelpaa vaikka tulisi kovemmatkin pakkaset nin ei ihan ekaks viluta.

Kodin siivoamisen tekemisen hetki on tullut vanhemmiten todella terapeuttiseksi tuokioksi. Siivotessani olen huomannut, että ajatuksissani käyn lävitse ja mietin kaikenlaisia asioita. Niin omia kuin läheisten ihmisten ja vieraanpienkin kanssa tapahtuneita asioita siinä tulee kelattua. Toisinaan tulee hetken valaistumisen tuokioitakin jonkin asian suhteen jota on pohdiskellut yksin mielessään.
Kait se on niin, että itse siivoaminen tapahtuu itsestään, ei tartte ajatella mitä tekee,  ja se siivoamisen tekeminen panee päänupin ajatukset liikkeelle. Tässä tilanteessa yksinpuhuminen ei kyllä liene oikein viisasta. Harmikseni havahdun välillä tokasuihini. No lähinnä kissat niitä kuuntelevat. Kissat eivät pidä lainkaan siitä, että siivoan. Luikkivat pitkin nurkkia ja loppujen lopuksi menevät mielellään ulos.

Mikäs siellä ulkona puskan juuressa on ollessa kun aurinko paistaa ihanan lämpimästi.

Viime yönä olikin ensimmäinen yö kun ulkona oli hivenen pakkasta, mutta vain hivenen. Lähdin aamulla asioille apteekkiin ja kauppaan ja ennen lähtöä sain rapsuttaa tuulilasin, oli jäässä meinaan!
Jatkossakin on luvattu näitä mukavia kirkkaita syksyisiä päiviä, ihanaa!
Ulkona on vielä joitakin niittämisiä jotka on hyvä tehdä ennekuin ne isot sateet alkavat.
Viimeinen oli oma ennustukseni, joka perustuu toteamukseeni tämän vuoden sää olosuhteista, että mitä säätä alkaa pitämään niin sitä sitten on pidemmän aikaa kunnes taas vaihtuu joksikin muuksi ja oletan, että nyt olis sateen vuoro. Niin, että olikos tuossa ennustuksen perustelussa mitään järkeä, ei tainnu olla!

Nostin viileältä kuistilta pelargoniat tuvan pikkukeittiön ikkunan eteen. 

Aikomukseni on yrittää viedä ne läpi talven ja saada ne tulevana keväänä taas virkoamaan. 

Sittenpä ikkunan takaa tulikin kameran linssiin ulkopihalla oleva sepelikuorma!

No niin, ja siellähän se kuorma-auto onkin ja levittää sepeliä kylätielle.

Mukava aurinkoinen perjantai-päivä alkaa kallistua iltaan ja huomenna on taas tiedossa mm lastenhoitoa ja hirvimiehet aloittavat jahtikautensa.